perjantai 13. toukokuuta 2016

98. Näin...

...mä jumppaan:

Takatassun nosto, isoveli kannattelee masun alta, vaikka ihan noin paljon ei olis tarve.
Äippä pyysi sitä vähän kuvausassisgentiks, eikä hoksannut ennenkuin kuvasta.
Papana toimii houkuttimena.

Tässä vuorostaan etunen ylhäällä. Molemmissa kuvissa taitaa näkyä erehdyttävästi toisen puolen tassu. Papana toimii houkutimena tässäkin kuvassa.  

Mun pitää käydä kaikki tassut  kolme kertaa päivässä näin läpi. Joka kerta tehdään viisi viiden sekunnin toistoa joka tassulla. Äippä tosiaan ei kannattele masun alta, vaan pitää kättä siellä ihan vaan varmistukseks. Selkä pitäis olla mahd. suorassa.

Sitten onkin jo levon vuoro:

Rankkaa puuhaa toi jumppaaminen
T: Elli Elviira Eloveena

lauantai 30. huhtikuuta 2016

96. Kiitos

Kiitos kovasti kaikille edellisen postatuksen tsemppaajille, arvostan teitä suuresti. Lueskelen niitä kommenttejanne lohdutukseksi vielä monta kertaa.

Mutta kyllä se taitaa niin olla, ettei paljon passais paranemisista täällä huudella, se tuo huonoa karmaa (ei sillä että mää nyt mitenkään kauheen taikauskoinen olen). Kun yhdellä hetkellä mennään askel parempaan suuntaan, niin kohta otetaankin kaksi askelta takaperin. Pari päivää oon taas Ellille joutunut antamaan kipulääkettä, eilenillalla se kyllä oli sitten jo hiukan virkeämpi, mutta aika näyttää miten meidän käy. Mä en nyt uskalla tämän enempää tästä asiasta puhua, ilmoittelen sitten kyllä jossain vaiheessa, kun on jotain ilmoitettavaa.

Kiitos kaikille!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

95. Itku pitkästä ilosta - nyt jo hiukan helpottaa

Eipä olis pitänyt kehuskella voitokkuudella, kuten edellisessä postatuksessa teimme. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mitäs täällä sitten on tapahtunut? Elliltä on ilmeisesti välilevy turskahtanut ja se on ollut tositosikipee. Meillä on ollut välillä hyviä hetkiä ja sitten on taas menty takapakkia. Pahimmoillaan ollaan jouduttu ajattelemaan sitä viimeistä hetkeä, monta kertaa oon ollu poru kurkussa - no myönnetään, vesihanat on ollut apposenauki. Sitten taas on näitä parempia päiviä. Viime viikolla saimme kolmannen kerran uutta lääkettä ja tää tuntui vihdoin tepsivän kipuihin. Tuntui, että n. vartti siitä kun olin ekan kerran (viime ke) antanut tätä lääkettä, Ellin olemus alkoi muuttua ja tytyyn tulla vähän virtaa, jouduin jopa toppuuttelemaan sitä! Toisen kerran annoin lääkettä torstaina, perjantaina ell:lle soittaessani hän sanoi, ettei sitä tarvi antaa kuin tarvittaessa. No Elli pärjäsi pe-la ilman lääkettä, sunnuntaina iltapäivällä se alkoi vaikuttaa kivuliaalta ja illalla annoin sille taas pillerin. Sen pillerin voimin ollaan nyt menty tähän päivään asti. Hienoa!

Elli haluaa olla siellä missä muutkin.
Tai ainakin aurinko.

Kaikki lenkkeily on meiltä nyt kielletty, mutta kun vien sitä pihalle asioille, niin se tarvii oman aikansa ja teputtelemisensa ennenkuin tarpeet tulee tehtyä. Kauniilla ilmalla Ellistä oikein näkee, että se haluaisi olla ulkona ja se tuntuu välillä pitkittävän ennenkuin tekee tarpeensa. Tänä aamuna jouduin oikein toppuuttelemaan sitä, kun laitoin sille hihnan kaulaan, ja se luuli pääsevänsä lenkille. Yks aamu näin pupujussin meidän tienpäässä, ja mielestäni Elli katseli sitä, siksi olen nyt laittanut sille aamuisin hihnan, vaikka se paremmin tekee asiansa pihassa ilman hihnaa. Ettei tulis hinkua lähteä perään.

Sellin ovi heilahti, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa!

Häkki. Se on Ellille kauhistus. Se itkee, läähättää ja tärisee häkissä. Kyllä se siellä nukkunutkin on; oli pakko jättää typy hetkeksi yksin, ja laitoin sen häkkiin, lähtiessäni jätin telkun päälle. Kun tulin takaisin oli ulina lakannut ja typy täydessä unessa, ei herännyt edes tulooni, ja sain rauhassa purkaa kauppakassini. Kunnes se sitten jossain vaiheessa tajusi, että olin tullut ja poru alkoi taas. Enimmäkseen Elli nukkuu olkkarin lattialle laitetun vanhan sijauspatjan tai oman petinsä päällä. Siinä pitää olla peite mytättynä, on vissiin mukavampi nukkua niin.
Itse olen ollut lähes koko ajan Ellin kanssa samassa huoneessa yötäpäivää, tai ainakin lähietäisyydellä, että olen sitä heti komentamassa jos se heittäytyy kovin eloisaksi. Illalla heitän patjani lattialle, aamuyöllä viimeistään herään kun Elli änkeää viereen. Aamulla nakkaan patjan ja muut vermeet takaisin paikoilleen. Soffa ja kaikki muutkin sellaiset paikat, minne Elli on tavannut hyppiä, on nyt blokattu siltä pois. Ne on täynnä tyynyjä tms. esteitä, joten pirttimme on nyt "hieman" sekaisin. Ja niin on isäntäkin, joka joutuu tuuppimaan pöytää pois soffan edestä ja siirtelemään tyynyjä ja muita tavaroita pois tieltä, jos mielii soffalle istua ;)

Voiko selkävaivainen koira nukkua näin???
Unissaan kipsahti selälleen, eikä oo ainoa kerta!

Elli alkaisi olemaan trimmauskunnossa, mutta en tiedä koska voimme trimmata, on se kuitenkin sen verran rankka laji. Mahtaakohan sen karva mennä pilalle, kun ei ajoissa päästä trimmille, saas nähdä. Sen verran tää on vienyt voimia, etten ole jaksanut kauheasti teidän blogeihin kurkkia, ja vielä vähemmän kommentoida. Omatkin blogit on jääneet vallan retuperälle, ei oo oikein huvittanut, kun koko ajan oon ollut sydän syrjällään. Kunpa nyt vaan ei enää tulis mitään takapakkeja. Pelkään!

Photopomppaaja iski, kun kuvasin retusoitua takkiani.

Jos jollakin olis jotain vinkkejä, miten mäyräkoiran mielen vois pitää virkeänä sillälailla rauhallisesti, niin otetaan kyllä kiitollisena vastaan. Elli nimittäin parempina hetkinään haluaisi jo leikkiä, ja ne huispautusleikit on kyllä nyt kiellettyjä. Kongiin olen jo välillä tunkenut ruokaa, siinä vierähtää tovi, ja muutaman papanankin filtinmutkaan piilottanut. Mutta mikä vois olla sellainen rauhallinen leikki, mikä ei rasittaisi sen selkää, onko semmoista edes?

Aurinkoa on saatava, keinolla millä hyvänsä.

Vankikarkuri ;) 

Edelleen väärällä puolella häkkiä.


Pitäkää meille peukkuja, että Elli tervehtyy, jookos!

maanantai 8. helmikuuta 2016

94. Victorious!

Arvakkaas kuulkaas, mitä tapahtu? No mää voiti *Myrsky ja Tuisku* plokin arvonnas herkkunraalei! Hitsinpimpula ko oli pojat pistäny mul makosat herkut tuleen. Meinas valla kiäliki men pempu peräl ;)  Postin setä (tai täti - emmää nähny kumpi se oli) sen oli pistäny tonne meen karuvarre postilootaan.

Pojilla oli *kuvavisa*, missä kysyttiin mikä tai kuka esiintyy kuvassa ja miksi?
Mun vastaus meni näin: "Teidät tuntien mää melkein kallistusin tohon Aatu Hauvan mainitsemaan Kadonneeseen Palloon. Mut väitän sittenkin, että nyt ootte pojat löytäny oikeen aarteen. Joo-o sen on Kapteeni Tuiskaus piilottanut vuonna 564 jKr paetessaan hirmuista merirosvopäällikkö Myrskäystä ja hänen joukkojaan. Itse asiassa kpt Tuiskaus oli edellisenä päivänä piffannut aarrearkun Myrskäykseltä ja pinkonut karkuun sen minkä vikkelillä kintuillaan ehti. Olette nyt löytäneet kapteeni Tuiskauksen piilottaman aarteen ja ansaitsette miljoona muiskausta kuonoillenne, kumpainenkin. Smack, smack, smack..."
Paljon oli kyllä muitakin hyviä vastauksia.

Oli kyl magee ylläripylläri, et' mää voitin, ja pojat viäl ite pääsi arpomaan, ettei käytetty mitään satunnaisia eikä muunkaanlaisia keneraattoreita. Tattis vaan pojat oikeen kovasti, kyllä maittaa. Tästä saatte miljoona muiskausta lisää, Smack, smack, smack...

Ai että kirje? Mulle?
Ei kai se vaan ole lasku?

Mitäh? Äippä, äippä, täsä sanotaan että mää olen voittanu Myrskäyksen ja Tuiskauksen plokiarvonnas. Ihan mahottoman hianoo!

Anna jo!

Nams...

...mums...
   
Äipän käsi on mukana kuvas, ko muute mää olsin hotkinu ne kaikki stidit heti.
 
Sori, mää oon ehkä pikkase tämmöne ahnas.
Olsin voinu syärä äipän kärenki, oli sen sen verran maukkaan hajune sen stidin jälkeen.
Täs oli vaan yks huano puali; mää en saanu syär kaikkii kerral, pari vaan ja loput piti pistää jemmaan. Saan niitä kuulemma helpottamaan uloslähtöä. Höh, miten niin...jaahas äippä, lähretääs lenkil ;)

T: Elli Elviira Eloveena Karamelli

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

93. Voihan haalari! Ja pöh!

Voiks kukaa tajut, et' mee äippä osti mulle semmoset fleesehaalarit sillo ko oli kovempii pakkasii. Siis mulle, joka en liiemmälti kuteil koreile, yäk! Joo-o! Mää ihmetteli ko se tuli mittanauha käresäs mu lua ja rupes mittailee kaulaympäryst ja seläpituut ja loppuviimeks vyätäröympäryst. Arvakkaas vaa olink mää nolon, ko sattu se isoveliki siin viäres olee. Sil oli kynä ja paperii, ja se raapusti ylös kaik numberit mikkä äippä saneli sil. Sit äippä läks sen paperipalan kans Porii. Linja-autol läks ja pari tunni pääst tuli takasi se fleesehaalari kans. Oli sil jottai muutaki fölisäs, mut ei niist ny sen enempää.

No sit se törkki mu siputassut sin haalari puntteihi yllättävänki ketterästi ja pia mää oli pussitettu punasii pääst varpaisii, taik ainaki melkei. En kerenny eres juuta sannoo, saatikka karkuu juaksemaa, ko se tuli nii täyrellisen yllätyksen. Et' punahilkka mää ny sit oo. Voihan hitsinpimpula. Ei pääs millää karkuu, ko o nii kii noi tarralaput tual selä pual. *#¤%@#&*

Voin kyl sanoo, et' mu lenkkeilyvauhti nousi nollast sataa. Ei muute mut pakko pääst nopeesti takasi kotii, ettei vaa kukaa nää mua nois vetimis. Etkä sit, äippä lait yhtää kuvaa must nois kledjuis tän plokii. (Äippä: En tiäteskää, kihhihhih).





Jos o yli kymmäne pakkasastet, ni mul puetaa tämä, jos ali ni sit villatröijy. Tämä päivä lämpötilois n. 0 - ¯2° ei tarttenu lainkaa kuteit, onneks. Sain juaksennel iha ilkosillani pihal. Mut sit, jos o tarpeeks pakkast ni sit mul pistetää viäl tassutossutki.

Mut ko toi laitto noit kuvii tän ilma mu lupaani, ni mää pistä täst sit linki sin sen *plokii*, ni näätte mitä se pistää päähäs, ko me lähretää lenkil. Ettäs kehtaaki, iso ihmine! Hähää, siitäs sait, äippä!

Pitäkää, kuomat ittenne lämpösin ja tervein,
T: Elli Elviira Eloveena

maanantai 18. tammikuuta 2016

92. Radanvarrella

Tiättekste, ku me käyrää ain välil tul junarara varrel kävelemäs, ni äippä muisti ottaa kameras mukkaa. Se o peräti kummallist, ko ei se yleens muist. Mut ny o sit rokumenttii ainaski yhrest semmosest reissust. Juu, ei siäl junat ennää kulje, mut joskus kesäl voi kuulemma ponkat siäl resiina. Ei me kyl ol nähty.

Jourui laittaa taas ton kaameen villatröijy, ko pakkast oli milteistä -10°.
Melko sytämmellist porukkaa siäl mettäs assuu.
Oltii kuljettu jotai 3 kilsaa ja tultii tiäristeyksee.
Mää kattoi oikeel...
...ja mää kattoi vasemmal.
Ei näkyny junii eikä kyl niit retiisejäkää.
Mää oli sitä miält, et olis voitu vaik jatkaa, mut porukat tuumas et käännytää takas, kyl 6 km lenkiks riittää moisel pakkasel. Pöh, eihä mul jäätyny eres tassut.

Huhhuh, kyl se 6 km vaa oli pitkäst aikaa melkone lenkki.
Et kai mää piänet tirsat voin sen pääl ottaa.
Mää kyl yleens saa kulkee mettäs aika vappaasti, nii pääosin nytenki. Mut tos kohtaa mua veri veti mettähallitukse pualel niipaljo, et noi tolvanat laitto mul remeli kii. Voihan ny pualukka, just ku olis löytyny miälenkiintosii hajui. Epistä.

T: Elli Elviira Eloveena

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

91. Jumppapallot

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Papanaratapostauksessa Mai kyseli, että mitä Eltsu tykkää pallosta josta tippuu nameja kun sitä pyörittää. No, Ellillä on kaksikin erilaista jumppapalloa. Voi olla, että olen ainakin tämän toisen esitellytkin joskus täällä? :

Kapun vanha jumppapallo. Kapu mennäpaukutteli tämän kanssa aikoinaan niin, että kolina vaan kävi. Se saikin sen aika äkkiä melko tyhjäksi, mutta muutama papana yleensä aina jäi pohjalle.
Elli puolestaan menee rauhallisesti tökkäsemällä tämän kanssa. Sitä harmittaa jos siitä ei putoakaan mitään, ja se katselee mua typertyneenä: "sä huijasit, ei sieltä mitään irtoa". "No on on siellä, koita pyörittää vaan.". Jonkin aikaa se jaksaa sen kanssa mennä, mutta yleensä papanoita jää enemmän kuin Kapulle aikoinaan. Tuo reiän malli on sellainen, ettei sieltä kovin helposti herkut tipu.


Tää toinen puolestaan on paaaljon helpompi. Siihen on helppo laittaa papanat, kun kannen saa auki. Lisäksi ulostuloaukko on isompi, eikä siinä ole mitään estintä sille, että napurat putoilee liian äkkiä. Se on kuitenkin tasapainotettu niin, että tuo reikä nousee aina ylöspäin. Elli tykkää tästä enemmän.


"Jaa, mitä tääl ny sit o?"

"Mialuummi sit toho vihreesee, jooko?"


"Äippä, joko saa ottaa?"

"No, ota ny sitte!"

Siinähä sitä o...

...papanarataa!
Ellihän ei muuten kyllä palloista perusta, vaikka niitä on moneen otteeseen ja erilaisia koitettu. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja tällä hetkellä ei ruokakaan oikein maita ja vatsa tuntuu kronklaavan tämän tästä (jo se olikin aika kauan kunnossa).
Madotettu on, ja juoksut oli joskus syys-lokakuun vaihteessa, että saattaapi olla että ne vaikuttaa vielä. Yleensä tää on aina jossain vaiheessa juoksujen jälkeen edessä tää syömättömyys.

tiistai 22. joulukuuta 2015

90. Terveisiä Tallinnasta!

Männä viikolla piipahdettiin taas Tallinnassa. Ehkä joku muistanee kun joskus haikailin sieltä erästä mäyräkoiraa. Kuva silloisesta koirasta löytyy *täältä*  (7. kuva). Silloin jäi harmittamaan etten ostanut sitä, mutta nytpä ostin. Sanoin isännälle jo ennen matkaa, että tällä kertaa mukaan lähtee mäyräpossu, jos sellaisen löydän. Ihan samanmoista en löytänyt, mutta tää on milteistä vielä mageempi, kuin silloin bongaamani.

Selästä löytyy raha-aukko ja masupuolella tyhjennysaukko.
Hieno liivi on koissulla päällään.

Nätti hymy ja punatut pusuhuulet,
viaton katse - ilmiselvästi naiskoira ;)
Tässä on selkeesti asennetta!
En aluksi ostanut tätä, kun mies valitteli, että tää on rumempi kuin se joskus aikoinaan bongattu (höpöhöpö). Lähtöpäivänä kuitenkin mietin että taas kaduttaa jos en osta. Niinpä raahasin miehen puoliväkisin takaisin vanhaankaupunkiin, ja ostin tämän. Vaan miespä ei ollut täysin tyytyväinen ostokseen. Nimittäin satamassa vielä viime hetkellä bongattiin tämmöinen perusversio:




Tää lähtikin sitten miehen matkaan, ja ihan hieno on tämäkin. Ehkä vähän pitkät korvat, ikäänkuin Bassetilla. Tää on pelkkä hyllynkoriste, eli mitään raha-aukkoa ei ole. Mutta kyllä mun ostos on mageempi, vai mitä?
Pyysin myyjää pakkaamaan hyvin ja sanoin, että jos häntä katkeaa matkalla, niin palautan sen ;) Sylissä tuli molemmat mäykyt koko bussimatkan kotiin, sillä en viitsinyt ruveta mullaamaan matkalaukkua linjurin alakerrassa, se taisi olla ilmankin täynnä. Koko ajan pelkäsin, että jompikumpi hajoaa, tai kolahtaa päinyhteen. Mutta ehjänä tuli kumpikin perille.


Ellikin sai tuliaisensa, ja jouluksi on toinen tiedossa :) Kova oli tytyllä ollut ikävä, kun poru oli taas sitä luokkaa, että oksat pois, yöllä kun kotiin tulimme.
Mutta kyllä reissun jälkeen on aina niin mukavaa tulla kotiin, varsinkin kun tietää, että ainakin yksi on kaivannut. Pikkuelli <3

lauantai 28. marraskuuta 2015

89. Papanarata

Äippä on ruvennu tekeen mulle aina sillointällöin papanarataa, että mää saisin jotain puuhasteltavaa. Se tarkottaa sitä, että silloin mää saan itte ettii ruakani. Mua kyllä vähän harmittaa, kun se pistää aina oven kiinni ja mut sinne väärälle pualelle, ni en sit yhtään tiä mihin se olis voinu niitä piilottaa. Vaikka ne yleensä aina onki samoilla paikoilla kuin edelliselläkin kerralla.

Punaset ympyrät näyttää, missä on papana ja nuolet, missä on tai on ollut papana joka ei kuvassa näy. Kuvatekstit äipän.

Oma petipaikka on tarkastettava, myös pedin alla voi joskus olla papana,
tai kuten kuvassa näkyy, lattialla lojuvan mapin päällä on papana.

Äipän vaateläjä saattaa sisältää papanoita. 

Edessä mattolla on papana ja nuolen kohdalla on matto hieman rytyssä, siellä alla on papana.
Joskus käännän hieman maton kulmaa ja laitan sinne mutkan alle papanan, samalle kohtaa myös matton alle. Jonnekin voi kätkeä useammankin papanan.

Peitossa on mutka, sinne ja peiton alle vaan papanoita.
Samoin tyynyn alle. Elli on hiukan huono haistamaan,
joten en yleensä tuuppaa niitä kovin pitkälle minkään alle,
vaan papanat voi jossain paikoissa olla ihan näkösälläkin.

Soffan käsinoja on hyvä paikka, samoin tyynyjen väli.

Soffalla on suojapeite ihan Elliä varten. Istuessa suoja painuu aina soffan koloihin ja väleihin.
Näitä käytän sitten piilotuksessa hyväksi. Selkänojan päällekin pistän papanoita.

Tuo on tosi haastava paikka tuo papana, joka on tuolla tuolin selkänojan päällä.
Elli ei hanki ikinä muistaa sitä. Yleensä teen peitteeseen pienen vekin, että papana pysyy paikoillaan. Sen sijaan tuo käsipuulla oleva papana on ainakin tässä kuvassa havaittu.

Kirjahyllyyn ja pöydille en piilota, kun en halua Ellin niille kiipeilevän,
mutta kuvassa Elli kyllä yrittää varmistaa asiaa.
Nyttemmin se on jo havainnut, ettei niillä ole mitään,
ja toki olen kieltänyt pöydälle kiipeilyn.

Hih, jostain syystä noita papanoita oli tosi vaikea havaita.

Tuolla pikkusoffan toisessa päässä olevien tyynyjen päälle ja allekin yleensä tungen papanoita.
Käsipuulla oleva papana on vielä havaitsematta, vaikka sitä juuri äsken lattiatasolta nuusattiinkin.

Soffan jalkojen juuret on oivallisia paikkoja. Ja välillä Eltsu menee sellaista vauhtia, ettei ehdi edes selvästi näkyvää papanaa huomaamaan, vaikka menee moneen otteeseen ohi.

Tuokin on yleensä hankala paikka tuo penkinpäälinen, vaikka papana olisi ihan reunassa, on sitä silti lattiatasolta hankala huomata.

Vaan löytyihän se viimeinenkin papana viimein.
Ja tuossa penkin jalan päälläkin (+vieressä) on välillä ollut papana.
-Elli: Hih, tää on äippä, kivaa, piilota lisää :)
-Äippä: Huomenna sitten vasta on uuden papanasatsin aika.

T: Elli Elviira Eloveena