Muistatteko vielä *
Venlan*, ihmisisoveljeni tyttären? Venlasta on kasvanut iso tyttö, täytti jo kokonaista 1 vuotta tuossa syyskuun paikkeilla. Näissä kuvissa ollaan vielä ennen joulua ulkoilemassa pihallamme:
 |
| Jostain syystä seurailin isoveljeäni kuin hai laivaa. |
 |
Venla kanniskelee kaikkea mitä sille heitetään.
(Jos se saa siitä otteen) |
 |
| Pakko tarkistaa tilanne! |
 |
| Ihan varmaan sillä (isoveli) on jotain herkkundaalia taskussa |
 |
| Senhän tietää jo Venlakin. |
 |
| Aina valmiina leikkiin! |
Venla on ihan OK jos se nukkuu. Yleensä ei nuku. Meilläkin se aina tahtoisi leikkiä MINUN lelkuillani. Olen asiasta toista mieltä. En leiki SEN kanssa, ja jos se leikkii ihmisten kanssa, käyn kiiruusti komentamassa sitä. Pahus kun SE ei tottele mua ollenkaan. Ja arvatkaas mitä? Pahinta on, että just kun komennan sitä, se kääntää peräpeilinsä mua päin ja nostaa toisen jalkansa mun yli ja sit mä oon jumissa sen vattan alla. Aika härskii toimintaa! Kamut, auttakaas, mites mä saisin sen totteleen MUA?
Viikon luontokuvat ovat jo miltei vuoden vanhoja:
