No niin tässä sitä ollaan. Olen jo monta kertaa pohtinut, että tytyn 3. juoksut alkaisivat kuun vaihteessa. Ja siltikin ne tuli puun takaa. Kun en ole mitään oireita havainnut. Ei ylenpalttista nuolentaa, ei tihentynyttä pissimistarvetta, ei lelujen nylkytystä, ei ruokahalun menetystä. Ei edes Arttu eikä Bassekaan huomanneet mitään, eikä heidän käynnistään ole kuin viikko. Mistä tämmöinen peli on kotoisin? Eilen siis löysin pari veritippaa tyynyliinalta, jolla Elli oli makoillut. Ensin ajattelin, että joku oli raapinut hyttysenpuremansa rikki. Mutta ajatus iti juoksujen suuntaan ja kippasin tytyn nurinpeerin. Juu, selkis!
Mä pistän nyt hartaasti kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että nää juoksut olis tytylle helpommat, kuin aiemmat kaksi. Viimeksihän Elli alkoi palailemaan masennuksen kourista vasta pääsiäisen aikaan ja juoksut alkoivat tammikuussa. Ja se valeraskaus, ainakin viime kerralla. Tiedä vaikka olisi jo eka kerralla ollut, mutta olin vaan niin tyhmä etten tajunnut. Kunpa ei tulisi valeraskautta, se on niin rankkaa pienelle koiraparalle. Eikä sen puoleen oikeaakaan, tyty oli hetken verran poissa silmistä (15-30 min), kun unohdin paimentaa sitä, kun laitettiin pressukatosta paikoilleen. Auts!
|
Elli epäesteettinen |
Näin "somasti" oli taas tyty nukahtanut aamulenkin jälkeen. Sensuuri iski, kun tajusin juoksujen olevan tätä päivää. Soo, soo, poikakoirat, eipäs tuijotella sopimattomasti ;)