72. Mää en ala rupeemaan

Nonni, me ollaa nyssit äipä kaa melkeis sama ikäsii. Ko se just joku päivä täytti pual vuassattaa ja mul o ny sit nelivuatissynskärit. Neljä o melkee ko viis, ja viis o pualvuaskymment. Et kyl me melkee samaikäsii ollaa jo, eiks vaa!

Mut mää e ala mitää rupeemaa, ko viime vuanki mut vaa tylysti unohrettii milteistä kokonas. No mitä nyssit jälestpäi vähä muistivat. Et en viät merkkipäivääni tänä vuan. Piste. En kaipaa maksiskakkuu. Piste. En haluu lelkkui. Piste. Enkä varsinkaa herkkundaalei. Piste. - No, vitsivitsivits, tottakai haluun...HALUUN! 

KAIKKI MULLE HETI TÄNNE NYT!!!

t: Elli Elviira Eloveena

PS. Tulipa vielä mieleen pistää linkki tuohon vanhaan 1-vuotis postatukseen. Vuodatuksesta katos silloin aikoinaan kuvat, mutta tuohon postatukseen äippä laittoi nyt kuvat takaisin. Pääset sinne *tästä* 

57. Madonsyömä omena

Tältä näytti pihassa tänään aamulla n. klo 8.00:

Aiemmin mainitsin niistä tulossa olevista leikkauksista. No, nyt on sitten eka leikkaus takana, ja olo on kuin madonsyömällä omenalla. Tai paremminkin oli, sillä reiät alkavat jo olemaan ummessa, mutta ne siis todella tuntuivat siellä. Ei niin että kipulääkettä olisin la-su pidempään tarvinnut, vaan että siellä tosiaan on reikiä. Onneks meni tähystyksellä, eikä isoa haavaa tullut. Sen sijaan neljä pienempätä reikää, jotka siis aiheuttivat tuon madonreikäisen tunnelman. Puolet sisuskaluista lähti leikkauksen mukana - no, ei vaiskaan, yks setti vaan ;D

Torstaina kun leikattiin, niin perjantaina pääsin kotiin. Kunto on sitä asti vain kohentunut. Perjantaina en vielä uskaltautunut ulos, käppäilin pikkuhiljaa pirttiä ympäri ja makoilin / nukuin välillä. Lauantaina jo uskaltauduin pihalle kävelemään ja illalla kiersin jo pienen lenkinkin Ellin kanssa, ja lenkkejä ollaan nyt tehty kolme päivässä. Eilen uskaltauduin jopa kylille Ellin kanssa lenkille, sinne on n. 1 - 1,5 km ja sama takaisin. Mitään vauhtia en pitänyt, ja poika tuli varmuudeksi mukaan, ja pitämään Elliä sen aikaa kun poikkesin kaupassa sekä kantamaan kauppareppua. Ainoa mikä tässä vaivaa on ajoittainen huono olo, siis semmoinen lievä paha olo, mikä toivottavasti menee pian ohi. Saattaa johtua niistä sappikivistä, niitä ei siis viety nyt, vaan sen aika on sitten myöhemmin. Mikäli enää uskaltaudun moiseen ruljanssiin. Tai sitten se huono olo johtuu niistä napapiikeistä (verenohennuslääke), sillä en oo vieläkään tottunut pistämään itseäni. No eka kerta oli pahin, onneks enää ei oo kuin neljä piikkiä jäljellä, joista yks menee tänään.

Ihan täydellisesti en oo saanut ruokavaliotani muokattua sappipotilaalle sopivaksi. Isäntä paisteli yks päivä silakoita oikein voissa, enkä malttanut pitää näppejäni irti niistä (siis silakoista). Nam ja auts, tunsin kyllä syöneeni sopimatonta, mutta onneks ei sentään kipukohtaukseksi asti yltynyt. Ja eilen tein 'lasagnea taivaasta', kuten Karvinen sanoisi. Juustoraastetta pinnalla. Namnamnam ja auts. Taas. Koskakohan opin?

- Ellieli

Viikon luontokuva

Siis tosi törkeet, voitteks te kamut ees kuvitel! Mä täytin viime tiistaina kokonaista kolme vuatta, eikä mul viätetty eres synttäreitä. No joo, kyl äippä heti aamusel rapsutteli mua ja höpötti korvaan et' onnee sul vaa äipän pikku muru. Sit se lähti aamupäiväl johonki kurssitrehveil, vaik oli viäl toipilas. Mää kuvitteli et' se lähti hakee mul iso nyyti herkkundaalei ja lelkkui. Mut arvakkaa kui kävi? Ku se tuli takasi iskän kaa, vaik oli yksi lähteny, ni kumpikaa ei tuanu mul yhtikäs mitää. EI MITÄÄN!!!!??? Mitä pelii tämmöne o? Kaikki muukki kamut saa ain synttäripäivänäs herkkundaalei ja lelkkui, mää en saanu ku rapsutuksii ja pari nauramasupalleroo (naudanmaha-), niit mää saan ny muutenki. Ja toine asia mihi mää oo kans pettynyt. Mu isompi isovelikää ei muistanu mua miteskää, ei eres mäyrämmittast lurpsuu tuanu mul. Mää oo pettyny! Mää valita timputku resupentil! Hirmee epäkohta! A P U A!

Iha oikee et S E N auto hajos, hajois vaa iskänki auto! Ja isovelje! Olis niil iha oikei! Mua o petetty! PETETTY!!!!

Siis, ei herkkundaalii, vai??????

Ni, mitä sanoit äippä? En oikein kuule!?
Siis, ei lelkunlelkkuu, vai?????
Mitä pelii tää tämmöne o?????

Parempaa synttärii vaan teil kaikil muil kamuil - sit ko sen aika o!!!

T: Elli Elviira (Petetty) Eloveena

20. Syntymäpäivän satu

Tänään on mun toinen syntymäpäiväni, mä täytän siis kokonaista kaksi (2) vuotta! Sen kunniaksi me päätettiin äipän kans keksiä teille uusi satu. Siellä on taas mukana meen tuttuja ja blogituttuja koiria. Äläkä huolestu, vaikkei juuri sinun nimeäsi näy tekstissä, kyllä säkin siellä mukana olit ;) Kuvituskuvina kuvia iskän, äiskän ja mun eräästä syksyisestä reissusta Inhotulle.

INHOTTUJÄRVEN HIRVIÖ

Ja mähän en sit se hirviö oo. Se on tuolla toisella rannalla.

Elli oli kavereineen lähtenyt Inhottujärvelle leireilemään viikoksi. Mukaan olivat lähteneet kaikki vanhat tutut tosielämästä ja blogistaniasta, sekä muutama muukin kaveri. Arttu ja Basse, Myrsky ja Tuisku, Alfie ja Aslan sekä Paavo ja Papu olivat pystyttämässä isoa joukkuetelttaa. Elli, Rimmi ja Kukka sekä Peppi ja Rilla olivat nuotiopaikalla valmistelemassa ruokia ja loppuporukka oli kuka missäkin. Suurin osa oli komennettu etsimään metsästä puita nuotiolle, jotta ruoka saataisiin valmiiksi. Olli, Ossi ja Bono olivat rannalla onkimassa, samoin Naurava nakki, Mauri-setä, Kaunis Nelli ja Mirkku. Komian kalasaaliin he olivatkin saaneet ja sitähän tuo naisväki nyt sitten perkasi. Viimein kaikki oli valmista ja kalasaaliin paisto saattoi alkaa. Jokainen laittoi itselleen kalan tikun nokkaan ja paisteli sitä kirpeässä syysillassa. Myös prinsessa Minni ja draamakuningatar Doris, vaikka kuninkaallisia olivatkin. Kukapa tästä joukosta ei olisi kuninkaallinen? - Nam, miten hyvää tämä on, sanoi Olli, joka oli hiljattain kärsinyt pahasta ripaskasta. - Toivottavasti tämä pysyy sisälläni. - Me paistetaan teille vielä omppupiirakkaa sanoivat Peppi ja Rilla. Yhdessä tytöt muiden kanssa nopeasti tekivät läjän omppupiirakoita, niin että siitä varmasti riittäisi kaikille. Nam miten herkullista se olikaan ja kaikki katosi parempiin suihin viimeistä murua myöden.

Ruoan jälkeen leikittiin ja pelattiin pelejä ja pidettiin muutenkin hauskaa. Illalla kun oli jo pimeää, alkoi porukka viimein jo mennä yöpuulle telttaan, kukin omiin makuupusseihinsa. Pikkuhiljaa alkoi kuulua tasaista hyrinää teltasta, kun kaikki vaipuivat vähitellen uneen. Grroauh! kuului yhtäkkiä järveltä. - Mikä se oli, Elli pomppasi pystyyn, muutama muukin heräsi säikähtäneenä. GGrrroauuh, GGGrrrrooaauuuuh!! Se oli todella selkäpiitä karmiva ääni. Alfie, joka oli porukan rohkein lähti Aslan perässään katsomaan laiturille. Mitään ei yön pimeydessä kuitenkaan näkynyt. Pikkuhiljaa muutkin tulivat perässä rantaan. Myrsky ja Tuisku katselivat järvelle, ja siellä he yhtäkkiä näkivät kuunvalossa SEN, järven toisella puolella. Se oli hirveän iso ja se oli kolmipäinen. Hui kauhistus, mikä se oikein oli? Sitten se katosi. Mitään ei enää kuulunut eikä näkynyt. - Mennääs takaisin nukkumaan, Ehdotti Olli. Hän ei kovin hyvin nähnyt pimeässä. -Minua pelottaa, sanoi Elli. - Älä huoli, minä voin ottaa sinut kainalooni, sanoi Myrsky. Ja niin Elli meni Myrskyn ja Tuiskun väliin. Unta hän ei kuitenkaan heti saanut.

Juuri kun Elli oli uudelleen nukahtamassa, se kuului taas. GGGRRrrooaaauuuhh!!! GGGRRrrooaauuhh!!! Nyt kaikki pomppasivat ylös kertaheitolla. - Mikä se oli, mikä se oli, supattelivat pienimmät peloissaan. - Nyt kyllä otetaan tästä selvää, sanoi Ossi. - Kuka lähtee mukaan. Mennään lintutornille tähystämään, niin nähdään paremmin. Siellä se taas selvästi näkyi vastarannalla kolmipäinen hirviö karjumassa. Kaikki painautuivat toisiaan vasten. Hetken kuluttua Alfie sanoi: - ei tämä näin voi mennä. Me olemme tulleet tänne leireilemään ja nauttimaan luonnosta. Ei meitä mitkään kolmipäiset hirviöt kyllä säikyttele. Lähdetään ME säikäyttämään se, niin oppiipahan olemaan ihmi...koiriksi. Kaikki olivat samaa mieltä. Yhtenä joukkona he lähtivät kapuamaan lintutornista alas. He palasivat leiripaikalle ja löysivät rannasta veneen, joka tosin oli täyttynyt sadevedestä. Vene tyhjennettiin vedestä ja lastattiin rohkeimmilla koirilla niin täyteen kuin suinkin. Sitten lähdettiin soutamaan ääntä kohden, joka tosin nyt oli laantunut miedommaksi, aivan kuin itkuksi. Viimein oltiin vastarannalla ja lähestyttiin varovasti hirviötä. Yhtäkkiä hirviö kuuli heidän tulonsa ja nousi ylös. Siinä samassa he huomasivat vasemmalla puolella ystävänsä Karhun ja tajusivat, että kolmipäinen hirviö olikin karhun varjokuva. Karhu istui kivellä rannan lähellä ja heilutteli päätään puolelta toiselle, siksi sen varjokuva kaukaa katsottuna näytti kuunvalossa kolmipäiseltä hirviöltä.

-Hei Karhu-herra, mikä sulla on hätänä? huuteli Elli, joka oli rohkaistunut, huomatessaan vanhan tuttunsa. - Vatsaani koskee ja ripaska lentää, vastasi karhu vähän äreästi. Se oli hyvin ymmärrettävää, sillä hän oli mitä todennäköisimmin sairastunut samaan vatsatautiin, kuin Olli, joka sanoikin: - kuule, mulla oli justiinsa sama vaiva, ja voin kertoa, että kurjaa oli. Suorastaan gaameeta. Mulla on kyllä vielä lääkkeet mukana, voin antaa niitä sullekkin. Hän lykkäsi muutaman pillerin karhun kämmenelle. - Mitäs nää tähän auttaa, kun en murentakaan saa alas, tuskaili karhu. - No ota, ota nyt vaan, kyllä se sitten auttaa kun otat sen. Ei se siinä tassussa helpota yhtään oloa, mutta jos nielaiset sen, niin kohta on parempi olla. - No jos mää nyt sitten, sanoi karhu ja nielaisi pillerin. Loput hän laittoi taskuunsa. - Otat yhden aamulla, yhden päivällä ja yhden illalla, niin johan oot kohta kunnossa, opasti Olli vielä. - Nyt, häipykää, minä yritän vähän nukkua, sanoi karhu. Koirat antoivat karhun parannella itseään rauhassa ja lähtivät vähin äänin palaamaan leiripaikalle.

Aamulla koiraporukka heräili herkulliseen ruoantuoksuun. Karhu oli pillereiden avulla parantunut tuotapikaa. Parannuttuaan sillä oli hirveä nälkä ja se oli tehnyt itselleen metsästäjänkeittoa ja päättänyt tuoda loput heille muillekin. Kiitokseksi paranemisestaan. - Nam, hyvää! Kukas metsästäjä tässä on hengestään päässyt? kyseli Elli pilke silmäkulmassaan. - Höh, ei kukaan, siinä vaan on metsän antimia, kuten sieniä ja marjoja, sanoi karhu - ja sisiliskoja ja kärpäsiä ja hämähäkkejä, hän lisäsi vielä hymyillen nähtyään pilkkeen Ellin silmissä. Kiitos sanoi Elli syötyään ja kävi rutistamassa karhua. Muut tekivät saman tempun ja loppuloma vietettiinkin sitten mukavasti karhun kanssa leikkien ja laulaen.

T: Elli Elviira Eloveena