lauantai 24. lokakuuta 2020

113. Retkellä

 Joskus me otetaa kaffeet ja teet termarii, ja makkarat ja sinapit reppuu ja lähretää retkeilee piäneks aikaa johonki notskipaikal. Jossei joku tiär mitä notski tarkottaa, ni se tarkottaa nuatioo. Tai emmää mittää ot, mut mee porukat ottaa. Ko emmää jua kaffet se paremmi ko teetkää. Mut makkaraa mää kyl syä ja vettäki otetaa mua varte mukkaa. Kumma juttu, mut kui mul yleens annetaa vaa papanii ja muut saa sitä makkaraa. Mää saa korkeintas pari kuaremuruu ja ne papanat. Kyl mää jättäsi papanat valla kottii, ko kertta reissuu lähretää. Ja söisi sitä kurmeemakkaraa. Wiljamii vai mitä Tellii se ny oli. Piste. Mut muute nää reissut o iha parhaut. Kuvat o otettu viime tammikuu alus. Mut eipä paljo lunta näy. Järvi o pikkase jääs, mut muista ko äippä huus mul ain ko mää olsi menny ton jäil. Oli muka heikot. No saatoimmää vähä kastel tassujani tos rannas, ko emmää meinannu millää uskoo. Nii miälenkiintosii hajui tuli siält jäiltpäi. Eikä sin saanu men - no höh, sanos meikäläine. 


Kyl mää täsäki kuvas oon. Vasemmas reunas, noitte kivie eres.


Jonkumoine keittokatos taimikälie.

Mää täsä tarkasta sitä justiinsa.
Juu, kyl tän tulla voi.


Ja täs o sit se notskipaikka.

T: Elli Elviira Eloveena

maanantai 19. lokakuuta 2020

112. Inhotulla

 Täsä viäl vanhoja muistelen. Inhottujärvel ollaa käyty ainaski viime joulu ja uurevuare välis. Se o sit tosi kiva paikka, mää tykkää ain ko mennää sin. Siäl saa juaksennel iha vappaasti ja nuuskutel kaikemaailma hajui. Tosin sillo harmittaa jos siäl o joku, ko sillo me ei men, ko mee porukat o vähä erakoit. Ainaki sillo jos mennää tommosel paikal. Ni sit lähretää vaivihkaa poijes, nii ettei ne muka huamaa. Kyl huamaa, ainaski jos o nuatiol väkkee, sit o eri juttu jos joku o menny vaik lintutornil, ko sin tarttee vähä kävel. Kyl mää siälki asti oo joskus käyny. Joskus sin järverannal oli leiriytyny jottai ulkomaalaisii iso sakki, mitä liä ollu Romanialaisii (?), mut jälkeepäi kuultii, et ne olis siält määrätty pois. Kaiketi poliisien toimest. Ko ei sin sit päässy kukkaa muu, ei mekää uskallettu sin men. Ko kaikellaist oli kuultu. Käännettii vaa auto ympäri ja äkkii takas sinpäi mist tultiinki. Mitä liä rosmoja, tuumas äippä. No lakkaa ny höpöttämäst, tuumas iskä. Se ei ol nii jäneshousu ko äippä, joka maalaa ain kaikemmaailma skenaarioit.

Kyltit oli saanu uuret puitteet.

Lunta ei ainakaa kuvie ottoaikaa ol ollu juur mitää. Niinku ei koko talven, mahtoko iskä kerran tai pari aurat pihatiän. Äippää ei enää nii paljo harmit lumetulo, ko enne.  Ko sen ei tartte enää kolat. Siin ei nokka kauaa tuhis ko iskä vetää sen konepelil nopeesti puhtaaks. Toivottavasti se masiina ei men rikki, ettei men lapiohommiks. Iskä nimittäi heitti rämät kolat jo poijes. Vanhast muistist äippä vaa joskus urputtaa siit lumest viäl.

Uimarannal ei ol ny tunkuu.

Muistatteks te sitä mee Inhottujärve hirviö -satuu, se löytyy tualt *sadut* -sivult. Mää vaa miätei, et' noist vois saar vaik mimmose kauhutarina, noist ulkomaaelävist tual Inhotul, ko vaa sihteeri jaksais...mut ei se tair innostuu ny. 


Yksinäinen veneressu lähes täyn vettä.

Ylläripylläri!

 Onks muute teil kellää noi vainoharhast äippää ko meil? Tommost, et' alkaa heti kuvittelee kaikennäköst, ko joku asia o vähä erilail ko enne? Se o joskus rasittava!

T: Elli Elviira Eloveena

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

111. Terve vuan!

 Terve vuan, kamut. Niinku metsaman, jota iskä aina juutuupista kattelee, sanois. Pitkästä aikaa. Ku eihä toi yks hanki saar mittää aikaseks, meinaa tän ploki pualel.

Joo-o, sen piremmittä puheitta, mennääs suaraa asiaa, elikkäs mitä mulle kuuluu. No kyl mää ny kunnos ole, vaik on täs matka varrel kaikemmoist ollu. Viimemmäks silmä, mut siit sit myähemmi, jos äippä muistaa ja saa aikaseks. 

Mut tiätteks, et aikalail vuasi ja kuukausi sitte mua klimpsottii mu elämäni ensimmäise kerra. Leikattii pari nisukkii, ku niihi oli kasvanu jottai kasvei, mitä lie ollu mut ei kukkasii kummiskaa. Se eka elli sano, et' niit olis kolme, mut se leikkaava ei löytäny ku kaks. Se yks oli vissii nii pikkune, et ei se ensimmäinenkää leguri iha varma siit sillo ollu. Jouruttii menee toisel, ku sil  ekal ei ollu mahrollisuut leikat. Ja siin samal mu resinfioitii - eiku stereo...sterilisoitii taimitäseoli. Kohtuki lähti veks, siäl oli kuulemma sarvis jottai nestet, entiä mitä se oli, mut tuski mittää juatavaa kummiskaa. Emmää eres tiänny, et' mul olis sarvet, mut niivaa oli - ei ol enää.

Toipumine oli aika rankkaa, muistelee äippä. Mää en meinannu millää toeta, ja äippä joutu härisäs soittaa usseemmanki puhelu sin ellilää. Ku emmää meinannu pääst millää asioilleni, vaik mää sai iha kyyritykse sin pihanurtsil asti. Mut oli vissii sevvert vahvat tropit, et taisimmää ol aika mömmöisäni. Mut sitko kipulääkkeitte antamine loppu, ni mää rupesi virkoomaa ja kyl mää sit siit parani pikkuhiljaa. Äippä heitti patjan lattial ja nukku pitkälti toist viikkoo siin mu kansani. Ko kaikki kiipeemiset ja hyppelemiset oli mult kiälletty. Ja äippä oli blokannu kaikki soffat ja toolit ja sänkyt sillee, ettemmää päässy niihi hyppimää. Mikä harmitti mua suuresti, mut eritoten iskää, ku se ei päässy niivaa soffal vahtaa töllöö. Ain piti siirtää jottai. Ja sekös harmitti.

Mul juaksut oli kuulemma vuas vuarelt ain vaa vaikeemmat ja siks se re..sterilointi tehtii. Valeraskauksii tuli joka kerta, ain vaa pahempii ja pahempii. Ei sitä piipityst olis kestäny eno-Erkkikää. Sano äippä. Ja pelkäs et mul tulee kohtutulehrus. Siks se sit tehtii ja ny mu juaksut o sit juastu. Mut kyl mää joskus lenkil saata salaa ottaa pari juaksuaskelt, ko äippä ei nää. Mut enimmäkses mää kyl vetkuttele, ainaski alkumatka. Jos vaik kummiski käännyttäis takasi kotii. Mut sitko mää huamaa, ettei vetkuttelut auta, ni kyl mää sit hiukka paranna vauhtii. Sillai et' saaraa se vartti lenkki eres tunnis tehtyy.

Täsä me ollaa lährös just sin klimpsomisee. 
Mää ole autuaa tiätämätö tulevast.

Häkkihä siit sit heilahti kotiitultuas. 
Vaik iha turhaa, emmää ol täs maailmas - mää ole mömmöläs.

Melko rajunnäköne masulookki mul, vai mitä?

Täsä o turvotus jo aikalail laskenu. 
Nykyste niit arpii ei enää juurikaa näy. Ainakaa karvapeittee alt.

Tää o otettu ny männä kesän. 
Äippä yritti saar mua likemmäs noit kukkasii, mut mää oli sitä miält, et' voitas jatkaa matkaa.

      T: Elli Elviira Eloveena Umpilampi

tiistai 18. syyskuuta 2018

110. 31626600 sekuntia



Heippa,

Luuraako siellä ruuduntakana enää ketään? Tää on 110. teksti tässä blogissa ja edellisestä kirjoituksesta on kulunut 31626600 sekuntia eli  n.1 vuosi ja 1 päivä. Ei oo ollu tarkoitus olla noin pitkään poissa, toki ollaan melko säännöllisesti käyty kurkkimassa teidän muiden, etenkin mäykkyjen, blogeja. En tiedä jääkö tää kirjoitus taas ainoaksi tänä vuonna, mutta täällä me edelleen ollaan, samassa paikassa kuin ennenkin 😳

Jostain kumman syystä on Ellinkin vyötärönympärys alkanut hieman taas pyöristymään liikaa. Niinpä  *Artun* ja *Sylvin* (+Ilo) innoittamana Elli ryhtyi viimein innokkaana jumppaamaan, jospa saisi muutaman gramman pudotettua uumaltaan. Lienisköhän juhannuksen jälkeen alkaneet juoksut ja senjälkeinen lenkkeilyhaluttomuus vaikuttaneet asiaan, nuo kun liittyy Ellillä aina yhteen. Ja nythän voi jo vedota sateeseenkin - eihän silloin voi lähteä lenkille, eihän?

Kuvaaminen yhdellä kädellä ja toisella koiran ohjaaminen oli hieman hankala yhtälö, joten kuvat ei ole niitä parhaimpia (jaa, koskas ne muka olis?). Kaiken kukkuraksi tyttelin pörrökin tuppasi roikkumaan silmillä, vaikka ne aluksi kammattiinkin pois tieltä. Siis pörrö, ei silmiä 😀.


Tulin kyllä mäyränä paikalle, kun puhe oli ruoasta!
Haistan ruokaa - mitä pitäis tehdä?
Whaat - tohonko piikkiletun päälle? Noup!
Ai näin vai?

No, käviskö tää sit edes?
No okei, okei, voinhan mä yrittää.
Hiukan toisella takatassulla.
Jaa, tätäkö sää tarkotit? Olsit sen heti sanonut!


Seison yhdellä tassulla!
Ja sitten toisella! Haa, osaanhan mä!

Ja sitten on pyrstön vuoro - ai ei näin vai? No miten sitten?

Ahaa, olisit heti sanonu, et pitää seisoa!

Vaihdetaanpas välillä lajia:

Penkinalituspuserrus on tämän liikkeen nimi. Alias ryömintä.

Apua, mä jäin jumiin!
Hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven.
Penkki nurinperin ja 10 punnerrusta poikkipuuta päin!

No ni, äippä - nyt o sun vuaros, teeppä perässä!


PS. Piti vielä sanoman, että suurensuuret syntymäpäiväonnittelut ihan kaikille blogikamuille, meiltä on nuo onnittelut jääneet väliin, niin onnitellaan nyt sitten näin. Olette nimittäin jokainen ehtineet kartuttaa vuoden lisää tätä ihanaa elämää!

T: Elli Elviira Eloveena

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

109. Vastaukset kuva-arvoituksiin

Kiitokset kaikille jotka yrititte näitä mun räpeltämiä kuva-arvoituksia veikkailla. Vaikka eihän se oikeastaan yrittämistä ollut vaan ihan oikeita vastauksia sieltä tuli. Ehkä noista vinkeistä oli hiukan joillekkin apua? En tiedä mitä tykkäsitte niistä, mutta niitä oli kiva tehdä. Mutta pistetääs nyt vielä niille joita kiinnostaa oikeat vastaukset:

1. puu+rouva -uva = puuro
Monet syövät puuroa aamuisin ja joulupöydästä löytynee riisipuuroa. Ja rouvillahan on usein helmet kaulassa, että kyllä tuo henkilö rouvasta käy


2. kana-na + neli + puu-u + tulla-tu = kanelipulla
Niinhän se tuo hevosenkuvatus tuossa on nelistävinään, onhan sillä neljä jalkaakin, ukkeli puolestaan tulee jos on tullakseen ;) Niin ja olihan tässäkin mauste mainittu.

 3. kesä + keitto = kesäkeitto
Vuodenaikaahan tuossa kuvataan ja kattilasta löytynee keittoa.


4. neiti-ti + likka = neilikka
Juu, kyllä tuo nuorta tyttöä eli neitiä yrittää kuvata, ja tyttö hipsuissa onkin sitten likka. Eli maustehan siitä tulee. 


5. mäki-ki + kyy-ky + räkä-kä + kaira (a=o) = mäyräkoira
Tämähän oli tietysti se eläinkunnan edustaja. Meilläkin on kotona sellainen. Ja mähän sanoin ettei kaikki kairan a-kirjaimet ole o-kirjaimia ;)


-------------------------------------------------------------------------------

Ja viimeisestä päästiinkin sitten blogin päätähteen:

Ellihän se siinä tarkkailee lintulaudan elämää soffan selkänojalta käsin.. Kuva keväältä.

Erilainen "lintu" laudalla.

Taivas palaa. Tai näyttäisi palavan, sillä oikeasti kyseessä oli iltarusko.

tiistai 12. syyskuuta 2017

108. Pari vihjettä kuva-arvoitukseen (+pari uutta)

Lupailin pistää hieman vinkkiä noihin edellisen kirjoitelman kuva-arvoituksiin.  Pistetään nyt vaikka ne kuvatkin uusiksi, kun hoksasin, että olin ottanut kuvan kännykällä, vaikka piti skannata...sama pää kesät talvet - ei voi paljon vaatia! Skannaus tosin vaalensi vähän kynän jälkeä. Muista klikata, niin saat kuvat isommiksi ja vähän selvemmiksi.

Vihjeet:
  1. miinus-merkki(-) tarkoittaa, että sanasta joka kuvasta tulee poistetaan kyseiset kirjaimet, esim. ekassa tehtävässä UVA jää pois, loput kirjaimet liittyvät sanaan jota arvuutellaan. Plus-merkki (+) puolestaan tarkoittaa, että kunkin kuvan eri vihjeet muodostavat yhdessä haetun sanan. Ensimmäisessä kuvassa siis on kaksi eri kuvaa joista tulee yksi sana. Toisessa puolestaan neljä eri kuvaa muodostaa sanan.
  2. Kuvien henkilöissä ei välttämättä haeta sukupuolta tai ikää, saattaapi kyseessä olla paremminkin jonkinnäköinen titteli tai arvo.
  3. Saattaapi olla myös tekemistä kuvaavaa toimintaa jossain kuvassa.
  4. Senhän mainitsin jo viime kerralla, että kuvat liittyvät jollain tavalla syömiseen, paitsi yksi, joka siis kuuluu eläinkuntaan?
Lisää vihjeitä tulee myöhemmin tähän samaiseen tekstiin. Olkaahan kuulolla.
Lisävihjeet kuvien alla.







No niin, olin eilen laittamassa lisävihjeitä, mutta just kun sain bloggerin auki, pelmahti meille vieras. Niinpä sitten unehtu vihjeet ja muistin lupaukseni vasta nyt. Kivasti täällä jokuset ovat jaksaneet arvuutella. No, pistetääs vielä jotain helpotuksia, jos vaikka joku muukin vielä intoutuisi yrittämään.

Laitetaas vaikka noista syömisistä:
  1. joku tehtävistä liittynee vuodenajan mukaan nimettyyn ravintoon
  2. joku toinen puolestaan saattaa joillakin tehdä kauppansa aamulla ja monella sitä löytyy jossain muotoa joulupöydästäkin, lähinnä ehkä jälkiruokana kuitenkin.
  3. joku näistä on mauste
  4. yksi löytynee kahvipöydästä ja siihenkin liittyy mauste.
  5. tehtävässä nro 2 sanaan sisältyy jollaintapaa numero
  6. kaikki kuvan a-kirjaimet eivät välttämättä ole o-kirjaimia.
Huomenna sitten saatte ne oikeat vastaukset ja julkaisen myöhemmin kommenttinne tähän ja edelliseen bloggaukseen. Ajoitettu klo 18.00 , että ehditte vielä arvuutella ;)

lauantai 9. syyskuuta 2017

107. Kuva-arvoituksia

Joku on maastoutunut melko hyvin:

Löydä kuvasta koira! 
Ellin väritys on sellainen, että tietyssä maastossa ja tietyssa valo/varjossa sitä on hankalampi havaita. Monta kertaa kuvia plaratessa tuntuu siltä ettei mäyräkoirassa ole päätä eikä häntää ;)

Männä joulukuus poikettiin taas Virossa ja satamassa pitää aina ottaa se Tallinna-lehti kainaloon. Sieltä sivuilta bongasin seuraavan kirjamainoksen: Koiranne alkaa kohta kukkia. Löysin kirja-arvostelun myös mm. *Tuulisten poikien* blogista, en sitä ollut aiemmin huomannutkaan. Elli on siihen aikaan potenut selkävaivojaan, eikä minua silloin huvittanut hetkeen oikein yhtään mitään.

Kuva Tallinna-lehden sivuilta
Tuosta ekasta kuvastahan mulle juuri tuli tuo kirja mieleen, kun Elli kesällä oli mukana kukkapenkin perkuussa, ja parkkeerasi bebansa keskelle penkkiä. Totesin sille että "MÄYRÄkoiramme alkaa kohta kukkia".




Ja sitten niihin varsinaisiin kuva-arvoituksiin. Minä nimittäin tykkään ratkoa ristikoita. Männä viikonloppuna ostin markkinoilta vanhoja (ei täytettyjä) ristareita, joista kolmen takakannessa oli kuva-arvoituksia. Tykkäsin kovasti sellaisista arvoituksista. Niinpä päätettiin Ellin kanssa luoda teille oma kuva-arvoitus-setti. Heittäkääpä kommenttikenttään veikkauksia mitä niissä on. Yksi ratkaisuista kuuluu eläinkuntaan, muut liittyvät ainakin jollain tavalla siihen mitä pistät kitusistasi alas.  Julkaisen kommentit sitten vasta myöhemmin oikeiden vastausten kanssa samaan aikaan, jotta ette pääsisi lunttaamaan toisiltanne mahdollisia oikeita vastauksia ;) Toki kommentit, jotka eivät liity arvoitukseen, voin julkaista aiemminkin. Jos tuntuu kovin vaikealta, niin saatanpa heittää matkan varrella vähän jotain vinkkiä mukaan. Hmm. sitten se aika - olisko viikko hyvä? 

Klikkaa kuva isommaksi.

Mä en todellakaan ole mikään piirtäjämestari, mutta kai noista nyt selvän saa, mitä ne esittää? Tuossa on siis viisi eri arvoitusta, numeroituna. Kiinnostaako ketään?

maanantai 31. heinäkuuta 2017

106. Karkeakarvainen sulkapallonnoutaja

Viikonloppuna me pelattiin sulkapalloo äipän, iskän ja isoveljen kaa. Mää kun en muuten niin pallopeleist tykkää, ni tää oliki iha huippuhiano peli, tykkäsin. Säännöt oli, että ottakoot kiinni ken saa ;)


Seurasin palloo tarkasti vasemmalle...
...ja oikealle...

...ja ylös.
Sitten olikin mun vuoro...heips, mitä noi ihmiset kiljuu?
Miten niin anna pallo tänne, höpöhöpö! Mun vuoro!
Välillä piti käydä komentamassa ohimennyttä koirakkoa.
Palasin jäniksenä takaisin, kun kerran niin kovin tahdottiin ;)

Saatoin innoissani loikkia niin, ettei kuvien otosta hankkinut tulla mitään.
Sainpas, ette saa mua kiinni!

Lällätilää!
Hmm. äippä kuvaa mua, mut en nyt ehdi komentaan sitä
pistämään kameran pois ja tulemaan pelaamaan meijän kanssa.
Jotku harrastaa tennispalloi, toiset maapalloi, kuka mitäkin. Tää sulkapallo vois olla noist pallopeleist se mun Thö Laji! Onks kukaan muu kokeillu?

T: Elli Elviira Eloveena, "Karamelli"