Niin monta kertaa olen yrittänyt blogia päivittää, vaan yhtä monta kertaa se on jäänyt tekemättä. Äitienpäivän aikaan saimme kuulla tai paremminkin lukea suru-uutisen: ihana blogikamumme Olli on siirtynyt vehreämmille niityille. Olin sanaton ja vesihanat aukesivat silmistäni. Miten voikaan noin kouraista syvältä, vaikken ikinä ollut Ollia nähnytkään. Rivien välistä olin kuitenkin ymmärtänyt näin tapahtuvan..., mutta että näin pian. Sieluni silmissä vilahtelee kuvia Ollista milloin saaressa punainen huomioliivi päällään, milloin työntouhussa auttamassa isäntää rakennuspuuhissa, emäntänsä kainalossa/sängyllä nukkumassa jne. Ollin isäntäperheen suru ja ikävä on varmasti kova, yrittäkää jaksaa. Tässä vielä kortti jonka keväällä sain Aikulta ja Ollilta erään paketin kera (
Siitäkin mun on pitänyt postata, mutta niin vaan on jäänyt. Myöhemmin sitten. Täällä tai toisessa blogissa.):
|
Hyvää matkaa, Olli, sinne jonnekin. |
-------------------------------------------------
Sitten vielä komppaamme poissaolostamme Alphonsea ja Aslania:
|
Ei ole mäyriäisen vika jos postatustauko venyy liian pitkäksi ;) |
|
Ellikin vetää pikku joogat tirsamaahan ja toivomme että unohdatte meidänkin taukoilleen omin lupinemme. |