 |
| Elli haluaa olla siellä missä muutkin. Tai ainakin aurinko. |
Kaikki lenkkeily on meiltä nyt kielletty, mutta kun vien sitä pihalle asioille, niin se tarvii oman aikansa ja teputtelemisensa ennenkuin tarpeet tulee tehtyä. Kauniilla ilmalla Ellistä oikein näkee, että se haluaisi olla ulkona ja se tuntuu välillä pitkittävän ennenkuin tekee tarpeensa. Tänä aamuna jouduin oikein toppuuttelemaan sitä, kun laitoin sille hihnan kaulaan, ja se luuli pääsevänsä lenkille. Yks aamu näin pupujussin meidän tienpäässä, ja mielestäni Elli katseli sitä, siksi olen nyt laittanut sille aamuisin hihnan, vaikka se paremmin tekee asiansa pihassa ilman hihnaa. Ettei tulis hinkua lähteä perään.
 |
| Sellin ovi heilahti, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa! |
Häkki. Se on Ellille kauhistus. Se itkee, läähättää ja tärisee häkissä. Kyllä se siellä nukkunutkin on; oli pakko jättää typy hetkeksi yksin, ja laitoin sen häkkiin, lähtiessäni jätin telkun päälle. Kun tulin takaisin oli ulina lakannut ja typy täydessä unessa, ei herännyt edes tulooni, ja sain rauhassa purkaa kauppakassini. Kunnes se sitten jossain vaiheessa tajusi, että olin tullut ja poru alkoi taas. Enimmäkseen Elli nukkuu olkkarin lattialle laitetun vanhan sijauspatjan tai oman petinsä päällä. Siinä pitää olla peite mytättynä, on vissiin mukavampi nukkua niin.
Itse olen ollut lähes koko ajan Ellin kanssa samassa huoneessa yötäpäivää, tai ainakin lähietäisyydellä, että olen sitä heti komentamassa jos se heittäytyy kovin eloisaksi. Illalla heitän patjani lattialle, aamuyöllä viimeistään herään kun Elli änkeää viereen. Aamulla nakkaan patjan ja muut vermeet takaisin paikoilleen. Soffa ja kaikki muutkin sellaiset paikat, minne Elli on tavannut hyppiä, on nyt blokattu siltä pois. Ne on täynnä tyynyjä tms. esteitä, joten pirttimme on nyt "hieman" sekaisin. Ja niin on isäntäkin, joka joutuu tuuppimaan pöytää pois soffan edestä ja siirtelemään tyynyjä ja muita tavaroita pois tieltä, jos mielii soffalle istua ;)
 |
| Voiko selkävaivainen koira nukkua näin??? Unissaan kipsahti selälleen, eikä oo ainoa kerta! |
Elli alkaisi olemaan trimmauskunnossa, mutta en tiedä koska voimme trimmata, on se kuitenkin sen verran rankka laji. Mahtaakohan sen karva mennä pilalle, kun ei ajoissa päästä trimmille, saas nähdä. Sen verran tää on vienyt voimia, etten ole jaksanut kauheasti teidän blogeihin kurkkia, ja vielä vähemmän kommentoida. Omatkin blogit on jääneet vallan retuperälle, ei oo oikein huvittanut, kun koko ajan oon ollut sydän syrjällään. Kunpa nyt vaan ei enää tulis mitään takapakkeja. Pelkään!
 |
| Photopomppaaja iski, kun kuvasin retusoitua takkiani. |
Jos jollakin olis jotain vinkkejä, miten mäyräkoiran mielen vois pitää virkeänä sillälailla rauhallisesti, niin otetaan kyllä kiitollisena vastaan. Elli nimittäin parempina hetkinään haluaisi jo leikkiä, ja ne huispautusleikit on kyllä nyt kiellettyjä. Kongiin olen jo välillä tunkenut ruokaa, siinä vierähtää tovi, ja muutaman papanankin filtinmutkaan piilottanut. Mutta mikä vois olla sellainen rauhallinen leikki, mikä ei rasittaisi sen selkää, onko semmoista edes?
 |
| Aurinkoa on saatava, keinolla millä hyvänsä. |
 |
| Vankikarkuri ;) |
 |
| Edelleen väärällä puolella häkkiä. |
Pitäkää meille peukkuja, että Elli tervehtyy, jookos!
Voi Elli-pieni! Me ainakin pidetään peukkuja ja tassuja ja vaikka pottuvarpaitakin pystyssä, että paranisit! Tuohan on jokaisen mäyräkoiran omistajan kauhu, että pitkälle selälle sattuu jotain, mutta hyvällä hoidolla siitäkin voi selvitä.
VastaaPoistaMeillä on käytössä erilaisia koirien älypelejä, joilla voi aika rauhallisesti vaivata mäyräkoiran mieltä. Rallytoko on myös rauhallinen tottelevaisuuslaji, jota voi vaikka sisällä harjoitella. (Tehtäväkyltit löytyvät netistä: http://www.rally-toko.fi/sivusto/rally-toko/kyltit-2013.html) Hajutunnistus eli Nose Work on myös koiran aivoille sopivaa puuhaa, mutta siitä meilläkään ei ole vielä kokemusta. Ideana opettaa koiralle joku haju, joka ei ole mitään ruokaa ja koiran pitäisi se haju sitten lopulta osata löytää mistä tahansa. Tässä joitakin ideoita..
Parempaa kevään jatkoa teille ja voimia!
Kiitos kovasti tuesta. Tää on kyllä ollut todella kauheaa aikaa. Sitä aina ajattelee, ettei omalle kohdalle moista satu...vaan tässäpä sitä nyt ollaan. Ellillä pitäis kyllä olla yksi älypeli, mutta en ainakaan vielä ole sitä löytänyt, minne ihmeeseen olenkaan sen kätkenyt? Rallytoko taitaa tällä hetkellä olla pannassa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa - täytyypä perehtyä siihen paremmin. Hajutunnistus kiinnostais, oon aiemminkin ajatellut asiaa, mutta laiskana ihmisenä sekin on jäänyt ajatuksen asteelle. Vois kyllä olla hyvä idis kokeilla, jos vaan Elliä kiinnostaa. En tiedä osaanko sitä ihan itsenäisesti opettaa, eikös siitäkin ole olemassa kursseja ja just nyt ei kyllä vielä tuommoiselle kurssille voida lähteä. Olispa joskus käyty, niin nyt voitais kyllä hyödyntää oppimaamme kotona.
PoistaKiitos vinkeistä ja toivotuksista ja hyvää kevättä teillekin!
Tulipa mieleen vielä pari puuhaa.
PoistaYksi, jota harjoiteltiin aiemmin, mutta nyt oli unohtunut jo pitkäksi aikaa, on lelujen nimien opettelu. Ensin oli vain yksi lelu, jonka nimen kuullessaan koiran piti tökätä kuonollaan edessä olevaa lelua. Sitten vaihdettiin toiseen leluun ja kun osasi senkin, niin otin esiin molemmat ja sitten koiran piti tunnistaa kumpaa lelua piti tökätä (Esim. Possu, Kirahvi...). Periaatteessa riittää, jos voi päätä liikuttaa sen verran, että osoittaa kuonollaan lelun suuntaan. Lucy muisti enimmillään noin 10 lelua. Vähitellen vaikeutin leikkiä niin, että lelu piti hakea metrin päästä tai huoneen toiselta puolelta muiden joukosta, mutta silloin koiran täytyy toki jo ottaa muutama askel.
Olen myös opettanut Lucylle "Anna"-käskyn, jolloin sen täytyy nostaa käteeni lattialla olevia leluja. Koira voi vaikka istua ja vain siirtää lelun lattialta käteen, mutta sekin on yllättävän hauska ja haastava motorinen harjoitus koiralle saada lelu osumaan vaikka vain lattialla lepäävään käteen. Älypelien jälkeen Lucy auttaa keräämään levällään olevat nappulat poimimalla ne yksitellen minulle käteen. :)
Oppiskohan Elli tuollaista. Sen mieluisimmat leikit on nimittäin olleet aina sellaisia vetoleikkejä. Namipala saattais tietysti auttaa asiaa, pitääpä kokeilla. Tosin aina kun se saa uuden lelun, niin lelulle annetaan joku nimi ja sen perusteella se osaa käskystä hakea sen leluloorasta. Kyllähän Elli hiukan on tuossa saanut jalotellakin, vaikka se enimmäkseen kyllä nukkuu.
PoistaEilen kävin sille hakemassa mielenvirkistykseksi älypelin. Se ei vielä oikein äkännyt miten se toimii, mutta tänään yritän itsekin katsoa ja ohjata sitä paremmin. Kyllä sillä älyä on, mutta onko malttia onkin sitten eri juttu.
Kiitti vinkeistä, me kyllä yritetään noita, kunhan neiti virkistyy päikkäreiltään.
Melekeen itku kurkussa luvettiin tuota. Elli parka! Mutta selevästihhän tuota on jo parempaampäen mänössä ku selälläännii kärsii muata. Hilijattaen yks kamu poti sammoo vaevoo . Vuan hittaasti ja varmasti siitä toepu. Häkkihoetoo,kipuliäkettä ja kuulema parraana hoetokeenona olj ollunna akupunktio! Ja nyt männä viilettää niinku ennennii. Takkuulla pietään kaekki varpaat ja sormet ja tassut pystyssä että Elli paranoo! Ja minä lähetän paljo paranemispusuja ja kaaniita, lämpimiä ajatuksija Ellille <3 Ja nii laettaa äettii ja jaksamista koko sakille! Aarinko lämmittää ja parantaa ja tuo hellä hoeto mittee sielä suapi.
VastaaPoistaKyllä on täälläkin ollut itku kurkussa monta kertaa, kun ekat lääkkeet ei tuntuneet millään tehoavan. Voi kamu parkaa, me täällä kyllä tiedetään miltä siellä on tuntunut. Onneks se sun kamus on jo kunnossa. Häkkihoito olis kyllä paras, mutta ihan kauheasti en raaski typykkää siellä pitää, kun se muuten makoilee rauhallisesti. Mutta jos se meinaa alkaa käymään kierroksilla (esim. vieraat) niin sitten lienee parasta pistää neiti häkkiin. Kipulääkettä Elli saa tarpeen mukaan. Akupunktiota ei olla kokeiltu, en edes tiedä onko täällä mahdollista sellaista eläimille saada. Akupunktio kuullostaa aika hurjalta - neuloja kroppa täys, enpä oo ite uskaltanu kokeilla. Mut voisko siitä tosiaan olla hyötyä? Fysioterapiaa on ell suositellut meille. Uintikin olis hyväks.
PoistaKiitos teillekin kovasti tsempistä, kyllä me yritetään tuo hauveli kuntoon saada. Auringossa on mukava köllöttää :) Ellin motto on että ei lämpö luita riko. (Välilevyistä en sitten tiedä.) Rapsutuksia sulle, Iivari!
Voi Elli ;( Kyllä tuli tippa silmään tuota lukiessa... Toivottavasti pillerit auttaa ja maltat olla "riekkumata"!Kai se häkkilepo on parasta ja jotkut kai on saanu avun akupunktiosta. Jaksamista teille sinne ja Ellille paranemista. Pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä ja toivotaan lämpimiä, aurinkoisia kevätpäiviä :) Paljon rapsutuksia ja pusuja Ellille <3
VastaaPoistaKyllä täälläkin monet itkut on itketty. Nyt vaan toivotaan ettei enää tulisi takapakkeja, niitä kun on tullut ihan riittävästi. Nämä pillerit tuntuis nyt tehoavan. Elli onneks lepäilee miltei koko ajan kun olemme kahden alakerrassa. Mutta jos joku tulee (varsinkin vieras), niin sitten pitää laittaa tyty häkkiin jos himmailu ei auta. Iivarikin viittasi tuohon akupunktioon, oliskohan siitä apua meidän tapauksessa. Kiitos jaksamis- ja paranemistoivotuksita. Pidetään ja vielä tassutkin pystyssä ;) Täällä satelee ja tuulee nyt, mutta torstaiks olis jonnekin päin Suomea jo hyviä lämpölukemia tiedossa, tuliskohan meille ja teille? Kiitos välitän rapsut ja pusut kohta Ellille. <3
PoistaNiin, ja rapsuja ja muiskusii myös Tiitulle! <3
PoistaVarmasti sielä teelläpäen on semmonen oekee hoetaja tae liäkärj joka sitä akupunktijjoo antaa. Ehottomasti kannattaa kokkeella! Äettii on monasti käännä semmosessa ja apuva suanna :) Neon ne neolat kuulema semmosija että vähempi tuntuu ku itikan pisto. Kokkeelkee ihmeessä!
VastaaPoistaTäällä meidän paikkakunnalla saa kyllä akupunktiohoitoa, mutta en ole kuullut että siellä eläinpotilaita olisi käynyt. Äitini siellä on kyllä käynyt ja sai ekalla kerralla hetkellisen avun, toisella ja kolmannella kerralla niistä neuloista ei kai kovin suuri apu enää ollut. Hän on kai käynyt siellä n. kerran kuussa. Mutta en todellakaan tiedä tekeekö tuo eläimille näitä hoitoja. Kai siihenkin joku oma koulutuksensa on, onhan eläinten anatomiakin erilainen kuin ihmisen. Täytyypä tutkia asiaa tarkemmin.
PoistaElli-rakas, eipä osattu arvata, mitä sä pikkuinen siellä olet kokenut. Ei ole kivaa, ei yhtään. Mutta kuulostaa hyvältä, että kivut välillä hellittää.
VastaaPoistaElliä ei vissiin röntgenkuvattu? Suositteliko lääkäri kuvausta?
Uinti kuulostaa hyvältä, jos lääkärikin sitä suositteli. Onkohan Luvialla se Koirauimala vielä toiminnassa? Seuraavaksi lähin teitä onkin sitten Nokialla. Jos se siis lääkärin mukaan (ja röntgenkuvien valossa?) on tilanteeseen sopiva, olisi varmasti hyvää hoitoa. Entä hieronta, mitä lääkäri siihen sanoo? Se voisi ainakin rentouttaa ja laukaista lihaskramppeja. Mutta tossa tilanteessa kannattaa tietty ottaa selvää, kenellä koirahierojalla on erikoistumista selkävaivojen hieromiseen. Porista näyttää kyllä löytyvän ihan asiallisen näköinen koirien hyvinvointikeskus, jossa hierontaakin.
Hurjasti voimia teille, ja pikaista paranemista Ellille <3 Odotamme pikaisesti parempia kuulumisia.
PS: eikä kyllä ollut mistään voitosta iloitsemisesta tämä selkävaiva peräisin. Höh, nyt Ellille hyvityksenä paljon namia, kun tollasta mammansa epäileekin.
Juu, kovia oon kokenut, ja äipällä meinas pahimmoilleen sydänkin nuljahtaa pois paikoiltaan, kun oli huolesta niin sekaisin.
PoistaItse asiassa kuvattiin kyllä. Elli meinas kuvauksissa pistää vähän lekkeriksi, meinaan kuulin kun lääkäri ja hoitaja höpötti viereisessä huoneessa. Yrittivät pistää Ellin pamppaa ojennukseen, kun ei meinannut pysyä aloillaan, vaan visputti koko ajan. Samoin taisivat saada lipsutuksia :)
Röntgenkuvistahan tuo välilevypullistuma ei näy. Mutta Ellillä oli yksi pieni ja toinen ilmeisesti alkava kalkkeuma. Ne eivät kuitenkaan kuulemma tuota olisi aiheuttaneet. Lisäks toisessa takusessa oli jonkinnäköinen poikkeama, mitä lääkäri ei pitänyt mitenkään erikoisena. Näillä kuulemma esiintyy toisinaan tällaisia poikkeamia. Ilmeisesti syntymävika. Ei kuulemma kipuilut siitä johdu, muutoin se olisi vissiin ontunut.
Olispa Porissa koirauimala, sinne mun olis helpompi päästä. Luvia tuntuu autottomasta ihmisestä olevan liian pitkällä. En tiedä mitä se fysikaalinen tarkoittaa, onko se hierontaa vai jotain liikeratajuttuja, sellainen paikka ainakin löytyis Porin keskustasta. Heh, voisin hätätapauksessa vaikka kaivaa poikien vanhat rattaat naftaliinista ja kiikuttaa Ellin niissä sinne. Mahtaiskohan ihmiset pitää mua hulluna? Oliskohan toi hyvinvointikeskus toi mikä on Herralahdessa, siellä ainakin on joku sellainen.
Kiitos tsemppauksesta! Kuulumisia kerromme jaksamisen mukaan, en edes välttämättä ole päivittäin koneella. Onhan tuo vaiva voinut olla jo pidempään tuloillaan, en vaan itse ole tajunnut sitä. Ai niin, Elliltä otettiin joku haimatestikin, arvo oli 89, kun sen pitäis olla alle 60. Joten käsky kävi siirtyä kevyempään ruokavalioon (ollaan jo siirryttykin), joten namejenkin kanssa on oltava tarkkana. Mutta kiitti tosiaan tsemppauksesta, Reissu-Artulle rapsutuksia ja muiskusii!
Vesissä silmin luettiin uutisianne. Kovasti toivotaan Ellille pikaista tervehtymistä ja kotiväelle jaksuja. Sydäntä särkevää on katsella, kun koiruus on kivuissa. Akupunktion neulat eivät ole pelottavia (Palvelijatar on kokenut), ne on niin ohuita etteivät tunnu pahalta. Moni koira on saanut niistä avun. Eläinlääkäreiltä varmasti saa tietoa missä hoitoa annetaan.
VastaaPoistaSelällään makoilu varmaan tuntuu hyvältä, selkaranka on rentona ja nikamat oikeassa asennossa. Varmaan se luiskahtanut välilevy on tuossa asennossa päässyt pinteestään. Koira kyllä löytää hyvän asennon kulloisenkin tilanteen mukaan. Palvelijattarella on vuosia ollut ristiselässä välilevyn luiskahdus. Liian pitkään paikoillaan istuminen aiheuttaa kipuja. Jämäkällä patjalla selällään makuu ja rentoutuminen helpottaa.
Peukkuja pidellään Ellille ja lähetetään teille hyvää energiaa ajatuksen voimalla.
Kiitos kovasti tsempeistä. Se on siis todella sydäntäsärkevää, välillä on tuntunut henkisesti kuin itselläkin olisi ollut vastaavat kivut. En osaa tätä nyt oikein selittää. Ahaa, sinäkin olet siis Akupunktion puolestapuhuja, katsotaan, katsotaan.
PoistaVoipi tosiaan olla niin, että selällään makoilu rentouttaa ja helpottaa väärässä kohtaa olevaa painetta. Alussahan Elli makoili enimmäkseen sellaisessa hieman kyyryssä asennossa. Mieheltäni on joskus 90-luvun lopulla leikattu välilevyn tyrä. Muistan kyllä kuinka vaikeaa oli, kun ei edes sängystä päässyt omin avuin ylös. Ja vetää ei saanut, vaan hän hilasi itse minusta tukea ottaen itsensä ylös. Kaikki liike teki kipeää, eikä makoilukaan helppoa ollut.
Kiitos peukutuksesta ja hyvästä energiasta. Toivotaan parasta. Rapsuja ja muiskuja Párekille!
Voi itku! Saman kokeneena sanoisin, että ehdoton häkkilepo on paras hoito, vaikka se sydäntä raastaisikin. Ja akupunktiot ja muut vasta sitten, kun akuutti kipuvaihe on ohitettu. Mäyräkoiraliiton sivulla on hyvät ohjeet, olet ehkä jo niihin perehtynyt: http://www.mayrakoiraliitto.fi/index.php/terveys/maeyraekoirahalvaus
VastaaPoistaNämä on kyllä niitä mäyräkoiran omistajan kauhun hetkiä ja jokaisen kasvattajan kyllä pitäisi kuvauttaa koiriensa selät ja pyrkiä terveselkäisiin mäyräkoiriin. Niin monen suusta olen kuullut "ei minun kasvateissani ikinä.." ja siihen vedotaan :(
Toivotaan pikaista parantumista ja pitkää pinnaa toipilaalle ja palveluskunnalle!!
Voih, kohtalotoveri! Juu, oon tulostanut tuon mäyräkoiraliiton sivun ja tavannut sen moneen kertaan. Mites menikö teillä häkkilevolla se ohi? Miten teidän koira siihen sopeutui, ulisiko se, tms? Minkä kokoinen häkki teillä oli ja piditkö siellä vesikippaa, vai tarjositko vaan välillä juomaa. En edes tiedä miten laittaisin sen juoman sinne niin, ettei tarvi pelätä että se kaataisi kipan. Kai niitä varmaan olis sellaisia häkkiin kiinnitettäviä juomatelineitäkin. Onko teillä myös mäyräkoira vai joku muu rotu (mikä), kyselee utelias? Itse olen kuitenkin lähes koko ajan ollut kotona vahtimassa ja lähes koko ajan se myös nukkuu kiltisti tuossa patjan päällä, eli ei se kauheasti liikuskele. Siksi en ole sitä häkkiin teljennyt, muuta kuin tarpeen vaatiessa.
PoistaElli tuli meille perheestä jossa ei varsinaisesti kasvateta koiria, mutta emällään oli nyt sitten teetetty nämä yhdet pennut. Liekö sitten ollut niin, kun sanotaan että nartulla pitäisi teettää yhdet pennut ettei sille tulis niitä kohtutulehduksia.
Kiitos tsempistä ja paranemistoivotuksista!
Mäyräkoira oli meilläkin ja vaiva meni häkkilevolla ohi, mutta täydellinen toipuminen kyllä vei varmaan pari kk. Eläinlääkäri oli hyvin tiukka häkkilevon suhteen, uloskin kannettiin ja annettiin kävellä ihan vain muutamia askelia hihnassa. Häkissä aluksi ehkä vähän vinkui, mutta kun ei kiinnitetty mitään huomiota, oppi olemaan ihan hiljaa ja tyytyväinen. Vettä tarjottiin useampi kerta
Poistapäivässä, mutta ei aina silloinkaan halunnut eli hyvin pärjäsi ilman kuppia häkissä.
Ja paranemismahdollisuudethan ovat hyvät silloin, kun ei ole halvausoireita ollut, tsemppiä siis sinne!!
Meillä ell ei ihan niin tiukka ole ollut, vaikka hän häkkiä kyllä suosittelikin. Mutta kun Elli on niin kiltisti huilinut paikoillaan, niin ei se nyt tätä ole kauheasti vastustanutkaan. Toisaalta se on kyllä välillä jo niinkin virkeä että tahtois jopa leikkiä, eli joudun toppuuttelemaan sekä koiraa että isäntää, että vielä ei ole leikin aika. Toivottavasti me selviämme siitä huolimatta, ettei Elli ole kovinkaan paljon häkissä. Juomaa ei tyty huolinut ollenkaan silloin kun alussa yritin sitä häkissä pitää. Mutta noi tiedot oli kyllä tosi hyviä, jos tässä takapakkia mennään, niin yritän sitten tosissani sitä häkkilepoa paremmalla onnella.
PoistaTosiaan hyvä ettei niitä halvaantumisoireita ollut, toivottavasti tää nyt menee parempaan suuntaan. Koko ajan kuitenkin takaraivossa piilee pelko pahemmasta. Kiitos kovasti tsempeistä ja vinkeistä!
Eläinosteopaatteja on myös olemassa, ei monta Suomessa, mutta ovat hyviä ja tehokkaita. Matkakin varmasti järjestyy jotenkin, onhan edelleen olemassa auttavaisia (koira)ihmisiä. Itse ainakin menisin ennemmin osteopaatille tai naprapaatille (ja olen mennytkin ja saanut avun) välilevyn luiskahduksessa ym. kuin kirurgin puukkojen ääreen :)Googlaamallakin noita ihan löytyy...
VastaaPoistaTuo osteopatia on mulle kyllä ihan mysteeri. Olen toki kuullut tuon nimen, mutta en tiedä mitä se pitää sisällään, akupunktiosta sentään tiesin nuo neulat. Ihan kaikkea en voi kirstunvartijalle kertoa, mutta täytyy katsoa josko poju joskus sopivalla hetkellä lainais autoaan, että päästäis edes kerran fyssarille ja kerrn uimaan. Sillä vaan sattuu noi opiskelu-/työkiireet vielä olemaan pahimmoillaan. Elli tuntuu päivä päivältä paremmalta. Sunnuntain jälkeen ei olla tarvittu lääkettä, joten aika hyvältä näyttää. Kop kop, koputan samalla puuta.
PoistaMeiltä paljon muiskuja ja paranemisterkkuja! Pietään tassut ja peukut pystyssä, että paranet pian, Elli Karamelli.
VastaaPoistaTattis pojat muiskuist ja parantavist terkuist, heti tuntuu paljon paremmalta, kun yritän tässä saada ruotoni asentoon tirsamaassa. Tattis myös tassuist ja peukuist. Muiskui teillekki, -Elli-
PoistaVoi surku. Yritä nyt vaan levätä kamu, sillä se paranee.
VastaaPoistaMä olin yli kuusi viikkoa boxissa kaksi vuotta sitten, äippä vaan nosti aina hihnassa mut ulos asioilleni. Isommalla asialla joutu pitämään pystyssä, kun takapää ei toiminut ollenkaan.
Mun selkähän magneettikuvattiin, siellä näkyi melkein täysin tukossa oleva selkäydin. Yksi kalkkeuma, mut sillä ei tähän asiaan vaikutusta.
Kipulääkettä kaksi kuuria ja vatsalle suojalääkettä, ja sitä LEPOA paikallaan.
Se on kauheeta, kaikista. Kunto romahtaa koiralta onnettomaksi, mutta pikkuhiljaa sitten treenaamaan.
Mulla on jäänyt sellasta hoippumisvaivaa, mutta sitä ei ehkä huomaa kukaan muu kun äippä ja iskä, ne väijyy aina aamusin mun liikkumista:)
Viime viikolla takatassu jäi ekan kerran laahaamaan, kun yritin rapsuttaa kaulaani, mutta se palautu.
Että jatkoajalla olen, jos toinen källi vielä käy, sitten se on menoa...
Onneksi ei siihen leikkaukseen lähdetty, mun tapauksessa lopputulos olisi luultavasti ollut huonompi.
olen vähän niinku sairaselukkeellä, nautin vaan olosta, päivä kerrallaan.
Me ollaan äipän kanssa ihan varmoja, että sä paranet, näytätkin ihan reippaalta, kun tuollain jaksat jo killistellä selälläsi:)))
Ps. Jotain hyvää oli tossa onnettomuudessani, äippä alkoi vetää koneella mun turkin, kun ei halua enää kiduttaa mua nyppimisellä, hihi. Ihan koiralta näytän silti vieläkin.
Täh, eikai vaan sullakin, voi hirveetä! Ihan kaamee sairaus! Siis sä olit oikein halvaantunut? Mä oon kyllä koko ajan pystynyt köpöttelemään ainakin hiukan, asiointikin on luonistunut. Magneettikuvissa ei olla oltu, just taannoin äippä kyseli CT-kuvien hintaa, niin tonnin verran maksais kuvaukset ja toisen tonnin leikkaus. Huh.
PoistaMeilläkin ell kyllä suositteli häkkilepoa, mutta on antanut luvan mennä näin, kun mä yleensä on niin rauhallinen ja nukun paikallani suurimman osan aikaa. Mut toisinaan kyllä toi häkin ovi heilahtaa aika nopsaan. Mulle suositeltiin fysikaalista ja uintia, saisin aloittaakin jo. Äippä on pikkusen yrittänyt pehmittää kirstunvartijaa, jotta rahaa heltiäis edes yhteen käyntiin kumpaisessakin, mieluummin useampaan.
Toivottavasti sä pysyt kunnossa vielä tositosi pitkään, eikä uutta källiä enää tulisi - ei meille kumpaisellekaan, sillä se saattaa sitten mullakin olla menoa se.
Sulla kävi hyvä tuuri tuon nyppimisen kanssa, kun siirryitte koneeseen. Muuttukos sun turkki jollainlailla siitä, kun sanovat että turkin laatu huononee jos sen vetää koneella? Pehmenee tai jotain?
Kiitti sullekkin vaan kovasti tsempeistä, ja samanlaisia sinne sullekin! -Elli-