sunnuntai 25. joulukuuta 2016

100. Vieläks me ehditään...

...nimittäin toivottamaan teille hyvää joulua!?

Jospa sitä viimeinkin saisi kirjoitettua tänne blogiin jotain. Ei oo oikein huvittanut kirjoitella kun koneesta on osa näppäimistä heikossa hapessa ja aina täytyisi tarkistaa onko kaikki kirjaimet tulostuneet, vai lukeeko tekstissä pelkkää siansaksaa. Tärkeimmät eli t ja r - kirjaimet tulostuu tosi huonosti, pari muutakin näppäintä on viallisia.

Mitä meidän kesään/syksyyn kuuluu?


Elli tosiaan on kuntoutunut kohtuullisesti viimekeväisestä selkävaivastaan, pieni tassuvika tosin jäi. Eläinlääkärin ehdotelua sopimattomia (eutanasiaa), en enää vienyt Elliä lääkäriin, koska sillä kuitenkin oli paljon hyviä, kivuttomia päiviä silloin kesällä. Päätin tosin, että emme enää ikinä lenkkeile, vaan Elli saa vietää päivät omassa pihassa. Elli tosin itse oli toista mieltä. Pikkuhiljaa se alkoi hivutautua yhä useammin tielle päin, ja ihan pieniä kävelyjä tehtiin tuossa kotitiellä.

Ei olis ollu pakko laittaa sadetakkii - lähetään jo!

Ainakin näyn lokakuun hämyssä (salama vääristää värejä).

Nonni, nyt sisälle syömään, kaamee nälkä!

Viimein syksyllä isäntä oli sitä mieltä, että Elli alkais kyllä jo olemaan lenkkikunnossa. Niinpä sitten pikkuhiljaa alettiin tehdä metsälenkkejä ja kas vain, Elli tuntui viihtyvän ja jaksavan. Kotiympyröissäkin ollaan nyt tehty ns. leikkikentän lenkkiä, jossa on ainakin puolet soratietä. Muut tiet kun tuppaa olemaan täysin päällystettyjä. Jos Ellillä on huono päivä, jätetään lenkit väliin ja mennään vaan kotipihan pissatuksilla. Ellin huonot päivät osuvat edelleen sadepäiville, eli ihan samoin kuin ennenkin, Elliä ei sateella hevin lenkille saa.

Virallinen matkalaisten matkalaukun tarkastaja työssään!

Huispataanko?

Jaa, mitäs uutta: niin silloin viime keväänä aloin antaa Ellille Piimaa C:ä ja Joint-nivelöljyä. Itsellä on sellainen tuntuma, että nää olis auttanut Elliä, sillä silloin kesällä viimeisiä kertoja lääkärille soittaessani hän ihmetteli kun kerroin että Elli on aika pirtsakka, mutta että tassuvaiva ei jumpasta huolimatta paranunut (olisi kuulemma pitänyt). Nykyäänhän Elli painaltaa menemään pää kolmantena jalkana. Varsinkin kun tullaan ulkoa sisälle, se hakee heti lelun ja sitä pitää huisputtaa/jaakata. Toivon todellakin, ettei tää kirjoitus nyt enteile Ellille pahaa, kun keväällä/kesällä tuntui, että aina kun kehui, niin jo mentiin takapakkia.

Elli saa aamuisin ennen ruokaa maitohappobakteereja (masuvaivoihin jo kauan aikaa), Piimaa-C:tä ja nivelöljyä. Sekoitan ne kaikki yhteen, pienen vesitilkan kanssa. Näin Elli saa hiukan pakkonesteytystä samalla. Elli lipoo sen mielellään.

Piimaa-C on nykyään NivelPii

Itselläkin on vähän paikat prakanneet (en silti halua ainakaan vielä eutanasiaa). Ennen juhannusta tuli polvi niin kipeäksi, etten meinannut saada juhannussiivoa loppuun. Ensin ajattelin, että kipu menee ohi muutamassa minuutissa, sitten tunneissa. No kai se edes menee ohi parissa päivässä? Ei mennyt, kävelysauvaa apuna käyttäen meni pari-kolme viikkoa. Meidän terv.keskus oli kiinni kesän mutta sitten kun oli jo hiukan parempi sain raahattua itseni lääkäriin Poriin. Lähete röntgeniin ja toteamus, että alkavaa nivelrikkoa on molemmissakin polvissa, vaikka toinen vain oireili.

Äippä, tuu nostamaan!

Hmm, kenes siput ne siellä näkyy ;)

No olishan se pitänyt arvata - nisäkäs!

Pyöräily ja uinti sopivat nivelvaivaisille. Uinti ei ole vähään aikaan innostanut, mutta sitten aloin pyöräilemään. En aluksi meinannut uskaltaa, kun pelkäsin  miten pääsen pyörän päälle ja pois satuttamatta itseäni. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin, kun polven kipu hellitti No nyt en taas enää oikein uskaltaudu liukkauden pelossa pyörän selkään, mutta ensi keväänä siten taas. Välillä polvi kyllä oireilee enemmän tai vähemmän, mutta niin kipeä se ei ole ollut kuin viime kesänä. Kopkop. Haaveilen kuntopyörästä, mutta isäntä ei luvannut ainakaan vielä ostaa...

Kesällä tein Ellille vanhoista patjanpalasista pedin. Ennenkuin ehdein yläreunaa kiinni ompelemaan, Elli valloitti punkan. 

Sainhan sen viimein valmiiksi, voi kuinka mukava siellä olikaan nukkua. Nykyään taas mieluummin nukutaan sohvalla/kintuissa. Uutuudenviehätys meni jo.
En tiedä sopiko tää nyt ihan joulukirjoitukseksi, mutta menköön. Jostakin voi vielä puuttua kirjaimia, mutta yrittäkää nyt saada selvää, jos joku jaksaa tään lukea.

Toivotamme vielä hyvää joulunjatkoa kaikille lukijoillemme!

Elli ja Ellieli


PS. Tämmönen kävi tänään tuossa meidän ojanpuolen pihapuussa, lintulaudan lähellä, miten ihmeessä se tänne eksyi? Ikinä en oo luonnossa tällaista ennen nähnyt, eläintarhassa kyllä. 

Varpuspöllö kyttäämässä meidän lintulaudan lähellä. Oli se pieni lintu.
Pikkulinnut jätät rauhaan, mutta hiiret ja myyrät saat viedä nurkista!

*Luontoportin* sivuilta löytyi vähän parempi kuva varpuspöllöstä.

torstai 9. kesäkuuta 2016

99. Tuulee niin et' tukkaki lähtee!

Kyl tääl viäl henkis ollaa, vaik plokipäivitykset o mitä sattuu. Mut kyl te ton mee äipä tiärätte, etteks tiäkki? Ain välis se pittää pitkiiki taukoi ja sit joskus ain vähäse usseemmi päivitelee tääl näit mee plokei. Ommaas ja tätä mun ommaani.
Kohtuullises kunnos mää jo oon, mut lenkeil emmää ol viäl oikee kunnol päässy. Mitä ny vähä tos mee tonti ohi kulkeval tiäl ollaa pikkase käppäilty. Menohalui mul kyl olis, ko alko nää juaksukki just täs joku päivä, mut äippä ei viäl uskal mua piremmäl viär. Vatta o muutama kerra vähä ronklannu ja heinä maittanu, niinpä mää sit eile sain matokuuri. 

Pyhäpäivälurpsu
Äippä on kylmästi vaa pistäny mut laihikselle, vaikkei mu miälest siihe olis mikkää tarve. Alus mää painoi (mää tunnusta se nyte) 9,5 kg ja tänäpä punnituksis tuli ekaks 9,2 kg ja sit 9 kg. Mää kyl luule et' toi jäljempi lukema o oikeempi, ko sevvert nälisäni mua o täs piretty (äipän huom.: hahah). Onneks iskä pitää mu pualiini ja antaa ain jotai omistas ko äipän silmä välttää. Tosin äippä kiljuu sil sit punnituspäivin, tähä tyylii: "onks su pakko ain sapotoir Elluka (eli mu) hyvi alkanu laihis. Tälläkö konstil sää luulet et' Elmeri (edelleen mä) vaivat vähenee!!!!!!!?" ....jne, jne sitä rataa. Huoh - ne äipät...


??????
Vähänks oli muute noloo sillo kipeempin päivin. Ko äippä otti mallii lukukoira Sylvin plokist ja rupes lukee mul....satuja! Siis mää olsi ymmätäny jos joku lapsukaine olis niit mul lukenu, mut et' äiti!? Olis sit eres lukenu  tota Karvise keittokirjaa, jos vaik olis nälkä lähteny ;)


Totanoinnii...mitähä täs ny sanos.
Tää kahunpoikas-satukirja oli mu veljieni suasikki sillo ko ne oli pikkupoikosii, sano äippä. Mää luule, et tää oli ennemminki Sen suasikki, sehä osas tään kirjan milteistä ulkoo.


No en sit ihan oo vaa koton ollamöllöttäny, käytii Inhotullaki täs taannoi:
Siäl oli sit mukava käppäil. 
Hiuka mää säikähri, ko iskä käänty tos laituril ja sit laituri heilahti.
Tuli vähä kiirus maihi! ;)

Iha pikkuse mentii tätä polkuu pitki.
Oli nii mukava pääst vähä pois omist nurkist.


Täs viime aikoin onki sit tuullu aikas paljo, nii paljo et' mult lähti tukkaki pääst ;) Kattokaa vaik:

Täh, onks sutki, isoveli, trimmattu?

No, juu-u, kato ny!

Blaah sille. Teki varmaan kipeet, niinko mulla?

Iv:-No en ny sanos, iha vaa koneel äippä otti.
Mä: Ok. Ymmärrän osittain täysin kaiken!

Äippä, mää en kyl ymmär eres osittai, miksei mua trimmattu kokonas koneel?
Epistä tää tämmöne!

Jäi mul sentäs muheva parta.

Onks tää vähä niinku Myrskyn sivumulkasu?  ;)

Viittikkö vähä rapsuttaa...tuosta noin...ja vähä tuostaki...
ja tuosta...aaah,  tekee gutaa...ömmömmömmm.

Niin, siis kupit huutaa tyhjyyttäs! Murkinaa!!!

Mäyräkoiraperspektiivistä katsottuna ruokiani säilytetään hieman liian korkealla!

Äippä otti meist kimppaselfien.

Terveisii ittekullekki!
T: Elli (Karamelli) Elviira Eloveena

perjantai 13. toukokuuta 2016

98. Näin...

...mä jumppaan:

Takatassun nosto, isoveli kannattelee masun alta, vaikka ihan noin paljon ei olis tarve.
Äippä pyysi sitä vähän kuvausassisgentiks, eikä hoksannut ennenkuin kuvasta.
Papana toimii houkuttimena.

Tässä vuorostaan etunen ylhäällä. Molemmissa kuvissa taitaa näkyä erehdyttävästi toisen puolen tassu. Papana toimii houkutimena tässäkin kuvassa.  

Mun pitää käydä kaikki tassut  kolme kertaa päivässä näin läpi. Joka kerta tehdään viisi viiden sekunnin toistoa joka tassulla. Äippä tosiaan ei kannattele masun alta, vaan pitää kättä siellä ihan vaan varmistukseks. Selkä pitäis olla mahd. suorassa.

Sitten onkin jo levon vuoro:

Rankkaa puuhaa toi jumppaaminen
T: Elli Elviira Eloveena

lauantai 30. huhtikuuta 2016

96. Kiitos

Kiitos kovasti kaikille edellisen postatuksen tsemppaajille, arvostan teitä suuresti. Lueskelen niitä kommenttejanne lohdutukseksi vielä monta kertaa.

Mutta kyllä se taitaa niin olla, ettei paljon passais paranemisista täällä huudella, se tuo huonoa karmaa (ei sillä että mää nyt mitenkään kauheen taikauskoinen olen). Kun yhdellä hetkellä mennään askel parempaan suuntaan, niin kohta otetaankin kaksi askelta takaperin. Pari päivää oon taas Ellille joutunut antamaan kipulääkettä, eilenillalla se kyllä oli sitten jo hiukan virkeämpi, mutta aika näyttää miten meidän käy. Mä en nyt uskalla tämän enempää tästä asiasta puhua, ilmoittelen sitten kyllä jossain vaiheessa, kun on jotain ilmoitettavaa.

Kiitos kaikille!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

95. Itku pitkästä ilosta - nyt jo hiukan helpottaa

Eipä olis pitänyt kehuskella voitokkuudella, kuten edellisessä postatuksessa teimme. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mitäs täällä sitten on tapahtunut? Elliltä on ilmeisesti välilevy turskahtanut ja se on ollut tositosikipee. Meillä on ollut välillä hyviä hetkiä ja sitten on taas menty takapakkia. Pahimmoillaan ollaan jouduttu ajattelemaan sitä viimeistä hetkeä, monta kertaa oon ollu poru kurkussa - no myönnetään, vesihanat on ollut apposenauki. Sitten taas on näitä parempia päiviä. Viime viikolla saimme kolmannen kerran uutta lääkettä ja tää tuntui vihdoin tepsivän kipuihin. Tuntui, että n. vartti siitä kun olin ekan kerran (viime ke) antanut tätä lääkettä, Ellin olemus alkoi muuttua ja tytyyn tulla vähän virtaa, jouduin jopa toppuuttelemaan sitä! Toisen kerran annoin lääkettä torstaina, perjantaina ell:lle soittaessani hän sanoi, ettei sitä tarvi antaa kuin tarvittaessa. No Elli pärjäsi pe-la ilman lääkettä, sunnuntaina iltapäivällä se alkoi vaikuttaa kivuliaalta ja illalla annoin sille taas pillerin. Sen pillerin voimin ollaan nyt menty tähän päivään asti. Hienoa!

Elli haluaa olla siellä missä muutkin.
Tai ainakin aurinko.

Kaikki lenkkeily on meiltä nyt kielletty, mutta kun vien sitä pihalle asioille, niin se tarvii oman aikansa ja teputtelemisensa ennenkuin tarpeet tulee tehtyä. Kauniilla ilmalla Ellistä oikein näkee, että se haluaisi olla ulkona ja se tuntuu välillä pitkittävän ennenkuin tekee tarpeensa. Tänä aamuna jouduin oikein toppuuttelemaan sitä, kun laitoin sille hihnan kaulaan, ja se luuli pääsevänsä lenkille. Yks aamu näin pupujussin meidän tienpäässä, ja mielestäni Elli katseli sitä, siksi olen nyt laittanut sille aamuisin hihnan, vaikka se paremmin tekee asiansa pihassa ilman hihnaa. Ettei tulis hinkua lähteä perään.

Sellin ovi heilahti, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa!

Häkki. Se on Ellille kauhistus. Se itkee, läähättää ja tärisee häkissä. Kyllä se siellä nukkunutkin on; oli pakko jättää typy hetkeksi yksin, ja laitoin sen häkkiin, lähtiessäni jätin telkun päälle. Kun tulin takaisin oli ulina lakannut ja typy täydessä unessa, ei herännyt edes tulooni, ja sain rauhassa purkaa kauppakassini. Kunnes se sitten jossain vaiheessa tajusi, että olin tullut ja poru alkoi taas. Enimmäkseen Elli nukkuu olkkarin lattialle laitetun vanhan sijauspatjan tai oman petinsä päällä. Siinä pitää olla peite mytättynä, on vissiin mukavampi nukkua niin.
Itse olen ollut lähes koko ajan Ellin kanssa samassa huoneessa yötäpäivää, tai ainakin lähietäisyydellä, että olen sitä heti komentamassa jos se heittäytyy kovin eloisaksi. Illalla heitän patjani lattialle, aamuyöllä viimeistään herään kun Elli änkeää viereen. Aamulla nakkaan patjan ja muut vermeet takaisin paikoilleen. Soffa ja kaikki muutkin sellaiset paikat, minne Elli on tavannut hyppiä, on nyt blokattu siltä pois. Ne on täynnä tyynyjä tms. esteitä, joten pirttimme on nyt "hieman" sekaisin. Ja niin on isäntäkin, joka joutuu tuuppimaan pöytää pois soffan edestä ja siirtelemään tyynyjä ja muita tavaroita pois tieltä, jos mielii soffalle istua ;)

Voiko selkävaivainen koira nukkua näin???
Unissaan kipsahti selälleen, eikä oo ainoa kerta!

Elli alkaisi olemaan trimmauskunnossa, mutta en tiedä koska voimme trimmata, on se kuitenkin sen verran rankka laji. Mahtaakohan sen karva mennä pilalle, kun ei ajoissa päästä trimmille, saas nähdä. Sen verran tää on vienyt voimia, etten ole jaksanut kauheasti teidän blogeihin kurkkia, ja vielä vähemmän kommentoida. Omatkin blogit on jääneet vallan retuperälle, ei oo oikein huvittanut, kun koko ajan oon ollut sydän syrjällään. Kunpa nyt vaan ei enää tulis mitään takapakkeja. Pelkään!

Photopomppaaja iski, kun kuvasin retusoitua takkiani.

Jos jollakin olis jotain vinkkejä, miten mäyräkoiran mielen vois pitää virkeänä sillälailla rauhallisesti, niin otetaan kyllä kiitollisena vastaan. Elli nimittäin parempina hetkinään haluaisi jo leikkiä, ja ne huispautusleikit on kyllä nyt kiellettyjä. Kongiin olen jo välillä tunkenut ruokaa, siinä vierähtää tovi, ja muutaman papanankin filtinmutkaan piilottanut. Mutta mikä vois olla sellainen rauhallinen leikki, mikä ei rasittaisi sen selkää, onko semmoista edes?

Aurinkoa on saatava, keinolla millä hyvänsä.

Vankikarkuri ;) 

Edelleen väärällä puolella häkkiä.


Pitäkää meille peukkuja, että Elli tervehtyy, jookos!

maanantai 8. helmikuuta 2016

94. Victorious!

Arvakkaas kuulkaas, mitä tapahtu? No mää voiti *Myrsky ja Tuisku* plokin arvonnas herkkunraalei! Hitsinpimpula ko oli pojat pistäny mul makosat herkut tuleen. Meinas valla kiäliki men pempu peräl ;)  Postin setä (tai täti - emmää nähny kumpi se oli) sen oli pistäny tonne meen karuvarre postilootaan.

Pojilla oli *kuvavisa*, missä kysyttiin mikä tai kuka esiintyy kuvassa ja miksi?
Mun vastaus meni näin: "Teidät tuntien mää melkein kallistusin tohon Aatu Hauvan mainitsemaan Kadonneeseen Palloon. Mut väitän sittenkin, että nyt ootte pojat löytäny oikeen aarteen. Joo-o sen on Kapteeni Tuiskaus piilottanut vuonna 564 jKr paetessaan hirmuista merirosvopäällikkö Myrskäystä ja hänen joukkojaan. Itse asiassa kpt Tuiskaus oli edellisenä päivänä piffannut aarrearkun Myrskäykseltä ja pinkonut karkuun sen minkä vikkelillä kintuillaan ehti. Olette nyt löytäneet kapteeni Tuiskauksen piilottaman aarteen ja ansaitsette miljoona muiskausta kuonoillenne, kumpainenkin. Smack, smack, smack..."
Paljon oli kyllä muitakin hyviä vastauksia.

Oli kyl magee ylläripylläri, et' mää voitin, ja pojat viäl ite pääsi arpomaan, ettei käytetty mitään satunnaisia eikä muunkaanlaisia keneraattoreita. Tattis vaan pojat oikeen kovasti, kyllä maittaa. Tästä saatte miljoona muiskausta lisää, Smack, smack, smack...

Ai että kirje? Mulle?
Ei kai se vaan ole lasku?

Mitäh? Äippä, äippä, täsä sanotaan että mää olen voittanu Myrskäyksen ja Tuiskauksen plokiarvonnas. Ihan mahottoman hianoo!

Anna jo!

Nams...

...mums...
   
Äipän käsi on mukana kuvas, ko muute mää olsin hotkinu ne kaikki stidit heti.
 
Sori, mää oon ehkä pikkase tämmöne ahnas.
Olsin voinu syärä äipän kärenki, oli sen sen verran maukkaan hajune sen stidin jälkeen.
Täs oli vaan yks huano puali; mää en saanu syär kaikkii kerral, pari vaan ja loput piti pistää jemmaan. Saan niitä kuulemma helpottamaan uloslähtöä. Höh, miten niin...jaahas äippä, lähretääs lenkil ;)

T: Elli Elviira Eloveena Karamelli

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

93. Voihan haalari! Ja pöh!

Voiks kukaa tajut, et' mee äippä osti mulle semmoset fleesehaalarit sillo ko oli kovempii pakkasii. Siis mulle, joka en liiemmälti kuteil koreile, yäk! Joo-o! Mää ihmetteli ko se tuli mittanauha käresäs mu lua ja rupes mittailee kaulaympäryst ja seläpituut ja loppuviimeks vyätäröympäryst. Arvakkaas vaa olink mää nolon, ko sattu se isoveliki siin viäres olee. Sil oli kynä ja paperii, ja se raapusti ylös kaik numberit mikkä äippä saneli sil. Sit äippä läks sen paperipalan kans Porii. Linja-autol läks ja pari tunni pääst tuli takasi se fleesehaalari kans. Oli sil jottai muutaki fölisäs, mut ei niist ny sen enempää.

No sit se törkki mu siputassut sin haalari puntteihi yllättävänki ketterästi ja pia mää oli pussitettu punasii pääst varpaisii, taik ainaki melkei. En kerenny eres juuta sannoo, saatikka karkuu juaksemaa, ko se tuli nii täyrellisen yllätyksen. Et' punahilkka mää ny sit oo. Voihan hitsinpimpula. Ei pääs millää karkuu, ko o nii kii noi tarralaput tual selä pual. *#¤%@#&*

Voin kyl sanoo, et' mu lenkkeilyvauhti nousi nollast sataa. Ei muute mut pakko pääst nopeesti takasi kotii, ettei vaa kukaa nää mua nois vetimis. Etkä sit, äippä lait yhtää kuvaa must nois kledjuis tän plokii. (Äippä: En tiäteskää, kihhihhih).





Jos o yli kymmäne pakkasastet, ni mul puetaa tämä, jos ali ni sit villatröijy. Tämä päivä lämpötilois n. 0 - ¯2° ei tarttenu lainkaa kuteit, onneks. Sain juaksennel iha ilkosillani pihal. Mut sit, jos o tarpeeks pakkast ni sit mul pistetää viäl tassutossutki.

Mut ko toi laitto noit kuvii tän ilma mu lupaani, ni mää pistä täst sit linki sin sen *plokii*, ni näätte mitä se pistää päähäs, ko me lähretää lenkil. Ettäs kehtaaki, iso ihmine! Hähää, siitäs sait, äippä!

Pitäkää, kuomat ittenne lämpösin ja tervein,
T: Elli Elviira Eloveena