maanantai 28. lokakuuta 2024

Pikku-Elli 15.10.2010 - 17.9.2024

Kuten Mai sanoi Artun poismenon jälkeen: mitä pidemmän aikaa kuluu sitä vaikeampi kirjoittaa. Toisaalta en olisi heti pystynytkään kirjoittamaan, niin suuri on ollut suru. Mutta nyt se on sitten sanottu: poissa on pikku-Elli, päiviemme ilo, iltojemme valo. Kiitos, Elli, ihanista lähes 14 vuodesta, maailman paras koira!

Elli ekan joulun aikaan.
 
Päivitetään vähän blogia...

Eka talvi

Hiukka vanhempana.


Kiitos myös kaikille seuraajillemme vuosien varrella. Vaikka päivitys- ja oma kommentointitahti on vuosien varrella hiipunut, en silti ole unohtanut teitä! 
T: Ellieli

8 kommenttia:

  1. Olen monesti miettinyt teitä, Sinua ja Elliä eli myöskään täällä ei ole unohdettu, vaikka oma blogi on salakavalasti hiljentynyt. Nyt valuu kyyneleet niin valtoimenaan pitkin poskia, että on vaikea nähdä yhtään mitään. Olen tosi pahoillani ja otan täydestä sydämestäni osaa suureen suruun. <3 Mielikuvissani nään Ellin juoksemassa sateenkaarisillalla muiden edesmenneiden rakkaiden kanssa. <3

    Vaikka vielä ei varmasti ole tuo hetki, niin jostain syystä tuli kuin pakottava tarve laittaa sinulle seuraavat sanat:
    *Jonain päivänä tuuli vie pilvet, ja aurinko tulee esiin. Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.*

    Lämmin rutistus tulee täältä sinne, todella olet ajatuksissa! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos osanotosta! Pitkään kesti ennenkuin sain kirjoitettua asiasta, mutta ajattelin, että meillä on kuitenkin ollut vuosien varrella ihania blogikamuja jotka ansaitsevat tietää. Olisi myös kiva tietää mitä teille kuuluu?

    VastaaPoista
  3. Sydänlämpöinen osanotto valtaisaan ikäväänne. Elli jätti tassunjälkensä meidänkin sydämiimme. Kiitos yhteisestä blogiajasta, mielenrauhaa ja hyvää jatkoa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Ikävä on edelleen kova. Toisinaan sitä huomaa teekevänsä jotain, mitä ei enää tarvi tehdä. Esim. yöllä en viitsi valoja sytyttää kun käyn vessassa. Pimeässä sitten varovasti hiippailen takaisin ja sipaisen kädellä sängyn läpi, näin varmistin etten istahda Ellin päälle.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, että kerroit tämän suru-uutisen, vaikka se raskasta varmasti olikin. Blogin kautta sitä jotenkin kiintyy täysin tuntemattomiinkin koiriin ja tuntuu tärkeältä saada tietää sekin, ettei jotakuta kaveria enää ole.
    Osanottomme suureen suruunne! Elli oli hieno koira. <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos osanotosta. Juurikin noin, itsekin välillä mietin, jos joku blogi on hiljentynyt, että mitä sinne kuuluu, ollaanko siellä enää hengissä.

    VastaaPoista
  7. Ellin emäntä... tulin pitkästä aikaa kurkkimaan blogiinne, ja mikä suru-uutinen täällä odotti. Otan osaa suureen suruun, jonka pienen Ellin poismeno on tuonut.
    Artun ja Ellin tapaaminen jäikin sitten viimeiseksi, mutta onneksi silloin saatiin aikaiseksi nähdä. Muistot on lämpimiä, vaikka ne nyt satuttaa...

    (Toivottavasti tähän kommenttiin ei tule yhä Artun profiilikuvaa, pitäisi käydä se poistamassa blogin kautta, mutta en ole siihen vielä pystynyt minäkään...)
    Terveisin, Mai

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Mai.
    Onneksi silloin nähtiin, se oli ihana päivä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.