lauantai 30. huhtikuuta 2016

96. Kiitos

Kiitos kovasti kaikille edellisen postatuksen tsemppaajille, arvostan teitä suuresti. Lueskelen niitä kommenttejanne lohdutukseksi vielä monta kertaa.

Mutta kyllä se taitaa niin olla, ettei paljon passais paranemisista täällä huudella, se tuo huonoa karmaa (ei sillä että mää nyt mitenkään kauheen taikauskoinen olen). Kun yhdellä hetkellä mennään askel parempaan suuntaan, niin kohta otetaankin kaksi askelta takaperin. Pari päivää oon taas Ellille joutunut antamaan kipulääkettä, eilenillalla se kyllä oli sitten jo hiukan virkeämpi, mutta aika näyttää miten meidän käy. Mä en nyt uskalla tämän enempää tästä asiasta puhua, ilmoittelen sitten kyllä jossain vaiheessa, kun on jotain ilmoitettavaa.

Kiitos kaikille!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

95. Itku pitkästä ilosta - nyt jo hiukan helpottaa

Eipä olis pitänyt kehuskella voitokkuudella, kuten edellisessä postatuksessa teimme. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mitäs täällä sitten on tapahtunut? Elliltä on ilmeisesti välilevy turskahtanut ja se on ollut tositosikipee. Meillä on ollut välillä hyviä hetkiä ja sitten on taas menty takapakkia. Pahimmoillaan ollaan jouduttu ajattelemaan sitä viimeistä hetkeä, monta kertaa oon ollu poru kurkussa - no myönnetään, vesihanat on ollut apposenauki. Sitten taas on näitä parempia päiviä. Viime viikolla saimme kolmannen kerran uutta lääkettä ja tää tuntui vihdoin tepsivän kipuihin. Tuntui, että n. vartti siitä kun olin ekan kerran (viime ke) antanut tätä lääkettä, Ellin olemus alkoi muuttua ja tytyyn tulla vähän virtaa, jouduin jopa toppuuttelemaan sitä! Toisen kerran annoin lääkettä torstaina, perjantaina ell:lle soittaessani hän sanoi, ettei sitä tarvi antaa kuin tarvittaessa. No Elli pärjäsi pe-la ilman lääkettä, sunnuntaina iltapäivällä se alkoi vaikuttaa kivuliaalta ja illalla annoin sille taas pillerin. Sen pillerin voimin ollaan nyt menty tähän päivään asti. Hienoa!

Elli haluaa olla siellä missä muutkin.
Tai ainakin aurinko.

Kaikki lenkkeily on meiltä nyt kielletty, mutta kun vien sitä pihalle asioille, niin se tarvii oman aikansa ja teputtelemisensa ennenkuin tarpeet tulee tehtyä. Kauniilla ilmalla Ellistä oikein näkee, että se haluaisi olla ulkona ja se tuntuu välillä pitkittävän ennenkuin tekee tarpeensa. Tänä aamuna jouduin oikein toppuuttelemaan sitä, kun laitoin sille hihnan kaulaan, ja se luuli pääsevänsä lenkille. Yks aamu näin pupujussin meidän tienpäässä, ja mielestäni Elli katseli sitä, siksi olen nyt laittanut sille aamuisin hihnan, vaikka se paremmin tekee asiansa pihassa ilman hihnaa. Ettei tulis hinkua lähteä perään.

Sellin ovi heilahti, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa!

Häkki. Se on Ellille kauhistus. Se itkee, läähättää ja tärisee häkissä. Kyllä se siellä nukkunutkin on; oli pakko jättää typy hetkeksi yksin, ja laitoin sen häkkiin, lähtiessäni jätin telkun päälle. Kun tulin takaisin oli ulina lakannut ja typy täydessä unessa, ei herännyt edes tulooni, ja sain rauhassa purkaa kauppakassini. Kunnes se sitten jossain vaiheessa tajusi, että olin tullut ja poru alkoi taas. Enimmäkseen Elli nukkuu olkkarin lattialle laitetun vanhan sijauspatjan tai oman petinsä päällä. Siinä pitää olla peite mytättynä, on vissiin mukavampi nukkua niin.
Itse olen ollut lähes koko ajan Ellin kanssa samassa huoneessa yötäpäivää, tai ainakin lähietäisyydellä, että olen sitä heti komentamassa jos se heittäytyy kovin eloisaksi. Illalla heitän patjani lattialle, aamuyöllä viimeistään herään kun Elli änkeää viereen. Aamulla nakkaan patjan ja muut vermeet takaisin paikoilleen. Soffa ja kaikki muutkin sellaiset paikat, minne Elli on tavannut hyppiä, on nyt blokattu siltä pois. Ne on täynnä tyynyjä tms. esteitä, joten pirttimme on nyt "hieman" sekaisin. Ja niin on isäntäkin, joka joutuu tuuppimaan pöytää pois soffan edestä ja siirtelemään tyynyjä ja muita tavaroita pois tieltä, jos mielii soffalle istua ;)

Voiko selkävaivainen koira nukkua näin???
Unissaan kipsahti selälleen, eikä oo ainoa kerta!

Elli alkaisi olemaan trimmauskunnossa, mutta en tiedä koska voimme trimmata, on se kuitenkin sen verran rankka laji. Mahtaakohan sen karva mennä pilalle, kun ei ajoissa päästä trimmille, saas nähdä. Sen verran tää on vienyt voimia, etten ole jaksanut kauheasti teidän blogeihin kurkkia, ja vielä vähemmän kommentoida. Omatkin blogit on jääneet vallan retuperälle, ei oo oikein huvittanut, kun koko ajan oon ollut sydän syrjällään. Kunpa nyt vaan ei enää tulis mitään takapakkeja. Pelkään!

Photopomppaaja iski, kun kuvasin retusoitua takkiani.

Jos jollakin olis jotain vinkkejä, miten mäyräkoiran mielen vois pitää virkeänä sillälailla rauhallisesti, niin otetaan kyllä kiitollisena vastaan. Elli nimittäin parempina hetkinään haluaisi jo leikkiä, ja ne huispautusleikit on kyllä nyt kiellettyjä. Kongiin olen jo välillä tunkenut ruokaa, siinä vierähtää tovi, ja muutaman papanankin filtinmutkaan piilottanut. Mutta mikä vois olla sellainen rauhallinen leikki, mikä ei rasittaisi sen selkää, onko semmoista edes?

Aurinkoa on saatava, keinolla millä hyvänsä.

Vankikarkuri ;) 

Edelleen väärällä puolella häkkiä.


Pitäkää meille peukkuja, että Elli tervehtyy, jookos!