tiistai 22. joulukuuta 2015

90. Terveisiä Tallinnasta!

Männä viikolla piipahdettiin taas Tallinnassa. Ehkä joku muistanee kun joskus haikailin sieltä erästä mäyräkoiraa. Kuva silloisesta koirasta löytyy *täältä*  (7. kuva). Silloin jäi harmittamaan etten ostanut sitä, mutta nytpä ostin. Sanoin isännälle jo ennen matkaa, että tällä kertaa mukaan lähtee mäyräpossu, jos sellaisen löydän. Ihan samanmoista en löytänyt, mutta tää on milteistä vielä mageempi, kuin silloin bongaamani.

Selästä löytyy raha-aukko ja masupuolella tyhjennysaukko.
Hieno liivi on koissulla päällään.

Nätti hymy ja punatut pusuhuulet,
viaton katse - ilmiselvästi naiskoira ;)
Tässä on selkeesti asennetta!
En aluksi ostanut tätä, kun mies valitteli, että tää on rumempi kuin se joskus aikoinaan bongattu (höpöhöpö). Lähtöpäivänä kuitenkin mietin että taas kaduttaa jos en osta. Niinpä raahasin miehen puoliväkisin takaisin vanhaankaupunkiin, ja ostin tämän. Vaan miespä ei ollut täysin tyytyväinen ostokseen. Nimittäin satamassa vielä viime hetkellä bongattiin tämmöinen perusversio:




Tää lähtikin sitten miehen matkaan, ja ihan hieno on tämäkin. Ehkä vähän pitkät korvat, ikäänkuin Bassetilla. Tää on pelkkä hyllynkoriste, eli mitään raha-aukkoa ei ole. Mutta kyllä mun ostos on mageempi, vai mitä?
Pyysin myyjää pakkaamaan hyvin ja sanoin, että jos häntä katkeaa matkalla, niin palautan sen ;) Sylissä tuli molemmat mäykyt koko bussimatkan kotiin, sillä en viitsinyt ruveta mullaamaan matkalaukkua linjurin alakerrassa, se taisi olla ilmankin täynnä. Koko ajan pelkäsin, että jompikumpi hajoaa, tai kolahtaa päinyhteen. Mutta ehjänä tuli kumpikin perille.


Ellikin sai tuliaisensa, ja jouluksi on toinen tiedossa :) Kova oli tytyllä ollut ikävä, kun poru oli taas sitä luokkaa, että oksat pois, yöllä kun kotiin tulimme.
Mutta kyllä reissun jälkeen on aina niin mukavaa tulla kotiin, varsinkin kun tietää, että ainakin yksi on kaivannut. Pikkuelli <3

lauantai 28. marraskuuta 2015

89. Papanarata

Äippä on ruvennu tekeen mulle aina sillointällöin papanarataa, että mää saisin jotain puuhasteltavaa. Se tarkottaa sitä, että silloin mää saan itte ettii ruakani. Mua kyllä vähän harmittaa, kun se pistää aina oven kiinni ja mut sinne väärälle pualelle, ni en sit yhtään tiä mihin se olis voinu niitä piilottaa. Vaikka ne yleensä aina onki samoilla paikoilla kuin edelliselläkin kerralla.

Punaset ympyrät näyttää, missä on papana ja nuolet, missä on tai on ollut papana joka ei kuvassa näy. Kuvatekstit äipän.

Oma petipaikka on tarkastettava, myös pedin alla voi joskus olla papana,
tai kuten kuvassa näkyy, lattialla lojuvan mapin päällä on papana.

Äipän vaateläjä saattaa sisältää papanoita. 

Edessä mattolla on papana ja nuolen kohdalla on matto hieman rytyssä, siellä alla on papana.
Joskus käännän hieman maton kulmaa ja laitan sinne mutkan alle papanan, samalle kohtaa myös matton alle. Jonnekin voi kätkeä useammankin papanan.

Peitossa on mutka, sinne ja peiton alle vaan papanoita.
Samoin tyynyn alle. Elli on hiukan huono haistamaan,
joten en yleensä tuuppaa niitä kovin pitkälle minkään alle,
vaan papanat voi jossain paikoissa olla ihan näkösälläkin.

Soffan käsinoja on hyvä paikka, samoin tyynyjen väli.

Soffalla on suojapeite ihan Elliä varten. Istuessa suoja painuu aina soffan koloihin ja väleihin.
Näitä käytän sitten piilotuksessa hyväksi. Selkänojan päällekin pistän papanoita.

Tuo on tosi haastava paikka tuo papana, joka on tuolla tuolin selkänojan päällä.
Elli ei hanki ikinä muistaa sitä. Yleensä teen peitteeseen pienen vekin, että papana pysyy paikoillaan. Sen sijaan tuo käsipuulla oleva papana on ainakin tässä kuvassa havaittu.

Kirjahyllyyn ja pöydille en piilota, kun en halua Ellin niille kiipeilevän,
mutta kuvassa Elli kyllä yrittää varmistaa asiaa.
Nyttemmin se on jo havainnut, ettei niillä ole mitään,
ja toki olen kieltänyt pöydälle kiipeilyn.

Hih, jostain syystä noita papanoita oli tosi vaikea havaita.

Tuolla pikkusoffan toisessa päässä olevien tyynyjen päälle ja allekin yleensä tungen papanoita.
Käsipuulla oleva papana on vielä havaitsematta, vaikka sitä juuri äsken lattiatasolta nuusattiinkin.

Soffan jalkojen juuret on oivallisia paikkoja. Ja välillä Eltsu menee sellaista vauhtia, ettei ehdi edes selvästi näkyvää papanaa huomaamaan, vaikka menee moneen otteeseen ohi.

Tuokin on yleensä hankala paikka tuo penkinpäälinen, vaikka papana olisi ihan reunassa, on sitä silti lattiatasolta hankala huomata.

Vaan löytyihän se viimeinenkin papana viimein.
Ja tuossa penkin jalan päälläkin (+vieressä) on välillä ollut papana.
-Elli: Hih, tää on äippä, kivaa, piilota lisää :)
-Äippä: Huomenna sitten vasta on uuden papanasatsin aika.

T: Elli Elviira Eloveena

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

88. Kesällä kerran

Äipällä o taas joku jumi päällänsä, niinpä mää ajatteli pistää tän kuvii mu viimekesäisest uimistelustani. No ennemminkin se taisi olla kahlailua, mutta kyllä mää hiukka kroolasinki. Tälläil kolees, kostees marraskuises kelis mul ei kyl tulis piänee miäleenkää lähtee uimistelee. Jos sataa, ni en kyl nost bebanpualiskookaa soffalt. Se o varppi se!

Jaahas, mitäs hajui tääl o? Nusnuusk

Hui kauhistus, kylmää!

Pakko se kai o men ko toi yks (äippä) vahtaa.

Iiik, eieieiei...kylmää...

Täsä mää vaa moinaisenas livottele mu sipujani!

Meniskö viäl kerra...?

Ei se sit nii kylmää ollukkaa. Kato, äippä, mää kasteli itteni kokonas.

Nyt kyl riittää jo tää uimistelu...

Hetkine, mitäs tual o...

Jaa, ei se ollukkaa mittää. Voiraa jatkaa matkaa.
Mut mites toi silta tollai alassuire o kääntyny?

Näihin kesäisiin kuviin ja tunnelmiin....
T: Elli Elviira Eloveena (ja joskus Elmeriksikin kutsuttu)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

87. Tarkastaja

Kesäl iskä "löysi" tontirajalt mu edeltäjäni, Kapun, vanhan koirankopin. Ne veti velipoja kans sen sielt esii. Mää vihelsi peli heti poikki, ko pitihä koppero tarkastaa enne mitää ylimääräisii toimenpiteit:

Tääl o selvästi asunu joku joskus.

Täst puuttuu kyl semmone lämmin pehmone lattiamatto. - Taik vois se ol vaik karhuntaljaki.

Täh? Miten niin pois? En tule! Mul o tarkistukset keske!

Toi terassi näyttää vähä epäkurantilt, milteistä laholt. Mutta sen voi koljata, joo!

Hmm. Täst puuttuu ovi. Sais vähä piratis...privatismia tänne.

Joo, kaiken tään tarkastelun tuloksena mää tulin siihe tuloksee, etä kyl tääl melkose iso remppa tarttee tehr, ennenko mää tähä muuta asumaa. Sikstoiseks, ei iskä tän mahtuis millää, ja kene siputassuje pääl mää sit makoisi, ko ei tän kukkaa muukaa mahtuis mu lisäkseni. Mite ihmees se Kapu o aikoinas mahtunu tost piänest reiäst, konnemmääkää meinannu siitä pääst?

Joo, arvakkaas kui kävi kopperol? Iskä teki siit semmose piäne kopi vesipumpu pääl. Et' ei sitä ny sit rempattukaa mul. Hyvä oliki, ko mialuummi mää ole tääl sisäl muitte kans. Viärihoitoo mää sil ny anna, ko se o kippee.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

86. Pualukkamettäl

Pari-kol viikkoo sitte me oltii äipä ja iskä kaa pualukoit noukkimas. Oikee usseemma kerra. Miltei kuus ämpärillist ne niit noukki kaikkiastas. Mää noukei vaa suaraa suuhuni. "Mitä mää tee tämmösel määräl pualukoit" pohteeras äippä. No kyl se sit survo niist osan, osan se keitti mehuks ja loput pussitti pakkaseen. Et mee pakkane o ny sit aikas täyn. Nii täyn ettei sin mahru kunnol eres minkää sorti lurpsu. Pöh, ei niit lurpsui ny sin tartte tunkee, antais suaraa mu käsittelyy vaa. Sillai se onkelma ratkee.

Täsä me ollaa lährös sin pualukkamättäil.
Ne o tos iha mutka takan.
Ei sunkas vaa kukkaa ol käyny piffaamas mu pualukoitani?
Ny tarttee kyl men tarkemmi tarkastaa tää tilanne!
Tos niit ny o, näätteks te? Pualukoita!
No, kattokaa ny itte. Tommoset määrät, pitkät pätkät!
Porukat oli iha tohkeisas: "Ei oo enne täälpäi tommosii määrii näkynykkää"
Täs mää niit sit mutusta!
Välil tarttee pitää hualt, ettei porukat mee liia kauas. Ettei ne eksy. Et' täsä mää tarkkaile iskä menemisii. Se ei muuta nähnykkää, ku noit pualukoit. Ja o muute supernopee noukkija, noukkii ämpärillise siin ko äippä pual ämpärillistä.
Kotimatkal autos mää sit kerkesi huiliiki vähä. Oli se sevvertta rankkaa puuhaa toi pualukointi!
Et semmosii kivoi pualukkareissui meil täs o ollu, ootteko muut käynee pualukas tai vaik mustikas? Taik jottai muit marjoi noukkimas mettäs?

T: Elli Elviira Eloveena "Elmeri"

PS: Äippä päivitti vihroinki tota toistaki plokiis. Siäl o ny kuvii jostai valokuvakurssilt miltei vuare takaa. Käykää kurkkaamas *tääl*. 

tiistai 18. elokuuta 2015

85. Mää ja nuorempi isoveli

Iivaril oli taannoi ihanan hempee kuvaus siit ku häne nuor emäntänsä tulee käymää. et' mimmosta se sitte o. No mul o kaks isoveljee, joist toinen asuu viäl tääl koton. Sit ko se kotonasuva tulee (pätkä)töist kotii, ni mää oo tämmöne:

Mitä, sanoiksää, iskä, et' isoveli tuli jo kotii?

Mää kipsahranki täst sit orottaa lipsutuksii.
(toim. huom.: Kukahan siinä nyt ketä lipsuttaa?)

Tulissääsiält, vihronki! Mää ole orottanu sua koko päivä.
Ommeil sit muutenki välil tämmöst hempeet:
Täs me sit nukutaa viakukkai.
Ja täs kuvas mää oo painanu pääni se kaulal,
ko siin oli semmone sopiva pääkolo ;)
Täsä me harjotellaa uimisteluu
Ja sit me nii halitaa.
Pussisaki me reissataa sylikkäi.
Ja silloku se oli armeenias, ni...

...arvakkaas montaks kertaa mää se kellisti kumoo,
ku se tuli lomil? Elikkäs monta!

No täsä me sit vähä pelataa yhres jotai Wiikkarii.

Et kyl me luatii hyvä suhre toisiimme jo sillo ku mää oli piäni.
Täsä me jutellaa henkevii.

 T: Elli Elviira Eloveena