93. Voihan haalari! Ja pöh!

Voiks kukaa tajut, et' mee äippä osti mulle semmoset fleesehaalarit sillo ko oli kovempii pakkasii. Siis mulle, joka en liiemmälti kuteil koreile, yäk! Joo-o! Mää ihmetteli ko se tuli mittanauha käresäs mu lua ja rupes mittailee kaulaympäryst ja seläpituut ja loppuviimeks vyätäröympäryst. Arvakkaas vaa olink mää nolon, ko sattu se isoveliki siin viäres olee. Sil oli kynä ja paperii, ja se raapusti ylös kaik numberit mikkä äippä saneli sil. Sit äippä läks sen paperipalan kans Porii. Linja-autol läks ja pari tunni pääst tuli takasi se fleesehaalari kans. Oli sil jottai muutaki fölisäs, mut ei niist ny sen enempää.

No sit se törkki mu siputassut sin haalari puntteihi yllättävänki ketterästi ja pia mää oli pussitettu punasii pääst varpaisii, taik ainaki melkei. En kerenny eres juuta sannoo, saatikka karkuu juaksemaa, ko se tuli nii täyrellisen yllätyksen. Et' punahilkka mää ny sit oo. Voihan hitsinpimpula. Ei pääs millää karkuu, ko o nii kii noi tarralaput tual selä pual. *#¤%@#&*

Voin kyl sanoo, et' mu lenkkeilyvauhti nousi nollast sataa. Ei muute mut pakko pääst nopeesti takasi kotii, ettei vaa kukaa nää mua nois vetimis. Etkä sit, äippä lait yhtää kuvaa must nois kledjuis tän plokii. (Äippä: En tiäteskää, kihhihhih).

Jos o yli kymmäne pakkasastet, ni mul puetaa tämä, jos ali ni sit villatröijy. Tämä päivä lämpötilois n. 0 - ¯2° ei tarttenu lainkaa kuteit, onneks. Sain juaksennel iha ilkosillani pihal. Mut sit, jos o tarpeeks pakkast ni sit mul pistetää viäl tassutossutki.

Mut ko toi laitto noit kuvii tän ilma mu lupaani, ni mää pistä täst sit linki sin sen *plokii*, ni näätte mitä se pistää päähäs, ko me lähretää lenkil. Ettäs kehtaaki, iso ihmine! Hähää, siitäs sait, äippä!

Pitäkää, kuomat ittenne lämpösin ja tervein,
T: Elli Elviira Eloveena

92. Radanvarrella

Tiättekste, ku me käyrää ain välil tul junarara varrel kävelemäs, ni äippä muisti ottaa kameras mukkaa. Se o peräti kummallist, ko ei se yleens muist. Mut ny o sit rokumenttii ainaski yhrest semmosest reissust. Juu, ei siäl junat ennää kulje, mut joskus kesäl voi kuulemma ponkat siäl resiina. Ei me kyl ol nähty.

Jourui laittaa taas ton kaameen villatröijy, ko pakkast oli milteistä -10°.

Melko sytämmellist porukkaa siäl mettäs assuu.

Oltii kuljettu jotai 3 kilsaa ja tultii tiäristeyksee.
Mää kattoi oikeel...

...ja mää kattoi vasemmal.
Ei näkyny junii eikä kyl niit retiisejäkää.

Mää oli sitä miält, et olis voitu vaik jatkaa, mut porukat tuumas et käännytää takas, kyl 6 km lenkiks riittää moisel pakkasel. Pöh, eihä mul jäätyny eres tassut.

Huhhuh, kyl se 6 km vaa oli pitkäst aikaa melkone lenkki.
Et kai mää piänet tirsat voin sen pääl ottaa.

Mää kyl yleens saa kulkee mettäs aika vappaasti, nii pääosin nytenki. Mut tos kohtaa mua veri veti mettähallitukse pualel niipaljo, et noi tolvanat laitto mul remeli kii. Voihan ny pualukka, just ku olis löytyny miälenkiintosii hajui. Epistä.

T: Elli Elviira Eloveena

91. Jumppapallot

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Papanaratapostauksessa Mai kyseli, että mitä Eltsu tykkää pallosta josta tippuu nameja kun sitä pyörittää. No, Ellillä on kaksikin erilaista jumppapalloa. Voi olla, että olen ainakin tämän toisen esitellytkin joskus täällä? :

Kapun vanha jumppapallo. Kapu mennäpaukutteli tämän kanssa aikoinaan niin, että kolina vaan kävi. Se saikin sen aika äkkiä melko tyhjäksi, mutta muutama papana yleensä aina jäi pohjalle.

Elli puolestaan menee rauhallisesti tökkäsemällä tämän kanssa. Sitä harmittaa jos siitä ei putoakaan mitään, ja se katselee mua typertyneenä: "sä huijasit, ei sieltä mitään irtoa". "No on on siellä, koita pyörittää vaan.". Jonkin aikaa se jaksaa sen kanssa mennä, mutta yleensä papanoita jää enemmän kuin Kapulle aikoinaan. Tuo reiän malli on sellainen, ettei sieltä kovin helposti herkut tipu.

Tää toinen puolestaan on paaaljon helpompi. Siihen on helppo laittaa papanat, kun kannen saa auki. Lisäksi ulostuloaukko on isompi, eikä siinä ole mitään estintä sille, että napurat putoilee liian äkkiä. Se on kuitenkin tasapainotettu niin, että tuo reikä nousee aina ylöspäin. Elli tykkää tästä enemmän.

"Jaa, mitä tääl ny sit o?"

"Mialuummi sit toho vihreesee, jooko?"

"Äippä, joko saa ottaa?"

"No, ota ny sitte!"

Siinähä sitä o...

...papanarataa!

Ellihän ei muuten kyllä palloista perusta, vaikka niitä on moneen otteeseen ja erilaisia koitettu. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja tällä hetkellä ei ruokakaan oikein maita ja vatsa tuntuu kronklaavan tämän tästä (jo se olikin aika kauan kunnossa).
Madotettu on, ja juoksut oli joskus syys-lokakuun vaihteessa, että saattaapi olla että ne vaikuttaa vielä. Yleensä tää on aina jossain vaiheessa juoksujen jälkeen edessä tää syömättömyys.