perjantai 28. syyskuuta 2012

18. Peuranpaistia ihanaa

Läskiä lotinaa,
peuranpaistia ihanaa,
Ellikin joskus popsia saa.

Elikkäs isäntä otti pakkasesta peuraa ja laittoi siitä meille ateriaa. Elli päivysti vieressä ja sai herkkupaloja sekä lopulta oikein luuaterian. Sitä lähdettiin kiiruusti olohuoneen puolelle syömään. Pelkäsin soffan ja maton puolesta ja nostin divaanin päälle Ellin oman patjan. Sen missä se vain harvoin viihtyy. Komensin Ellin patjalle syömään lurpsuaan. Se hyppäsi siihen, mutta murisi minulle. Minä hölmistyneenä, että mitäs peliä tuo on ja menin lähemmäs jolloin Elli murisi uudelleen. Tartuin niskavilloihin kiinni ja otin luun Ellin suusta. Aiokko vielä murista mulle, kysyin. Päästin tytyn irti ja annoin luun takaisin. Ei murissut ja sain ottaa luun uudelleen käteeni. Kaikki Ok. Se on semmonen juttu, että jos isäntäväki sille luun antaa, niin heille ei sitten murista! Piste. Ilmeisesti tuo peuranpaisti oli sitten niin herkullista, ettei sitä saisi kukaan pidellä, saati tulla likikään. Muutaman kerran kuitenkin harjoiteltiin sitä antamista, eli otin luun vielä käteen, pidin sitä hetken ja annoin takaisin kehujen kera. Hienosti sujui, eikä murinaa enää kuulunut. Hyvä tyttö!

Mikäs se tää on?

Tsiisus, ku hyvää! Nams, nams, slurps, slurps!

Tää on mun!

Lurpsuunsa keskittynyt.

Ei meinaa bylly pysyä divaanilla.

Sen verran oli iso paisti, että pieni poruhan siitä tuli, mihin jemmaisi jämät. Juu, mun matonkudeloora oli oikein hyvä piilopaikka ;) Toisena päivänä ei tainnut olla enää muruakaan jäljellä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

17. Parissa paikassa kyläilemässä

SUKULAKUA KATSOMASSA

Olimme tässä taannoin vastavierailulla Artun, Bassen ja Main luona. Ihan aluksi koska olimme Artun ja Bassen reviirillä lähdimme koiranväsytyslenkille ;) Reittimme kulki juurikin sitä tietä pitkin, josta Mai on aiemmin postannut *täällä*. Vaikka olimme Ellin kanssa juuri vähän ennen lähtöämme lenkkeilleet, oli silti mukava lähteä lenkille, kun oli juttuseuraa. Sitä ei yleensä kotona ole. Sisällä sitten joimme teetä nisun kera, njam. Ja katselimme Main tekemiä ihania, upeita koruja sekä tutkeimme korukirjoja. Tuliaisiksi veimme Maille *tämän* korun. Arttu ja Basse saivat pari palloa (jotka taitavat jo olla entisiä ;)).

Ihmisväen höpötellessä omiaan, koirat tekivät tuttavuutta. Lenkki ilmeisesti oli hyväksi, sillä melko rauhalliseen malliin kyläily alkuun sujui. Myöhemmin Elli alkoi murahtelemaan Artulle, kun se punki ilmeisesti liian "iholle". Olisin komentanut Elliä, mutta Mai sanoi, että anna murista vaan, oppii Arttukin olemaan lähentelemättä liikaa. Pari kertaa Arttu(?) kuitenkin joutui jäähylle kevythäkkiinsä, kun oli liian innokas. Ellinhän sinne olisi pitänyt joutua, kun kylässä murisee. Tosin se murina oli vaan semmosta jänishousun murinaa, että "älä nyt viitti tuppaantua", mutta kuitenkin ikävää oman koiran kohdalla. Bassen kanssa Elli tuli vallan mainiosti toimeen, eikä Arttukaan paha ollut, jos ei puskenut liikaa iholle.

Meillä vierähti koko ilta siellä, niin oli mukavaa. Koiratkin alkoivat jo väsähtää. Artun silmät lupsuivat Main sylissä ja Elli oli nukahtanut lattialle. Taisi Basseakin jo vähän väsyttää. Alkoi jo hämärtää kun viimein ymmärsimme lähteä kotiinpäin. Ainoat, epäonnistuneet kuvatkin (3) huomasin ottaa vasta lähdön hetkellä. Kaksi kuvaa oli ihan tärähtänyttä, yhdestä sain hiukan säätämällä vähän paremman. Tosin teknisesti surkea otos on sekin, mutta laitan sen nyt tähän, että on edes yksi kuva visiitistä. Kuvassa ei Elliä näy, sillä se oli jo ovella lähtöä odottamassa ;) Kiitos Mai, Arttu ja Basse, kun saimme tulla teille kylään.

Ihana sukulakukaksikko <3
PIKKURUISIA KOIRANPENTUJA

Ja heti seuraavana päivänä kävin sitten katsomassa ystäväni pienenpieniä koiranpentuja. Elliä en tälle reissulle mukaan ottanut, ettei emo stressaantuisi liikaa. Minussakin olisi jo varmasti tarpeeksi, ulkopuolinen ihminen sentään. Pennut olivat n. viikon-kahden ikäisiä käydessäni silloin. Tässä pari kuvaa pennuista ja emosta:





Ihana vaaleanpunainen vadelmatassu!
Oli mukava taas nähdä ja kiitos kun sain tulla katsomaan pentuja, oli ne kyllä sulosia ja pieniäpieniäpieniä!

perjantai 14. syyskuuta 2012

16. Sylikoira

Ellihän nukahtaa aika helposti kun sitä rapsuttaa masusta. Tässä se on nukahtanut pojun kinttuihin. Melko väsynyttä sakkia!

Tässä on hyvä nukkua!

Sensuuri iski!

Tää on paras nukkuma-asento, selällään ja sylissä!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

15. Tyynyprinsessa

Ellin juoksujen aikaan, jotka siis olivat ja menivät jo, kasasin tyynyjä ja muuta rojua paremmalle tuolille ja soffalle, ettei Elli kiipeäisi niihin. Aluksi se vitisi yöllä, että "tarttis päästä", mutta tyytyi sitten osaansa ja nukkui jatkossa divaanisoffalla. Eräänä aamuna kuitenkin herättyäni havaitsin erään nukkumasta kielletyllä paikalla. Tyynyt olivat ilmeisesti valahtaneet hieman paikoiltaan ja neiti oli päässyt hyppäämään tuolille, parin tyynyn päälle. En testannut herneellä, oliko neiti aito prinsessa ;) Ihme, ettei tyynyihin ollut tullut veripilkkuja. Vähän pelkäsin tuon valkoisen ristipistotyynyn puolesta, joka kuvassa on kääntynyt Ellin peffan päälle nurinpäin. En muuten meinannut saada tytyä tuolloin millään hereille ja aamulenkille. Niin oli makoisa nukkumapaikka.

Onks pakko taas kuvata?

Äippä, viittikkö sammuttaa valot? Salamavalot kans!

Siis mä en nyt millään jaksais...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

14. Eräs Leevi

Satuinpa vilasemaan Iltalehden sivuja ja sieltähän löytyi tällainen koirankuvatus, joka siis voitti lomakuvakisan. Arvaappa mikä rotu kyseessä ;) Eikös olekin hieno kuva.


*Täältä* löydät Leevin ja muutkin kuvakisaan osallistuneet, mikäli kiinnostaa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

13. Basse kylässä osa 2

Vielä kuvia Ellin ja Bassen viime torstain ulkotouhuiluista. Bassen  lähtiessä kohti opiskelupaikkaansa jäi Elli katsomaan kaihoisasti pojun perään. "Minne se kaveri meni?". Taisi siinä pienimuotoinen itkukin päästä. Hetken päästä Elli huomasi vinkuvonku-jäniksensä ja toi sen mulle. Otin jäniksen ja heitin sen. Elli lähti hakemaan ja toi sen mulle. Ihan niinkuin Basse olisi opettanut sen noutamaan tavaroita. Bassehan haki aina palloa kun vaan joku sitä viitsi sille heittää. Heitin vielä muutaman kerran kunnes tyty kyllästyi ja jäi istumaan jäniksen viereen sinne minne sen olin viimeiseksi nakannut. Lyhyeen loppui Bassen matkiminen.


-Kuule Basse, mitä sä oikein teet?
 
-Älä yhtään yritä, tiedät varsin hyvin mitä teen, Teet tätä itsekin.
 
-Täh? Eikö siis kiinnostakaan?

-No blääh sitte sulle!


-Entäs pallo? Voisko joku heittää sitä mulle? Pleeaaase?


Tässähän ei sitten yhtään manipuloitu koiria pysymään aloillaan vierekkäin! ;DDD

-Mamma, tuo "mies" mua tuijottaa!
Mamma, ei niin kai tehdä saa...
 
-Hys nyt hiljaa, meitä kuvataan.
-Joo, ei kattota päinkään! Korkeintaan näytetään kieltä.

-Blääh!
-Mun äippä on papparazzi
-Joo, niin munki!
 
Kaihoisasti uljasta urosta kaipaamaan jäivät...

Mui, mukava. Tuu toistekin! <3