64. Hyvää uutta vuotta!

Heh, mikä otsikko, ollaanhan sentään jo tammikuun lopussa. Mistä on kuitenkin lyhyt aikahyppy takaisinpäin, marraskuun loppupuoliskolle, kun piipahdimme taas Tallinnassa. Tällä kertaa emme menneetkään vakikuskimme kyydissä vaan erään paikallislehden lukijamatkalle. Tässä kuvia reissulta ja tallinnan joulumarkkinoilta:

Bussissa jo saatiin heijastimet ja parkkikiekot lukijalahjana ja
hotellihuoneessa odotti vielä yksi yllätys - suklaarasia. Nam!

Tällaisia kojuja oli myyjiä varten sinne tuotu.

Paljon oli samaa tavaraa eri kojuissa

Väkeä ei vielä tässä vaiheessa ainakaan kauheasti ollut.
Hyvin mahtui liikkumaan.

Mm. komeita päähineitä oli kaupan.
Huomatkaa tuo oikeanpuoleinen viikinkimalli ;)

Katajainen kansa olis tahtonut suolasalkkarin,
vaan ei päässyt yksimielisyyteen mallista.

Mää niin olisin tahtonut tään, vaan oli jonkun mielestä turhan kallis.
Olis sitten Ellin kanssa vertailtu "kuin kaksi marjaa" ;)

Hauska roskis. Tuosta pikkukuvasta pitäis nähdä,
mistä se oli tehty. Eli kävyistä. Tää menis "to do" -listalle

Täs on mun uus käsveska. Siis toi isompi punainen.
Tosin se jäi vielä toistaseks tuonne rapakon toiselle puolelle.
Eihän se maksanutkaan kuin tonni - puoltoista.
(sorry toi salamanheijastuma lasista)

Ihanainen pingukuoro lauleskeli näyteikkunalla.
Ei se tosin ulkopuolelle kuulunut,
mutta saatoin kuvitella heidän laulavan kauneimpia joululauluja ;)

Tuliaiset: hahtuvalankaa joulutorin liepeiltä, teetä ja Olde Hansan manteleita joista ehdein toisen pussin syömäänkin heti kotiuduttua ja kärsein siitä koko viikon odottaessani leikkauspäivää. Cernit-massat oli tarjouksessa jossain putiikissa puolta halvemmalla kuin Suomessa. Ja riipus, joka tulee johonkin helmityöhöni somistukseksi.

Lisäks vielä tällainen kolmiuolotteinen muki. Mäyriäisen kuono siis ulkonee mukista.

Sitten vielä blogin päätähteen:

Typykkä etsii määrätietoisesti leluaan.
Lieniskö kyseessä Urho Uguli, se se yleensä aina on.
Sekin raasu tulee pian tiensä päähän, aika riekaleilla on jo.
Isoveli, jos näät tään, ja matka vie Ikeaan, tua mulle uus Uguli, pliis! T: pikkusiskosi Elli

Tytsy suostui sentään poseeraamaan hetken, kun kehotin pysymään paikallaan.
Tuosta se yleensä kaataa lelulooran, ja ihan tahallaan vieläpä.
On sitten helpompi hakea haluamansa.
Siivotkoot äippä ylimääräiset ;)

63. Joulutervehdys

Toisessa blogissani (*klick*) ehdittiin jo kaivata joulusadun perään. Olenkin tässä jo muutaman päivän yrittänyt miettiä satua vaan kun ei nyt tule yhtään aihetta mieleen, jota viitsisi alkaa työstään. Toinen syy löytyykin sitten tuolta toisesta blogista liittyen saamaani (ihanaan) joululahjaan ;) Hankala kirjoittaa, kun osa kirjaimista ei hanki millään tulla ulos. Niinpä pidemmittä puheitta Elli suorittaa joulukuvaelman:

Äippää, apua, mulle on kasvanu hirvensarvet!

Siis ne on poronsarvet, eikä oo ollenkaan kasvanu kiinni sun piänee pääknuppiis!

-No fiuuu, helptuksen huakasu!

-Kokeillaas jotakin muuta sitten

-?????

Siis voi ei, ei tätä taas!

Onks pakko vaikkei taho?

Mie en ainakaan taho!!

Usotsie, en, en, EN!!!

Senkin papparatsi, ota sit äkkii kuvas!

Nyt kyllä riittää jo toi kuvantaminen!
Palkkioni, pliis!

Mää ja mun perhe toivotetaa teil kaikil plokikamuil oikee mukavaa ja sähäkkää ja antosaa jouluu, sekä tiätty entist parempaa uutta vuotta!

T: Elli Elviira Eloveena
ja
muu porukka

62. Eipä sapeta enää

Tää syksy on jotenkin ollut rankka. Lokakuussa oli se eka leikkaus ja nyt sitten toinen. Väliin mahtui reissu Tallinnaan, virtsarakon tulehdus ja rankempana tieto tätini kuolemasta ja hautajaiset viime lauantaina juuri ennen tätä toista leikkausta. Kevennyksenä oli pieni työkeikka marraskuussa (4vko) Konttuuriin, sainkin sieltä paljon voimia raskaimmilla hetkillä, kiitos heille kaikille siitä.

Eilen tehdyssä leikkauksessa lähti siis sappirakko, eipä pitäisi sapettaa enää ;) Neljä pientä reikää tuli, eli tähystyksellä mentiin, eikä pelkäämääni avohaavaa tullut. Iltapäivällä poika tuli hakemaan mut sitten kotiin ja jäikin vielä joksikin aikaa, vaikka toinenkin poika oli kotona. Isäntä tuli kotiin hieman aiemmin iltavuorosta, että yksin en joutunut hetkeäkään olemaan. Se oli ehto, että päästettiin kotiin, yksin ei olisi päästetty.
Tänään aamupäivällä olin vielä suhtvirkeä, mutta  iltapäivällä olen ollut aika väsynyt. Vedin hyvät päikkärit, mutta oon ollut hereilläkin jo hyvän tovin, silti vielä väsyttää. No se on varmaan ihan ymmärrettävää tuon leikkauksen jälkeen. Eiköhän se olo siitä pikkuhiljaa kohene. Voipi olla että ensi yönä valvon, kun tuli niin paljon nukuttua päivällä ;)

Ellillä oli muuten juoksut alkaneet taas sillä aikaa kun olimme Tallinnassa eli n. 25.11. Laitoin tuon päivän ihan vaan itselle muistiin. Oon noita juoksuja jo jonkin aikaa odottanut alkavaksi, no siinä ne nyt on. Lyyli oli meillä tässä marraskuun alkupäivinä, kun äitini oli Tallinnassa oman kässäryhmänsä kanssa. Taitaa heillä olla perinne, että keväisin ja syksyisin käydään siellä ;) Tässä pari kuvaa Lyylin vierailusta:

Elli nukkuu

Lyyliä ei nukuta.

Sulassa sovussa mahtui samalle patjalle :)

Viikon luontokuva: Auringonlasku

61. Lährettii kattoo heppoja

Kuvat lokakuun loppupuoliskolta. Ellin turkki oli juuri silloin nypitty ja lähdimme katsomaan heposia. Matka taittui pääosin, asfalttiteistä ja metsäautoteistä. Mutta pieni petsäpolkukin osui tällä kertaa valitsemallemme reitille. Enkä vois sanoa, että tyty olis arvostanut kun puin sille taas villiksen päälle. Mutkun sillä tuntui olevan vilu...

Kukas kumma tähän on viästinsä jättäny?

Herve!

Pieni mäyläkoila - suuri metsä!

En katso kameraan. Piste.

Kato ko mä ruaputan!

Heposia heppahulluille (me ei kyllä olla, ku vähän pelätäänki niitä)

"Onks pakko ängetä mut tohon samaan kuvaan noitten hirmusten petojen kans?"

60. Loppukesän kuvia

Viime postatuksen vastakohdaksi: lenkkeilyä. Yritin kesällä kuvata tuota Ellin kyykkäys-tassunnostoa ;) Ja ruovintaa 'mailin' jättämisen jälkeen ;D

Viikon luontokuvaksi valikoitui mansikka-amppelin alapuolelle viritetty hämähäkin seitti:

59. Jotain

Emäntä on taas kuukaudenpäivät jossain tekemässä jotain. Ja huomasi, että päivitykset taas tuppaa jäädä vähiin. Ei jaksa aina illalla avata konetta, tai jos jaksaa, ei jaksa kirjoitella mitään. Siispä pidemmittä puheitta muutama kuva:

Ramasee, peti tee!

Kirkas valo häikii!

Taitaa olla viisaampi pistää pää peiton alle!

Ja loppuun vielä viikon luontokuva:

58. No tulihan se siält ku vähä potkii

Kyl siin kamut nii kävi, et joskus toi valittaminenki kantsii. Nimittäis mu isompi isoveljeni oli nähny ton mu erellise valitukseni ja sanos, et' mul oli ollu vähä kiukkune ilme siin toises kuvas. Mul mikää kiukkune ilme ollu, vähä pettyny vaa. Mut ny o kuulkaa mennehet anteeks annettu, emmää ennää ol kiukkune. Eniwei, sillo se isompi isoveli oli huamannu, et jaa, kas, Elviiral o synttärit, syystäki motkottaa, mun tarttee ostaa sil kyl mäyrämmittane lurpsu vähintäski anteekspyynnöks. Ja vähä muutaki hyvyskää. Lelkkuu ei sekää tuanu, mut ei sen ny nii ol välikskää. Mums nams, KIITOS iha mahrottomasti isompi isoveli, sanokko viäl äipäl, et mul saa kyl enempiki antaa niit herkkundaalei, ei niit mihkää piiloo kantsi pistää. Poruha siin muute tulee.

Mäyrämmittane lurpsu 

Tystö alkakoon

Ihka ensteks mä makustelin kyl pikkulurpsun.

Jonku näist mää oti.

Pusut, halit, passusset (=taputukset)

Siin kyl saatto käyr sillai, et mää torkahri isovelje sylkkyy ;)

Ja niinkos kuvist huamaatte, ni mu ylitteni meni taas kerra leikkuupuimuri ;) Vaik äippä sanoki, ettei tänä syksyn trimmat. Mut ko se kuuli, et mu piänempi isoveli oli lährös mun ja sen vanha tarhakaverin (mu trimmerini) ja Nillan ja Nellin kans lenkil. Ni se sano sil veljel hiukka kurillas, et' käske ny se flika trimmat Elliskä, eli mut. Voi kauheeta, jos mää sen olsi tiänny, ni mää olsi jättäny sen lenki välist. Mää e oikee välit nois trimmaamisist, ko se tuntuu nii ikävält. Mut kyl mää ny sit taas näytä iha fiinilt. Ainaki pual vuat, sanoo äippä. Vähä kylmä vaa tuppaa tuleen, enkä mää ain pysty peitteleen sitä äipält. Ja sit se kaivaa heti sen pinkin villatröijy mu päälleni ja se jos mikä o inhottavaa.Damn! Tänä aamul oli 9,4 astet pakkasta, hyrrr!!!!

Mut aurinkoist maanantaiehtopäivää teil kamut!

T: Elli Elviira (onnellinen) Eloveena

57. Madonsyömä omena

Tältä näytti pihassa tänään aamulla n. klo 8.00:

Aiemmin mainitsin niistä tulossa olevista leikkauksista. No, nyt on sitten eka leikkaus takana, ja olo on kuin madonsyömällä omenalla. Tai paremminkin oli, sillä reiät alkavat jo olemaan ummessa, mutta ne siis todella tuntuivat siellä. Ei niin että kipulääkettä olisin la-su pidempään tarvinnut, vaan että siellä tosiaan on reikiä. Onneks meni tähystyksellä, eikä isoa haavaa tullut. Sen sijaan neljä pienempätä reikää, jotka siis aiheuttivat tuon madonreikäisen tunnelman. Puolet sisuskaluista lähti leikkauksen mukana - no, ei vaiskaan, yks setti vaan ;D

Torstaina kun leikattiin, niin perjantaina pääsin kotiin. Kunto on sitä asti vain kohentunut. Perjantaina en vielä uskaltautunut ulos, käppäilin pikkuhiljaa pirttiä ympäri ja makoilin / nukuin välillä. Lauantaina jo uskaltauduin pihalle kävelemään ja illalla kiersin jo pienen lenkinkin Ellin kanssa, ja lenkkejä ollaan nyt tehty kolme päivässä. Eilen uskaltauduin jopa kylille Ellin kanssa lenkille, sinne on n. 1 - 1,5 km ja sama takaisin. Mitään vauhtia en pitänyt, ja poika tuli varmuudeksi mukaan, ja pitämään Elliä sen aikaa kun poikkesin kaupassa sekä kantamaan kauppareppua. Ainoa mikä tässä vaivaa on ajoittainen huono olo, siis semmoinen lievä paha olo, mikä toivottavasti menee pian ohi. Saattaa johtua niistä sappikivistä, niitä ei siis viety nyt, vaan sen aika on sitten myöhemmin. Mikäli enää uskaltaudun moiseen ruljanssiin. Tai sitten se huono olo johtuu niistä napapiikeistä (verenohennuslääke), sillä en oo vieläkään tottunut pistämään itseäni. No eka kerta oli pahin, onneks enää ei oo kuin neljä piikkiä jäljellä, joista yks menee tänään.

Ihan täydellisesti en oo saanut ruokavaliotani muokattua sappipotilaalle sopivaksi. Isäntä paisteli yks päivä silakoita oikein voissa, enkä malttanut pitää näppejäni irti niistä (siis silakoista). Nam ja auts, tunsin kyllä syöneeni sopimatonta, mutta onneks ei sentään kipukohtaukseksi asti yltynyt. Ja eilen tein 'lasagnea taivaasta', kuten Karvinen sanoisi. Juustoraastetta pinnalla. Namnamnam ja auts. Taas. Koskakohan opin?

- Ellieli

Viikon luontokuva

Siis tosi törkeet, voitteks te kamut ees kuvitel! Mä täytin viime tiistaina kokonaista kolme vuatta, eikä mul viätetty eres synttäreitä. No joo, kyl äippä heti aamusel rapsutteli mua ja höpötti korvaan et' onnee sul vaa äipän pikku muru. Sit se lähti aamupäiväl johonki kurssitrehveil, vaik oli viäl toipilas. Mää kuvitteli et' se lähti hakee mul iso nyyti herkkundaalei ja lelkkui. Mut arvakkaa kui kävi? Ku se tuli takasi iskän kaa, vaik oli yksi lähteny, ni kumpikaa ei tuanu mul yhtikäs mitää. EI MITÄÄN!!!!??? Mitä pelii tämmöne o? Kaikki muukki kamut saa ain synttäripäivänäs herkkundaalei ja lelkkui, mää en saanu ku rapsutuksii ja pari nauramasupalleroo (naudanmaha-), niit mää saan ny muutenki. Ja toine asia mihi mää oo kans pettynyt. Mu isompi isovelikää ei muistanu mua miteskää, ei eres mäyrämmittast lurpsuu tuanu mul. Mää oo pettyny! Mää valita timputku resupentil! Hirmee epäkohta! A P U A!

Iha oikee et S E N auto hajos, hajois vaa iskänki auto! Ja isovelje! Olis niil iha oikei! Mua o petetty! PETETTY!!!!

Siis, ei herkkundaalii, vai??????

Ni, mitä sanoit äippä? En oikein kuule!?
Siis, ei lelkunlelkkuu, vai?????
Mitä pelii tää tämmöne o?????

Parempaa synttärii vaan teil kaikil muil kamuil - sit ko sen aika o!!!

T: Elli Elviira (Petetty) Eloveena

56. Mää vähä esiti

Joskus aikaa sitte, kesällä oli Lyyti meil kyläs, ko mummu oli taas jossai reissuillas. Mää pääti vähä esittää Lyytil taironäytteitäni, et' millai sitä lurpsuu nysit pureskellaa. Se ku ei oikee ossaa. Se joko jättää syämäti (kuvitelkaa ny!) tai sit se hotkii sen.

Mää oikee lässyti ja mässyti.

Jyysti ja jäysti. Maiskutin.

Mut voitteks kuvitel, se ei ollu näkevinäskää mu herkutteluitani. Vähänks oli törkeet käytöst!

Ja sit tähä loppuu viäl yks luantohetki-kuva. Tiätteks mikä lintu? Mää tiän.

No, se o tiätysti pähkinähakki. 

Äippä sanoo, ettei se ol tommosii lintuloit juur ikuna nähnyt, et ny o vast eka kerta. Ja niit oli tosa joku päivä vaik kui mont. Hauskan näköne. Mää sanosi et' pilkkulintu, jossemmää tiätäis.

Mukavata viikonloppuu teil, kamut!

T: Elli Elviira Eloveena