Tää syksy on jotenkin ollut rankka. Lokakuussa oli se eka leikkaus ja nyt sitten toinen. Väliin mahtui reissu Tallinnaan, virtsarakon tulehdus ja rankempana tieto tätini kuolemasta ja hautajaiset viime lauantaina juuri ennen tätä toista leikkausta. Kevennyksenä oli pieni työkeikka marraskuussa (4vko) Konttuuriin, sainkin sieltä paljon voimia raskaimmilla hetkillä, kiitos heille kaikille siitä.
Eilen tehdyssä leikkauksessa lähti siis sappirakko, eipä pitäisi sapettaa enää ;) Neljä pientä reikää tuli, eli tähystyksellä mentiin, eikä pelkäämääni avohaavaa tullut. Iltapäivällä poika tuli hakemaan mut sitten kotiin ja jäikin vielä joksikin aikaa, vaikka toinenkin poika oli kotona. Isäntä tuli kotiin hieman aiemmin iltavuorosta, että yksin en joutunut hetkeäkään olemaan. Se oli ehto, että päästettiin kotiin, yksin ei olisi päästetty.
Tänään aamupäivällä olin vielä suhtvirkeä, mutta iltapäivällä olen ollut aika väsynyt. Vedin hyvät päikkärit, mutta oon ollut hereilläkin jo hyvän tovin, silti vielä väsyttää. No se on varmaan ihan ymmärrettävää tuon leikkauksen jälkeen. Eiköhän se olo siitä pikkuhiljaa kohene. Voipi olla että ensi yönä valvon, kun tuli niin paljon nukuttua päivällä ;)
Ellillä oli muuten juoksut alkaneet taas sillä aikaa kun olimme Tallinnassa eli n. 25.11. Laitoin tuon päivän ihan vaan itselle muistiin. Oon noita juoksuja jo jonkin aikaa odottanut alkavaksi, no siinä ne nyt on. Lyyli oli meillä tässä marraskuun alkupäivinä, kun äitini oli Tallinnassa oman kässäryhmänsä kanssa. Taitaa heillä olla perinne, että keväisin ja syksyisin käydään siellä ;) Tässä pari kuvaa Lyylin vierailusta:
 |
| Elli nukkuu |
 |
| Lyyliä ei nukuta. |
 |
| Sulassa sovussa mahtui samalle patjalle :) |
 |
| Viikon luontokuva: Auringonlasku |
Pian toivut siitä leikkauksesta. Minulle tehtiin sama monta vuotta sitten ja olin tosi tyytyväinen tähystysmenetelmään.
VastaaPoistaIhanan relat kuvat koiruuksista!
Juu, eiköhän, edellisestäkin toivuin niin nopsaan. No en sitten olekkaan yksin, Nettimartta jo jossain aiemmassa kommentissa kertoi siitä, ja nyt sinä. Meitähän on tässä sitten pian kokonainen kerhollinen sapettomia ;D Mä kans olen tosi tyytyväinen tähystysmenetelmään, jo se eka leikkaus oli sellainen, nyt onkin sitten yhteensä kahdeksan reikää/arpea mahassa. Tai en oo varma, menivätkö navassa samasta reiästä kuin aiemmin, sitten on van seitsemän reikää.
PoistaJopa Lyylikin sitten viimein relas, kun aikansa paikkaa haki ;) Oli tietysti ikävä äiteetä.
Pikku hiljaa toivut ja laitat sen mieskatraasi hommiin ;)
VastaaPoistaOikeasti, parane pian ja ota siihen asti ihan rauhassa ja nuku väsymykset pois.
Juu, kyllä mä oon ihan ajatellutkin toipua ;) Siivosin juuri ennen lähtöä, että ei tässä nyt ihmeempiä tarvi heti riehua, kyllä nuo miehet sitten tarpeellisen tekee. Kyllä mä kovasti yritän toipua ja varmasti menen tupsluureille Ellin kanssa, heti kun hiukankin väsyttää ;) Eilenkin nukuttiin soffalla hyvän tovin kaksistaan, Elliä hiukan paleli ja se tuli jalkoihini. Kun sitten heräsin, niin tyty oli autuaasti lämpimässä peiton alla kipsahtanut selälleen, ketarat kohti taivasta, veikeä näky ;)
PoistaHyvä ettei sappi sitten vaivaa enää. Minä en edes tiedä mikä sen virka on. Kait se jotenkin liittyy ruuansulatukseen. Mutta jos ilmankin pärjää, niin hyvä on. Voi kuinka liikkikset kuvat Ellistä ja Lyylistä. Elli ainaskin otti rauhallisesti. Terveisii Ossilasta, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaKyllä se ruuansulatukseen liittyy, sappitiehyet sitten ottaa tämän sapen paikan. Joskus niihinkin voi sitten muodostua niitä kiviä, ja sitten saattaapi olla kiirus lääkäriin. Elli kyllä nukkuu yleensä kuin tukki, mahtaisko edes herätä vaikka talo palais ympäriltä. No juustopaketin rapsahdus saattaa saada sen heräämään ;) Lyyli puolestaan on aina hiukan levoton meillä ollessaan, nousee aina ylös jos joku liikkuu, mutta kyllä se yöksi rauhoittuu. Kiitos terkuista, samoin sinne.
PoistaJuu, sulle on tullut yhtenä möykkynä kaikkea surua ja harmeja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa valkenee...
VastaaPoistaTosiaan ollaan nyt sitten molemmat sapettomia. Mä sulle jo aijemmin sanoin, että älä ala riehuun liian aikasin (niiku eräs), vaan usko lekuria ja köpöttele maltillisesti. Hyvää vointia!
Pojilta muiskut Ellille!
Se on vissiin se smurffin laki, vai mikä se oli, kun kaikki tulee yhtenä klimppinä.
PoistaJuu-u, niin ollaan, vaikka vähän sapettaakin, kun on niin väsynyt olo ;) Mua ei jostain syystä päästetä nyt ulos lenkkeilemään, aamulla sentään salaa käytiin Ellin kanssa ihan pienellä kävelyllä. Meillä täällä on tiet kaljamilla ja nyt tuli vielä hinu luntakin päälle, isäntä pelkää että liukastun, vaikka mulla on nastat alla lenkkareissa (muuten en kyllä uskaltaisikaan). Kyllä mä maltillisesti köpöttelen, sitten kun tuo vointi vähän paranee, Ei ainakaan viimeks tuntunut tulevan niitä kiinnikkeitä, mitä mainitsit ja yritän välttää niitä nytkin. Kiitos huolenpidosta!
Muiskut välitetty, Elli lähettää samanmoisia pojille takaisin!
Pikaista paranemista ja iso parantava muisku Mirkulta!<3
VastaaPoistaOnko sulla nastakengät? Suosittelen lämpimästi, varsinkin viimetalvisen liukastumisen ja kaatumisen jälkeen. Nyt kannattaa olla tooooosi varovainen, ainakin meilläpäin on hirvittävän liukasta!
Kiitos, kiitos, muiskut auttaa aina!
PoistaNo itse asiassa mulla on sellaiset irtonastat, jotka voi vaihtaa mihin kenkiin vaan, mutta tällä hetkellä ne on lenkkareissa, kun niitä käytän eniten. On ollut jo monen monena vuotena. Täällä on kans liukasta, kun lumi tuli kaljaman päälle. Harmittaa, kun ei kuitenkaan nastoista huolimatta oikein vielä pääse kunnolla ulkoilemaan. Voi ei, ootko sä kaatunut männä talvena, toivottavasti ei käynyt pahasti. Ainakin sä olet vielä siinä kertomassa siitä. Kyllä meidän kaikkien pitää nyt olla varovaisia, ettei liukastuta, jookos?! Kiitosmuiskuja Mirkulle takaisin! <3
On sulla ollut nyt kaikenlaista tämän syksyn aikana - kasaantunut harmia ja surua. Toivottavasti nyt alkaa näyttää valoisammalta ja uusi vuosi pyörähtää ihan erilaisissa merkeissä käyntiin :)
VastaaPoistaMahtavaa, että olet toipunut noin hyvin, mutta hiljaa hyvä tulee ja varovaisuutta peliin minäkin toivottelen :) Liukkaat kelit ovat turmiollisia ihan kenelle tahansa, mutta erityisesti jos on operoitu. Malta vaan viettää aikaa sisällä ja ulkoista kaikki toiminta toisille ;) Elli on takuulla ihana karvainen sairaanhoitaja <3
Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille :)
Juu, kaikki kasaantuu yhteen syssyyn :( Toivotaan nyt ettei enää mitään ikävää tulisi eteen, niin se uusivuosikin vielä, eiköhän se siitä....
PoistaAika väsynyt oon tosiaan ollut, liekö osittain lääkkeiden syy. Ei oo tehnyt mieli alkaa riehumaan ;) Varovainen yritän kyllä olla, pelottaa noi kaljamat. Illalla ja yöllä oli tullut lunta tuohon jäätikän päälle, mutta nyt aamulla oli suojakeli. Se vaikutti siten, että lumi ikäänkuin imppaantui siihen jäähän kiinni, eikä enää tuntunut siltä, että jalat lähtee alta. Lähdin Ellin kanssa aamulenkille (niillä nastakengillä toki), aluksi tarkoituksena ulkoilla vain omassa pihassa, mutta lähdinkin siitä postilaatikoille, ja sitten tuon meidän tien toiseen päähän. Kun kunto tuntui hyvältä, kiersimmekin sitten koko pienen lenkin ja voin sanoa, että tuntui ihan mahtavalta. Sainpas kierrettyä lenkin! Poika onkin lenkkeilyttänyt ja isäntä muuton ulkoiluttanut Elliä lähes koko tään ajan. Juu, ihan varmasti kuka tahansa ihminen paranee pikemmin, kun on joku karvainen sairaanhoitaja läsnä koko ajan. Soffalla varsinkin Elli on aina mun kintuissa divaanilla, ja kun tulin kotiin, niin se nuusasi ihmeissään nää mun haavat (toki niissä oli ne sidetaitokset).
Kiitos, samoin sinne teille!
Sappileikkauksessa en ole ollut mutta yhdessä toisessa, joka myös tehtiin tähystyksessä. On tuo tekniikkaa mahtavaa. Isot haavat on ilkeitä ja toipuminenkin kestää. Toki tähystysleikkauksenkin jälkeen pitää toipua. Otapa rauhallisesti!
VastaaPoistaAhaa, klimpsotuihin kuulut sitten siis sinäkin ;) Mä kanssa ihailen tuota tekniikan kehitystä. Aikoinaan, kun esikoinen leikattiin ulos masustani, tuli piiitkä pystyhaava. Siihen aikaan olis pitänyt olla 10 päivää vuodeosastolla, mutta pääsiäisen aika ja kaikki paikat täynnä. Päästettiin sitten aiemmin, olin vain 5-6 päivää sisällä. Nykyään ne ei pidä edes avoleikattuja noin kauan. Kysyin, että mitä jos niin käy, niin sanoivat että 1-2:n yön yli joutuisin olemaan osastolla.
PoistaPahin on jo onneksi takana, mutta varasin vielä varmuudeksi lääkäriin ajan, kun on konsultaation tarvetta. Pikkuhiljaa olen jo pystynyt Ellin kanssa pienille lenkeille, eikä tosiaan ole tarkoitus alkaa rehata ;)
Hitsi, täällä sataa taivaantäydeltä lunta, mulle olis kyllä riittänyt viime viikolla tullut lumenhitunen.
Onpa ollut yhteen syksyyn paljon isoja asioita siellä, onneksi sait kuitenkin leikkaukset pois hyvissä ajoin ennen joulua niin, että pääset nauttimaan joulusta ilman kipuja.
VastaaPoistaMinä olen itse kerran "karannut" sairaalasta avoleikkauksen jälkeen; vatsani oli vedetty navasta alas asti auki, ja kuuntelin leikkauksen jälkeisen yön vierushuonetoverini valitusta muutaman tikin vuoksi, hän juoksutti koko yön hoitajia ja marisi puhelimeen taukoamatta niin ettei huoneessa nukkunut kukaan - mitään ei häneltä oltu edes löydetty, mutta kun oli niin kamalaa olla sairaalassa. Ajattelin että jos tuota pitää vielä yksikin yö kuunnella, niin tapahtuu kamalia, ja vaihdoin vaatteet hoitsujen ollessa lounaalla ja lähdin kotiin. Se leikkaus oli jo 3. kerta, kun minulle sama operaatio tehtiin, joten tiesin mitä odottaa ja uskalsin sen vuoksi lähteä.
Elli on kyllä ihan syötävän suloinen peiton alla nukkuessaan, paljon rapsutuksia hänelle ja rauhallista joulun aikaa koko perheelle! t. Laura ja Mauri-setä
Juu, onneks ne nyt on takana. Kipuja ei enää ole, ei vatsakaan enää syömisen jäkeen tule kipeäksi niinkuin ekalla viikolla leikkauksen jälkeen.
PoistaSiis mitä, yöllä puhelmessa? Aika törkeetä muita kohtaan, Ymmärrän täysin, eihän tuollaista jaksa kukaan kuunnella. En kyllä voi millään ymmärtää yöpuheluja sairaalassa, Lokakuun leikkauksessa, kun jouduin yön yli olemaan, niin meiltä sammutettiin n. yhdeksän maissa valo, ja me kaikki kolme yritettiin nukkua, kuka milläkin menestyksellä. Itse nukuin tosi huonosti, mutta en sentään sen tähden hoitsuja juoksuttanut. 10-15-30 min torkuin kerrallaan, kun koko ajan oli tukehtuisen tunne kurkkuun valuvan liman takia. Nyt tällä kertaa sain onneksi olla omassa sängyssä heti ekasta yöstä lähtien.
Elli on kyllä niin reporentona nukkuessaan. Ei tiedä tästä maailmasta mitään ;) Kiitos rapsuista, välitän ne sille sitten kun se herää ja samoin, hyvää joulunaikaa sinnekin, ja pusuja ja rapsuja Mauri-sedälle!