 |
| Kukas kumma tähän on viästinsä jättäny? |
 |
| Herve! |
 |
| Pieni mäyläkoila - suuri metsä! |
 |
| En katso kameraan. Piste. |
 |
| Kato ko mä ruaputan! |
 |
| Heposia heppahulluille (me ei kyllä olla, ku vähän pelätäänki niitä) |
 |
| "Onks pakko ängetä mut tohon samaan kuvaan noitten hirmusten petojen kans?" |
Joo, ei mekään tykätä noista nutuista, mut parempi nuttuilla ku palella, sä oot oikeen soma tossa pinkissä asusteessas, Elli Karamelli.
VastaaPoistaKyllä mä melkeistä mialuummin palelisin ku laittasin ton tröijyn päälleni. Mut tattista kummiski kehuist.
Poista- Elli
Párek: Kuules Ellukka, pinkki on loppujen lopuksi ihan magee väri. Minut on siedätetty siihen pikkueukon toimesta. Sen tytön koko maailma on pinkkiä! Usko pois, näytät ihan herkulta villiksessäsi Minäkin olen muuten ollut hepoja ihmettelemässä, olisin mennyt haistelemaan, mutta Palvelijatar niuhotti ja piti taluttimen kireällä.
VastaaPoista.
Juu, myönnetään, pinkki on magee väri - ainakin meen äipän mielestä ;) Jos kerran meijän äippäkin tykkää pinkistä, niin en yhtään ihmettele että teidän pikkueukkokin tykkää siitä. Hih, herkulta ;D No uskotaan, uskotaan :)
PoistaHepot on kyllä niin isoja ja pelottavia, että katselen niitä mieluummin - no katse poispäin äipän selän takana. Mutta suostuin sitte poseeraamaan samaan kuvaan niitten kans, vaik mieluiten olsin jo lähtenyt kotiin. No hitsiläinen, jos sä nyt olsit uskaltanut mennä hepoja haisteleen, niin miks kummassa sua siittä estettiin? On noi "inimiset" kummallisia!
Ihana villis sulla, Elli! Mä ottasin tollasen mielelläni, oon niin kovasti muotitietonen!;)
VastaaPoistaKiitos, Mirkkulainen! Miälelläni mää tään sulle antaisin, mut voispa äiree vähä motkotaa. Kuule, tuu vaa hakee tää, kyl mää yhret motkotukset kestän ;) Tuukki ihan viivana - heti!
PoistaEn määkään tykkää kattoo kameraan. Ärsyttävää.
VastaaPoistaSulla on hieno paita, sopii sulle. Sellainen tosinaisellinen väri.
t. Ollikka
Välillä sitä vahinkossa kattoo, että joko se lopetti sen filmaamisen....ja sit just räspähtää. Ärsyttävää sekin. Kiitos paitakehuista, jossen olis luvannu tätä Mirkulle, niin lähettäisin sen sulle, vaikket nainen ookkaan ;D
PoistaToi on ainakin mukaellen neulottu sen #mäyräkoiran unelmapoolon" ohjeen mukaan ja siinä on uroksella hiaaano vaaleenpunanen, joten kyllä se pinkki söötille tytölle menee! Terveisii M-L ja Ossikka, joka kanssa pukee villiksen päälle sitku on tarpeeksi pakkasta.
VastaaPoistaJust sillä ohjeella, oon varmaan esitellytkin sen silloin heti valmistumisen jälkeen jo edellisessä blogissa. Ellihän oli vielä pikkulikka kun tein sen ekana talvenaan, jolloin se oli aavistuksen liian iso. Seuraavana talvena jatkoin sitä 1 o 1 n -neuleella, joka sitten krutisti tuota peräpäätä kasaan, eli vähän hassun näköinen se on tuosta lantion kohdasta. Myöhemmin teinkin sitten sen vihreän, muistatko? Se onkin sitten jo pidempi, myös mahan alta, mutta rinnuksissa rönsyää vähän liikaakin. Sitä ei sitten ole tullut puettua kuin pahemmilla pakkasilla, kun on vähän tuhdimmasta langasta tehty.
PoistaElli erottuu hyvin kuvissa tuossa paidassaan. Tähän aikaan vuodesta kun tuo luonto on kovin yksivärinen. Kyllä hevoset on komeita eläimiä. Meillä tuossa lähellä on yhdellä maatilalla on lampaita mutta ei saatu niitä kesällä kuvaan. Ehkä ensi vuonna.
VastaaPoistaOlen suunnitellut Nellille uutta paitaa mutta katotaas miten käy, nyt on aika mennyt Unicefin joulumyyntiin menevien töiden tekoon. Ja sitten pitäisi tehdä yksi pitsihuivi lahjaksi.
Juu, se on yksi syy miksi mieluusti puen sen Ellin päälle. Vaikka karkuunhan se juoksee paidan nähdessään. Valjaita se on jo jotenkin oppinut sietämään, vaikka silloinkin sen mieli tekis häippästä.
PoistaOnhan ne heposet komeita, suorastaan jopa ylväitä eläimiä, niitä on kiva käydä joskus katsomassa, mutta sekä Elli että minä pidetään niihin kyllä yleensä kunnioitettava välimatka. Joskus jollain viikonloppuajelulla nähtiin kans jossain lampaita ja Elli katseli niitä simmut ymmyrkäisinä auton ikkunasta. Raotettiin vielä pikkasen ikkunaa, että se kuuli niiden määkimisen.
Mulla on muuten kans käynyt mielessä Ellille uutta paitaa, vaaleanpunainen lankakin on jo viime talvesta asti ollut ostettuna. Samanlaista palmikkopaitaa, kuin Nellille teit oon vähän aatellut, mutta voipi olla mulle liian työläs. En oo vieläkään saanut edes sitä pojan palmikkoneuletta valmiiksi. Sulla noita käsityöaherruksia riittää, hatunnosto!
Hevoshullu ilmoittautuu! ;) Ellillä on niin ihana villapaita! Meillä Dorre menettää liikuntakykynsä, jos sille pukee jotain päälle.. Ja jos taas ei pue, niin sitten se tärisee surkeana :D Huoh, mäyräkoirat..
VastaaPoistaJuu, sut mä muistinkin heppahulluks ;) Samoin ainakin taitaa M-L tykätä hepoista. Kiitos villiskehuista, onhan tuo toki ollut jo moneen kertaan Ellin päällä täällä kuvissa. Ei Elli onneks sentään liikuntakykyään menetä villiksen takia, mutta pakoon pötkii, kun näkee villiksen mun kädessä. Tosi surkeana sitten nököttää kun puen sen päälle. Ja kun se on päällä täytyis sillä siunaamalla painua ovesta pihalle, mutta joutuu ressukka odottamaan, kunnes minä saan päälleni. Huoh, tosiaan ;)
PoistaAi miten hienona pinkki leidi onkaan! :) Kohta saa palttoota taas kaivaa poikienkin päälle, muttei ihan vielä. Aslan tukehtuisi, jos nyt rupeaisi vääntämään sille manttelia, vaikka tykkääkin siitä tosi paljon ja kulkee rinta rottingilla kun on vermeet niskassa, heh! Alphonse ei tykkää yhtään takista, ei sitten pätkääkään, mutta niinä päivinä kun pakkanen paukkuu ja on tuulista on pitkäkarvaisellekin laitettava jotakin päälle, erityisesti noin lyhytjalkaisille kavereille ;)
VastaaPoistaHepat on ihania, täällä fanitetaan ihmis- ja mäyräkoiravoimin polleja! :)
Ellille vimmatusti pusuja! :)
No eikö? Leidi vaan ei itse osaa sitä arvostaa ;) Alphonse on sitten samaa maata Ellin kanssa, ei oo kivaa pitää mitään ylimääräistä yllään, oma turkki riittäisi - mäyriäisen mielestä.
PoistaTäälläkin kyllä ihaillaan noita ylväitä hevosia, mutta kunnioitettavan välimatkan päästä. En ikänä ole ollut sillälailla heppahullu, kuin jotkut lapsuusajan luokkakaverit oli. Mutta kun heitä katseli, niin ymmärrän tottakai sen 'hulluuden'. Itse taidan olla enempi koirahullu, läpi koko elämän. Meillähän on lähes aina ollut koira, jo ennen kouluikääni. Lapsuudessani asuin kuitenkin n. 7 vuotta kerrostalossa, eikä vanhempani halunneet koiraa kerrostaloon. Silloin taluttelin ja rapsuttelin joko mummuni koiraa tai kävin Ikaalisissa tätini tykönä Kallu-koiraa muiskuttelemassa. Kunnes sitten sain Ressun, ekan oman koirani, voi sitä onnea!