Tältä näytti pihassa tänään aamulla n. klo 8.00:
Torstaina kun leikattiin, niin perjantaina pääsin kotiin. Kunto on sitä asti vain kohentunut. Perjantaina en vielä uskaltautunut ulos, käppäilin pikkuhiljaa pirttiä ympäri ja makoilin / nukuin välillä. Lauantaina jo uskaltauduin pihalle kävelemään ja illalla kiersin jo pienen lenkinkin Ellin kanssa, ja lenkkejä ollaan nyt tehty kolme päivässä. Eilen uskaltauduin jopa kylille Ellin kanssa lenkille, sinne on n. 1 - 1,5 km ja sama takaisin. Mitään vauhtia en pitänyt, ja poika tuli varmuudeksi mukaan, ja pitämään Elliä sen aikaa kun poikkesin kaupassa sekä kantamaan kauppareppua. Ainoa mikä tässä vaivaa on ajoittainen huono olo, siis semmoinen lievä paha olo, mikä toivottavasti menee pian ohi. Saattaa johtua niistä sappikivistä, niitä ei siis viety nyt, vaan sen aika on sitten myöhemmin. Mikäli enää uskaltaudun moiseen ruljanssiin. Tai sitten se huono olo johtuu niistä napapiikeistä (verenohennuslääke), sillä en oo vieläkään tottunut pistämään itseäni. No eka kerta oli pahin, onneks enää ei oo kuin neljä piikkiä jäljellä, joista yks menee tänään.
Ihan täydellisesti en oo saanut ruokavaliotani muokattua sappipotilaalle sopivaksi. Isäntä paisteli yks päivä silakoita oikein voissa, enkä malttanut pitää näppejäni irti niistä (siis silakoista). Nam ja auts, tunsin kyllä syöneeni sopimatonta, mutta onneks ei sentään kipukohtaukseksi asti yltynyt. Ja eilen tein 'lasagnea taivaasta', kuten Karvinen sanoisi. Juustoraastetta pinnalla. Namnamnam ja auts. Taas. Koskakohan opin?
- Ellieli
 |
| Viikon luontokuva |
Siis tosi törkeet, voitteks te kamut ees kuvitel! Mä täytin viime tiistaina kokonaista kolme vuatta, eikä mul viätetty eres synttäreitä. No joo, kyl äippä heti aamusel rapsutteli mua ja höpötti korvaan et' onnee sul vaa äipän pikku muru. Sit se lähti aamupäiväl johonki kurssitrehveil, vaik oli viäl toipilas. Mää kuvitteli et' se lähti hakee mul iso nyyti herkkundaalei ja lelkkui. Mut arvakkaa kui kävi? Ku se tuli takasi iskän kaa, vaik oli yksi lähteny, ni kumpikaa ei tuanu mul yhtikäs mitää. EI MITÄÄN!!!!??? Mitä pelii tämmöne o? Kaikki muukki kamut saa ain synttäripäivänäs herkkundaalei ja lelkkui, mää en saanu ku rapsutuksii ja pari nauramasupalleroo (naudanmaha-), niit mää saan ny muutenki. Ja toine asia mihi mää oo kans pettynyt. Mu isompi isovelikää ei muistanu mua miteskää, ei eres mäyrämmittast lurpsuu tuanu mul. Mää oo pettyny! Mää valita timputku resupentil! Hirmee epäkohta! A P U A!
Iha oikee et S E N auto hajos, hajois vaa iskänki auto! Ja isovelje! Olis niil iha oikei! Mua o petetty! PETETTY!!!!
 |
| Siis, ei herkkundaalii, vai?????? |
 |
| Ni, mitä sanoit äippä? En oikein kuule!? Siis, ei lelkunlelkkuu, vai????? Mitä pelii tää tämmöne o????? |
Parempaa synttärii vaan teil kaikil muil kamuil - sit ko sen aika o!!!
T: Elli Elviira (Petetty) Eloveena
Teille on tullut oikeasti talvi :o Huhhuh.. Mehän juuri tultiin sisälle kaatosateesta kiukuttelevan mäyräkoiran kanssa ;)
VastaaPoistaJa superisti onnea petetylle Eloveenalle <3 :)
No, eipä sitä paljoa enempää sitten tullutkaan, ja osittain jo pois sulanut. Siellä-täällä nurmikolla vielä lumiplänttejä. Pahus, kaatosade - ei kivaa! En yhtään ihmettele, vaikka mäyrää kiukuttaisi, sama täällä, vesisade ei ole koiranilma!
PoistaElli kiittää ja niiata-niksauttaa onnitteluista!
Voi sinä ihanainen Ellukka, me ollaan niin sun puolella. Kyllä synttärit pitää aina muistaa ja lahjoja antaa! Lirauta vaikka pikku lätäkkö palveluskunnan kenkiin mielenosoitukseksi. Onnea ja iloa sulle - ja paranemista sun palvelijattarelle. Ehkä saat vielä jotain ylkkyä, kunhan potilas pääsee kuntoon taas.
VastaaPoistaKiitti, kuoma, mä niin tiesin, että te kamut ymmärtäisitte. Oon niin samaa mieltä tuosta muistamisesta ja lahjoista. Hmm. lätäkkö - kiitti vinkistä. En kyllä pääse salaa kenkiin roiskimaan, kun on ovet eteiseen päin kiinni. Mutta olkkarin mattol vois vaik lirauttaa, tai vielä parempaa....haisevat tortut ;) Kiitos onnentoivotuksista, ja hmm. sanotaan ny sil äipälki sit niit paranemisterkkui! Epäilempä noita ylkky-ylläreitä. Mul on kuulemma jo liikaakin lelkkuja (misä ne vaa kaikki on?), en kuulemma tarvi enempää. En nyt sano tähän mitään enää, #&@*%#!!!!
PoistaNettimartta: Köpöttelehän nyt rauhallisesti, mä riehaannuin liian aikasteen sappileikkauksen jälkeen ja tais tulla kiinnikkeitä rangaistukseksi. Sappikohtaus on to-del-la kivulias. Mä jätin kaikki kielletyt ja laiduin samalla 10 kiloo, että jotain iloo sentään. Sulle toivotan terveitä ja ilosia päiviä!
VastaaPoistaMyrsky ja Tuisku: Onnee Elli Eloveena! Muiskut ja pusut ja suukot päälle. Mut tosi gaumeeta! Et saanu herkkuja, etkä lelkkuja!!! Huuuuutavan hyyyyytävä vääryys. Onnee mekin vaan lähetellään, ei oo mitään lahjoja, mut tyhjää parempi kuitenkin. Muiskut!
Nettimartta: No, aika rauhallista köpötystähän mulla vielä onkin, en uskalla riuhtoa, ettei tulis takapakkia. Mutta mitä ne kiinnikkeet on? Jotain kivuliasta kaiketi. Ja tuon sappikohtauksen kyllä tiedän, elokuussahan mulla just oli sellainen. Ja 1-2 krt aiemminkin on ollut, mutta en vaan silloin ole osannut yhdistää sappeen, eikä edes päivystävä lääkäri. Laittoi sydänfilmiin, jossa ei kuitenkaan mitään ihmeellistä näkynyt. Tosi hienoa, että oot onnistunut jättämään kaikki kielletyt ainekset, ja onnittelut myös -10 kilosta. Kunnioitettava saavutus. Kiitos toivotuksista ja samaa sinne.
Poista- Ellieli
M & T: Kiitti, pojat! Muiskut ja pusut ja suukot lohduttaa kyl, varsinki plokikamuilt. Eiks ookki garmeet; ei herkkundaaleja, ei lelkkundaaleja. Mitä pelii tommonenki o, kysyn mä vaa. Tepäs sen sanoitte: HUUTAVA VÄÄRYYS!!!!!! Ja kyllä mää tosiaa iha miälelläs otan ne teen onnittelut ja muiskut vastaa, et' tän vaa lissää ja sassii! Kiitos!
- Elli
Onnee, Elli-kulta! Sä oot nyt ansainnu superherkkuja, kun tolleen jättivät sun merkkipäivän huomiotta. Saanhan muiskauttaa kuononpäähäs lohdutusmuiskun?<3
VastaaPoistaEmäntä lähettää sun äipälles hirmusesti parantavia terveisiä ja kärsivällisyyttä (sitä mä en kyllä ymmärrä, et mistä se sitä kärsivällisyyttä sun äipälles jakaa, kun sillä ei itelläänkään oo semmosta nimekskään)!<3
Kiitos, kiitos, Mirkku! Joo, oon kyl ansinnu, kattotaa ny koska saan ne lunastettuu. Toi kotiväki o välii vähä omituista. Juu, saat muiskauttaa, kaikki lohruttava o ny tarpeen. Kiitos!
PoistaÄippä kiittää sun emäntääs, ja sano et' se o hiano ihmine ko vähistäski poies antaa. Meen äippä sit lupas yrittää oleen kärsivälline. Toivos o hyvä elää sano lapamato. Tai meen äipäs, sano omenamato ;)
No hyvä, että leikkaus meni "vain" tähystyksenä eikä siis koko vatsaa revitty auki. Sappikivet taitavat olla tosi inhoja. Paranemisia. Elli: koeta kestää vaekka ne synkkärit tais olla vähäsen vaatimattomat. Ossi lähettelee sinulle lohdutussuukkoja. Terveisii, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaJuu, kiitollinen saan olla. Tällä massamäärällä olis hyvinkin voinut joutua avoleikkaukseen, jos eivät olisi muuten perille löytäneet. Sappikivet on kyllä tosi inhoja, mutta voivat kuulemma olla kauniitakin. Jos saan ne omani hyppysiini, niin poraan niihin reiän ja pujotan helminauhaan. Nimeksi tulee Tuska, ja se jää itselle ;) Kiitos parenemisterkuista, ihan hyvin ainakin oon alkanut tervehtyä.
Poista- Ellieli
Onha täs kyl kestämist, mut yritetää ny sit ku nii kauniisti pyysit. Mutku synttärit o vaa kerra vuares. Joulu o sentäs joka vuasi ;) Kiitos, Ossi lohtumuiskuist. Sä oot nii kultane. Terveisii sinnekki päi.
Ellin äipälle lämpimät paranemisen toivotukset.
VastaaPoistaJa Elli, otas iisisti. Mä oon nähny, että sulla on rinsessan oltavat, kun kaikki paijaa :) Onnee 3-vuotiaalle neitokaiselle <3
Äippä vastaa: Kiitokset! Paraneminen on hyvällä mallilla jo, toivottavasti ei tule takapakkia.
PoistaElli vastaa: Mitäh? Iisisti? Et oo tosissas! No ei vaiskaa, kylhä mää jo rauhottunu oon. Jaa miten nii rinsessan oltavat? Mua kukaa mitää paijaa (tsot-tsot, Elli, eipäs huijata. toim.huom.). No joo, söpöys o kirous, sano mu isompi isoveljenik joskus. Ja se kirous o yhä voimas. Meinaas jos mää nuku vähänki söpösti, ja ainaha mää sillee nuku, ni ain löytyy rapsuttajii. Ni et' yrit siin sit tirsottaa rauhas. Et' ehkä mua o tänäänki paijattu. Ainaki vähä. No okeiokei, paljo. Kiitos onnentoivotuksista, ne tuntuu ain yht hyvilt.
Nuo tähystysleikkaukset on kyllä hieno juttu (itekin olen yhteen joutunu). Jäljellä jää vain pieniä haavoja eikä yhtä massiivista. Mutta kipiä on kipiä - otapa rauhallisesti.
VastaaPoistaJa Ellille onnittelut - on se Nellikin jo kertaalleen unohdettu synkkärinä vaikka kolme vuotta tulee täyteen tän kuun lopussa. Ehkä seuraavalla kerralla sitten...?
On kyllä hienoa, että leikkaukset on menneet tuon tähystyksen suuntaan. Tuntuu, että toipuukin nopeammin, eikä se varmaan ole pelkkä tunne. Aikoinaan mulle on tehty hätäsektio, koko maha auki, mutta nopsaan vaan siitäkin tokenin, kun poikaa piti käydä L2:lla moikkaamassa. Oli ressukka hörpännyt lapsvettä hätäpäissään. Tää oli nyt sitten toinen leikkaus, ja jos sanontoihin on uskominen niin kolmas kerta (sappikivet) toden sanoo. No, toivottavasti eivät sentään mua hengiltä saa ;) Liikkua pitää, mutta rehkiä ei saa. Eli rauhallista lenkkeilyä Ellin kanssa, ja pikkuhiljaa kodinaskareisiin osallistumista, sitä tää toipuminen on ollut. Tänään poika purautti matot ja imuroittikin, mä sitten vaan vähän moppailin ja järjestelin paikkoja, ei iso homma.
PoistaElli kiittää onnitteluista, ja muiskauttaa teidän molempien kuononpäähän lipsautukset. Voih, onko Nellillekin käynyt niin? Vaikka ei Elliä varsinaisest unohdettu, ei vaan juhlistettu mitenkään erityisesti, kun noita "romujakin" on sille jo kertynyt. Ai oliks Nelli ja Elli niin samanikäiset, ehdeitkö saamaan jouluksi kotiin?Juu, ehkä...tai vietetään vaikka joulua sitten vähän päheemmin ;)
Abua, miten mainio otsikko, hih ja huh! ;D
VastaaPoistaVoi Elli-raukka.. :/ Välillä meitin ihmisten elämä on semmosta, että ei ihan heti ehditä/muisteta/kyetä hankkimaan kaikkia lahjoja ihan ajallaan. Mutta älä huoli, se ei tarkota sitä, ettetkö sää olis kotiväkes ihan kaikista lakkain. <3 Kyllä ne niitä herkundaalejakin vielä sulle hommaa, usko pois! :)))
Pikaista paranemista sinne emännälle ja Ellille paaaaljon synttäriterkkuja ja suukkoja! <3
Sairaalassa jo yöllä valvoessa mietein, että olo on kuin madonsyömällä omenalla. Ja siitähän tulikin sitten oiva otsikko ;) - Ellieli
PoistaNiinpä...raukka mä tosiaanki tairan olla ;) Joo, noi porukat taitaa olla nii remonisoitu...remen-ti-soituneita, ettei ne ain muista kaikkee tärkeetäkää. Mut tiiän kyl, et' mä oon niitte kaikista lakkaista lakkain. Kyl ne mua lakastaa, ja mää niit! <3 Uskokko nii? No vois ne hommatakki, mä jään sit orottaa sitä päivää ku kuuta nousevaa. - Elli
Kiitos paranemisterkuist ja synttäriterkuist ja suukoist!
Onpa idyllinen kuva; vielä jaksaa ihastella lumimaisemaa nättinä, mutta kysypä parin kuukauden kuluttua, heh.
VastaaPoistaHyvä kuulla, että olet toipunut noin hyvin tuosta operaatiostasi :) Nyt kun maltat ottaa rauhallisesti, niin hyvä tulee :) Varmasti on vähän säätämistä aluksi ruokavalion kanssa, mutta eiköhän se lähde siitä luonnistumaan. Tsemppauksia! Ja Ellille tietty synttäripusut pojilta - ja ihmiseltä kanssa <3
Ai idyllinen, mulle se ei oo sitä, mähän olin suorastaan kauhuissani; voi ei, joko se taas alkaa. Omakotiasuja ei tykkää lumenluonnista.
PoistaJuu, ja joka päivä menee aina vaan paremmin paranemisen kannalta. Tuo pahanolon tunnekin on nyt pari päivää pysynyt poissa. Yritän kyllä pysytellä rauhallisena, ettei tulisi niitä Nettimartan mainitsemia kiinnikkeitä. Rauhallista kävelyä, ei painavan nostelua, eikä mitään riuhtaisuja. Mitään vatsalihasliikkeitä en uskalla vielä alkaa edes yrittämään, mutta noita kävelylenkkejä yritän välillä vähän pidentää.
Mieli ei oikein vielä oo tasapainossa tuon ruokavalion kanssa, yritystä kyllä silti siinäkin löytyy, mutta kuten sanoit, eiköhän se siitä ala luonaamaan. Kiitos tsempeistä ja Elli kiittä synttärimuiskuista, sekä muiskauttaa kiitospusut poikien ja sun kuonolle ;)