100. Vieläks me ehditään...

...nimittäin toivottamaan teille hyvää joulua!?

Jospa sitä viimeinkin saisi kirjoitettua tänne blogiin jotain. Ei oo oikein huvittanut kirjoitella kun koneesta on osa näppäimistä heikossa hapessa ja aina täytyisi tarkistaa onko kaikki kirjaimet tulostuneet, vai lukeeko tekstissä pelkkää siansaksaa. Tärkeimmät eli t ja r - kirjaimet tulostuu tosi huonosti, pari muutakin näppäintä on viallisia.

Mitä meidän kesään/syksyyn kuuluu?

Elli tosiaan on kuntoutunut kohtuullisesti viimekeväisestä selkävaivastaan, pieni tassuvika tosin jäi. Eläinlääkärin ehdotelua sopimattomia (eutanasiaa), en enää vienyt Elliä lääkäriin, koska sillä kuitenkin oli paljon hyviä, kivuttomia päiviä silloin kesällä. Päätin tosin, että emme enää ikinä lenkkeile, vaan Elli saa vietää päivät omassa pihassa. Elli tosin itse oli toista mieltä. Pikkuhiljaa se alkoi hivutautua yhä useammin tielle päin, ja ihan pieniä kävelyjä tehtiin tuossa kotitiellä.

Ei olis ollu pakko laittaa sadetakkii - lähetään jo!

Ainakin näyn lokakuun hämyssä (salama vääristää värejä).

Nonni, nyt sisälle syömään, kaamee nälkä!

Viimein syksyllä isäntä oli sitä mieltä, että Elli alkais kyllä jo olemaan lenkkikunnossa. Niinpä sitten pikkuhiljaa alettiin tehdä metsälenkkejä ja kas vain, Elli tuntui viihtyvän ja jaksavan. Kotiympyröissäkin ollaan nyt tehty ns. leikkikentän lenkkiä, jossa on ainakin puolet soratietä. Muut tiet kun tuppaa olemaan täysin päällystettyjä. Jos Ellillä on huono päivä, jätetään lenkit väliin ja mennään vaan kotipihan pissatuksilla. Ellin huonot päivät osuvat edelleen sadepäiville, eli ihan samoin kuin ennenkin, Elliä ei sateella hevin lenkille saa.

Virallinen matkalaisten matkalaukun tarkastaja työssään!

Huispataanko?

Jaa, mitäs uutta: niin silloin viime keväänä aloin antaa Ellille Piimaa C:ä ja Joint-nivelöljyä. Itsellä on sellainen tuntuma, että nää olis auttanut Elliä, sillä silloin kesällä viimeisiä kertoja lääkärille soittaessani hän ihmetteli kun kerroin että Elli on aika pirtsakka, mutta että tassuvaiva ei jumpasta huolimatta paranunut (olisi kuulemma pitänyt). Nykyäänhän Elli painaltaa menemään pää kolmantena jalkana. Varsinkin kun tullaan ulkoa sisälle, se hakee heti lelun ja sitä pitää huisputtaa/jaakata. Toivon todellakin, ettei tää kirjoitus nyt enteile Ellille pahaa, kun keväällä/kesällä tuntui, että aina kun kehui, niin jo mentiin takapakkia.

Elli saa aamuisin ennen ruokaa maitohappobakteereja (masuvaivoihin jo kauan aikaa), Piimaa-C:tä ja nivelöljyä. Sekoitan ne kaikki yhteen, pienen vesitilkan kanssa. Näin Elli saa hiukan pakkonesteytystä samalla. Elli lipoo sen mielellään.

Piimaa-C on nykyään NivelPii

Itselläkin on vähän paikat prakanneet (en silti halua ainakaan vielä eutanasiaa). Ennen juhannusta tuli polvi niin kipeäksi, etten meinannut saada juhannussiivoa loppuun. Ensin ajattelin, että kipu menee ohi muutamassa minuutissa, sitten tunneissa. No kai se edes menee ohi parissa päivässä? Ei mennyt, kävelysauvaa apuna käyttäen meni pari-kolme viikkoa. Meidän terv.keskus oli kiinni kesän mutta sitten kun oli jo hiukan parempi sain raahattua itseni lääkäriin Poriin. Lähete röntgeniin ja toteamus, että alkavaa nivelrikkoa on molemmissakin polvissa, vaikka toinen vain oireili.

Äippä, tuu nostamaan!

Hmm, kenes siput ne siellä näkyy ;)

No olishan se pitänyt arvata - nisäkäs!

Pyöräily ja uinti sopivat nivelvaivaisille. Uinti ei ole vähään aikaan innostanut, mutta sitten aloin pyöräilemään. En aluksi meinannut uskaltaa, kun pelkäsin  miten pääsen pyörän päälle ja pois satuttamatta itseäni. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin, kun polven kipu hellitti No nyt en taas enää oikein uskaltaudu liukkauden pelossa pyörän selkään, mutta ensi keväänä siten taas. Välillä polvi kyllä oireilee enemmän tai vähemmän, mutta niin kipeä se ei ole ollut kuin viime kesänä. Kopkop. Haaveilen kuntopyörästä, mutta isäntä ei luvannut ainakaan vielä ostaa...

Kesällä tein Ellille vanhoista patjanpalasista pedin. Ennenkuin ehdein yläreunaa kiinni ompelemaan, Elli valloitti punkan. 

Sainhan sen viimein valmiiksi, voi kuinka mukava siellä olikaan nukkua. Nykyään taas mieluummin nukutaan sohvalla/kintuissa. Uutuudenviehätys meni jo.

En tiedä sopiko tää nyt ihan joulukirjoitukseksi, mutta menköön. Jostakin voi vielä puuttua kirjaimia, mutta yrittäkää nyt saada selvää, jos joku jaksaa tään lukea.

Toivotamme vielä hyvää joulunjatkoa kaikille lukijoillemme!

Elli ja Ellieli

PS. Tämmönen kävi tänään tuossa meidän ojanpuolen pihapuussa, lintulaudan lähellä, miten ihmeessä se tänne eksyi? Ikinä en oo luonnossa tällaista ennen nähnyt, eläintarhassa kyllä. 

Varpuspöllö kyttäämässä meidän lintulaudan lähellä. Oli se pieni lintu.
Pikkulinnut jätät rauhaan, mutta hiiret ja myyrät saat viedä nurkista!

*Luontoportin* sivuilta löytyi vähän parempi kuva varpuspöllöstä.