Täällä meilläpäin on nyt n. viikon sisällä ollut useita -20 asteen aamuja. Joinakin päivinä se laskee miltei plussan puolelle, Joinakin päivinä voi olla -5- -10 asteessa. Meillä on erään tuttavan kanssa ollut nyt tässä muutaman viikon aikana tapana kiertää kerran viikossa tuo pidempi lenkki, n. 3-4 km koirien kanssa. Viime kerralla, kun sitä kiersimme, olin juuri tullut Porista. Oli hieman olevinaan lämminkin, kun siellä kaupoissa kiersin. Kotona sitten soitin tälle kaverille, että mennäänkö lenkille ja soveimme treffit. No, lähdin sitten hieman alipukeutuneena, olin pitkähihaisen alupaidankin vaihtanut T-paitaan (+ poolopaita), ja päälle laitoin vielä ohuen kevät/syystakin. Arvelinpa vielä, että lenkillä mulle tulisi kuuma. Vielä mitä, jonkun matkaa käveltyäni, aukean kohdalla huomasin, että tuulee sen verran, että tuli kylmä. En kuitenkaan enää ehtinyt kääntyä vaihtamaan lämpimämpää päälle, ja sanoinkin kaverille heti, kun nähtiin, että mennään hieman reippaammin.
Ei siinä vielä mitään. Sitten kiersimme lenkin ja hän jäi kotinsa kohdalla pois, minä jatkoin matkaa, mutta kuinka ollakkaan, törmäsin naiseen, joka oli ulkoiluttamassa omaa koiraansa. Olen kerran ennenkin hänet tavannut, ja että on kauhea papupata. Sanoin hänelle heti, että en ehdi jäädä juttusille, kun oon vähän alipukeutunut, että tulee vilu. Jä tämä siihen, että voi kauhia, etkö sää kattonut lainkaan paljonko on pakkasta (no en! mullahan oli alussa kuuma!). Ja mikset sää laittanut lämpimämpää päälle, ja kierräppä tuolta metsäpolulta, että hän on tallonut sinne polun, kyllä sieltä pääsee (en viitsinyt lähteä kahlaamaan). Ja papapapapapaaa!!! Että ärsytti. Alkoi tosissaan paleltaa, ja toinen vaan papattaa, vaikka heti alussa kerroin vilustani. Enkä minä kilttinä ihmisenä osannut vaan lähteä siitä jatkamaan matkaani. Aina kun yritin mennä eteenpäin, tämä vielä pajatti jotain. Aargh. Mikä oikeus jollakin on pidätellä toista ihmistä tuollaisessa pakkasessa, vaikka toinen on paleltumassa kuoliaaksi. Ens kerralla en puhu tälle ihmiselle mitään, vaan ohitan vaan kylmästi hymyillen (heh, uskoo ken tahtoo)! Mikä oikeus sillä oli jäädyttää mut (ja Elli) siellä tuulisessa pakkasessa, kysyn vaan, mikä oikeus?!!!! Niin ja sitä pakkasta oli sitten lopulta -8 ja se tuulenpuhuri kaupanpäälle. Oma vika oli tietysti se, etten huomannut katsoa sitä todellista pakkaslukemaa ennen lenkillelähtöä, se olis varmasti vaikuttanut vaatevalintaan.
 |
| "Tässä taitaa olla pirtin lämpimin kohta." |
 |
| "Vitsin papparatsi, menis jo siitä, että pääsis tirsottamaan!" |
 |
| "Kylläpä ramasee, taidan vähän oikasta tähän." |
Mukavaa alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille,
purnauksestani huolimatta!
purnauksestani huolimatta!
PS. Uusi resepti lisätty leivontanurkkaan
Noihin höpöttelijöihin välillä törmää. Ujuttaudun aina vähitellen kauemmaksi ja kauemmaksi ja lopulta houkuttelen Nellin lempeästi liikkeelle... toimii.
VastaaPoistaPahus ei toiminut mulla, mä nimittäin tein noin, mutta se huuteli silti koko ajan jotain perään. Ja mä kilttinä tyttönä vastailin. Ei mulla sinänsä mitään höpöttäjiä vastaan ole, onhan se kiva kun on esim. lenkkiseuraa, mutta toi nimenomainen täti ei oikein inspiroi. Ehkä juuri tuon takiä, ettei hänestä hanki millään päästä irti (ja mentiin vastakkaisiin suuntiin siis).
PoistaOu-nou! Toivottavasti mä en ole tuollainen höpöttäjä.. *katsoo peiliin*
VastaaPoistaSeuraavksi kun näät samaisen kaksikon, niin huutele jo kaukaa, että Ellillä on tosi tarttuva ripuli ja sinulla hyppykuppa tms. ;D No ei vaan, mutta tosi tylsää silti tuollainen, kun tosiaan vielä sanoit heti, että et voi jäädä juttelemaan. :/
Pakkasista vielä sen verran, että sais jo loppua! Täällä on ollut niin hirmuisia yöpakkasia, että Peppin iltapissatukset on meinannu olla ihan mahdottomia. Tyypillä palelee tassut ihan pienelläkin pihapyrähdyksellä. Oi kevät, missä viivyt?
Terkkuja sinne ja Ellille suukkoja! <3
Mä aloin kanssa miettiä oonko ite kans tuollainen höpöttäjä. Yritän ainakin päästä siitä eroon jos olen. Ei ihmisiä saa turhaan pidätellä, jos eivät jaksa jäädä lörpöttelemään.
PoistaHih, hyvä idis, ripuli ja hyppykuppa ;D Mutta mahtaiskohan ne tehota tuohon ihmiseen. No se selviäisi kokeilemalla ;)
Samaa mieltä, jo riittää pakkaset. Ja sama juttu Ellin kanssa. Toisaalta kun päivällä kuitenkin tehdään pari lenkkiä, niin illalla ja aamulla tehdään vaan pikapissat (no, ihan tuon Ellin pimeäpelonkin vuoksi), ja silloin ei tarvita tossuja tassuissa. Lirut tulee nimittäin ilman niitä pikemmin ;) Lämpimiä kevätpäiviä kaivattaisiin kyllä täälläkin, mutta mua on kyllä ilahduttanut, kun näitä aurinkoisia päiviä on alkanut tulemaan yhä useammin. Olkoon sitten vaikka pakkastakin, onneksi se sentään päivisin hiukan lauhtuu.
Kiitos suukkosista, tytyille takasin samanlaisia! <3
Heh, tulee tuosta mieleen aivan yksi rouva meidän taloyhtiössä, hän jää usein höpöttämään itsekseen vielä mun perään siinä vaiheessa kun jatkan väkisin matkaa - jos en sitä tekisi niin seisoisin taatusti koko päivän/illan sitä puheripulia kuuntelemassa :-) Enkä todellakaan ole sitä hiljaisinta sorttia itsekään....Ihana kuva Elli neidistä aurinkoa palvomassa, Mauri-setä se ei sisätiloissa hakeudu valoon, mutta kesäisin pihalla se pitää monesti väkisin nostaa varjoon, ennenkuin tulee paistettu nakki. Terkkuja Ellille! t. Laura ja Mauri-setä
VastaaPoistaAi sullakin on kokemusta vastaavasta. Nuo on niitä ihmisiä, joita yrittää kiertää jo kaukaa, kunhan vaan ennättää ajoissa heidät huomata ;) En tiedä kyllä olenko mäkään niitä hiljaisimpia, sanotaan näin, että joidenkin kanssa syntyy juttua ihan solkenaan, joidenkin kanssa on tekemistä, että keksii jotain sanomista.
PoistaJuu, Elli on sellainen pieni auringonpalvoja. Jo kevään ensimmäiset auringonsäteet jonnekkin lattianrajaan saa tytyn heittäytymään siihen pitkälleen. Eikä nuo kuvassa todellakaan olleet ensimmäiset tänä keväänä ;) Kesähelteillä meillä on yleensä ulko-ovi apposen auki ja Elli siirtyy usein rappusille ottamaan aurinkoa. Josta minä sitten kannan sen varjoon - josta se pian taas siirtyy aurinkoon, josta minä.... ;DDD
Kiitti terkuista, Elli lähettää samanmoisia Mauri-sedälle <3
Pieni ärhentely on toisinaan paikallaan. Minäkään en osaa oikein suhtautua noihin löpertelijöihin tarpeeksi jämäkästi. Kiltin tytön syndrooma kai...
VastaaPoistaOnneks ihmiset yleensä heltyy, kun sanoo, että Mirkulla on kylmä. Mitäs ne mun vilustani välittäisivät, mutta kun pieni mäyräkoira palelee, siinä heltyy papupadankin sydän!:D
Sitäpä se, kiltin tytön syndroomaa, varmasti on. Kunpa vaan osaiskin jatkaa matkaa, mutta kun ei haluaisi olla epäkohtelias.
PoistaSamaa, Ellin vilua, mäkin yritin käyttää (ja omaani), mutta aina hänelle sitten tuli kuitenkin vielä jotain mieleen, kun yritettiin tehdä lähtöä. Kunpa ei enää tarvitsisi häneen törmätä. Entäs kesällä, kun on lämmintä, mitä mä silloin keksin, että pääsen jatkamaan matkaa. Apua ;)
No olet sä kiltti ihminen, kun palellutat itsesi. Minä olisin poistunut niinsanotusti takavasemmalle ja nopeaan ja sanonut, että heippa, jutellaan paremmalla ajalla:)! Minähän pääsen puhelinmyyjistäkin eroon kahdessa sekunnissa. Ja kylmällä säällä pitää pukeutua lämpöisesti. Terkkuja M-L ja Ossi.
VastaaPoistaMirkun kanssa tossa jo todettiin, että podetaan varmaan kiltin tytön syndroomaa. Tai mun tapauksessani kiltin tädin ~.
PoistaToi vois kyllä olla hyvä, jos se vaan tähän ihmiseen toimii, eli "jutellaan paremmalla ajalla". Pitääkin kokeilla ens kerralla, mikäli vielä hänet näen (toivottavasti ei tarvitse). Puhelinmyyjistä mäkin pääsen äkkiä eroon, mikäli haluan. Joskus kyllä vähän kiusaan niitä leikkimällä puolikuuroa. Isäntä joskus puhui varmaan puoli tuntia jonkun lehti- tai liittymämyyjän kanssa, mutta sanoi sitten lopulta ettei ole aikomustakaan tilata mitään. Hyvä keino on kans jättää "luuri" yksikseen höpöttämään pöydälle. Viimeksi pääsin nopsaan eroon, kun sanoin myyjälle että mistä olet saanut tämän mun numeron. Tiedän, etten varmasti sitä ole ainakaan yhdellekkään lehtimyyjälle jättänyt, eikä niiden pitäis sitä saada mistään ongittuakaan.
Juu, pitäis tosiaan muistaa katsoa sitä lämpömittaria, ennenkuin lähtee lenkille, ja pukeutua sitten sen mukaan. Tosin ei mulla varmaan mitään isompaa hätää olis ollut, ellen olisi siihen papupataan törmännyt. Muutenhan olisimme Ellin kanssa kävelleet reippaasti kotiin. No, kotona laitoin sitten villapaidan päälle, ja lämmin mehumuki kourassa majoituttiin Ellin kanssa viltin alle soffalle katsomaan telkkua ;)
Terkkuja myös teille!
Hih, pakko tulla ilmoittautumaan, että mä en ainakaan ole papupata ;)) Mieluummin se osapuoli, joka lähtee kylki edellä hivuttautumaan pois, jos vastaantulijalla on krooninen puheripuli. Se on ihan eri juttu, jos soittaa/tapaa tutun, jonka kanssa synkkaa, siinä voi puhua vaikka kilpaa eikä tunnu missään :) Paitsi se pakkanen ja viima, toivottavasti et tuu kipeeks.
VastaaPoistaPuhelinmyyjät... olen kehittänyt erittäin tehokkaita tapoja päästä heistä eroon, mutta kyllästyin kuuntelemaan loukkaantuneita/loukkaavia vastauksia ja laitoin juuri tänään totaalikiellon 3 vuodeksi markkinointipuheluille.
Elli nauttii auringosta niin hellyttävän näköisenä, että vaihdettaisko koiria vähäks aikaa... sanotaan vaikka tonne juhannukseen asti, ja sitten taas uudelleen, kun Artun syysvonkaukset alkaa. Miten niin uroskoirilla ei ole juoksuaikaa...
Noin kyllä luulisin itsekin olevani, en ainakaan ylensä ole se keskustelua aloittava osapuoli. Joskus jos aihe on kiinnostava, saatan innostua itsekin papattamaan. Eli just noin, sen täytyy synkata ;) Kyllä mä varmaan olisin jo tullut kipeeksi, tuostahan on jo varmaan viikko aikaa. Ja tosiaan keitin heti mehua itselleni ja kääriydyimme Ellin kanssa molemmat lämpimään ;)
PoistaMulle ei pitäisi kyllä noita puheluita tulla yhtään kun on salainen numero. Mistä lie onkivatkin sen aina joskus esiin. Onneks noita ei tuu kauhean usein. Ja toi viimeinenkin kaupustelija vaikutti aika nololta, kun tiukkasin mistä hän on saanut numeron.
Hih, vois tuo Arttu meillä nytkin vonkata, kun Ellin juoksutuoksut kävis sen nenuun. Tosin mä en oo enää varma juokseeko se edes, kun ei tunnu tiputtavan yhtään. Vai onko se oppinut nuolemaan itsensä puhtaaksi. Muut merkit kyllä on edelleen olemassa. Esim. nostaa koipeaan lenkillä tihummin ja nuolee itseään. Mutta ei nylkytä. Ja silloin alussa nähtiin pari poikakoiraa, jotka olivat tosi innoissaan Ellistä. Mutta miksei se tiputtele, se on vähän kummallista. Ai Arttuako olisit vaihtamassa ;) Hih, kyllä sitä joskus kaipaisi vähän reippaampaa koiraa, että tulis kierrettyä se lenkki. Ja kyllä on poikakoirilla juoksut, aina kun seutukunnan nartuillakin.
Mulla on jo vakiotyyppejä joita yritän vältellä lenkeillä. Kiltin tytön syndroomaa on täälläkin liikenteessä.. Mieluiten en kohtaa lainkaan kuin joutuisin töykeästi vaan katkaisemaan puhetulvan. Sekään tieto ei helpota oloa, että monet vanhukset ovat yksinäisiä ja saatan olla päivän ensimmäinen puhekumppani.. Mutta meillä on menossa Rentun hihnakoulutus ja siitä ei todellakaan tule mitään, kun vieraat ihmiset pysähtelevät kadulla ja paijaavat sekä kehuvat pentua joka a) vetää tien poikki vieraan ihmisen päälle b) riuhtoo c) hyppii päin. Kaverini neuvoi vetämään hupun tiukasti päähän, kietomaan huivin vielä siihen päälle ja painelemaan sitten lenkkiä "korvat luimussa". Kukaan ei sitten kuulemma häiritse, heh.
VastaaPoistaNo oon kanssa jo aiemmin vältellyt yhtä tyyppiä ja nyt sitten tuli tämä. Tuo aiemmin välttelemäni tyyppi on niin itseriittoinen, että ainakin aamukuuden lenkit piti siirtää. Tämä tässä postatuksessa mainitsemani tuntuu lenkkeilevän iltapäivisin viiden aikaan. Eikä nää kumpikaan oo edes vanhuksia. Ainakin tää uusin on mua varmasti nuorempi (no enhän mäkään nyt enää mikään nuori ole). Niinkuin tuossa Main kanssa aiemmin totesimmekin, niin puheripulia saa olla, mutta pitää synkata yhteen.
PoistaEikä kyllä todellakaan oo kivaa, kun teilläkin on toi hihnakoulutus menossa ja sitten tullaan pysäyttelemään. Tämänikäisenä varmaan uskaltaisin jo sanoa, että koulutan koiraani, mutta jos toinen vaan silti änkee "päälle", en tiedä mitä tekisin. Hih, onkos toi kaverin konsti tehonnut? Siihen vois vielä vetää jonkun yrmyn mulkaisun päälle, jos toinen silti änkeää rapsuttelemaan ;) Mä kyllä silloin itse aikoinani tykkäsin kun naapurit tuli juttelemaan, kun lähdettiin lenkille. Harvemmin ventovieraat tuli, paitsi ehkä jotkut koiraihmiset. Onneks Elli hiukan pelkäsi (ja pelkää vieläkin) isoja koiria, niin päästiin niistä tilanteista äkkiä pois.
Voi noita aurinkoläikkäkuvia!:) Täälläkin Doris vaihtaa paikkaa aina sen mukaan, mihin aurinko milloinkin sattuu paistamaan!
VastaaPoistaTiedän tuon tunteen ja ymmärrän ärhentelysi. Muutenkin nyt on vaikea pukeutua ulos/lenkille, katsoi lämpömittaria tai ei!
Ja voi tuota ihanaa aurinkoa, nytkin paistaa tuolta täydeltä terältä ja tuntuu, että itsekin jaksaa hymyillä enemmän. Rakas, ihana aurinko! Niin, aika monet mäykythän taitaa olla noita aurinkoprinssejä ja -prinsessoja.
PoistaIhanaa kun on myötäeläjiä, ja onpa monella tainnut olla samanlaisia kokemuksiakin. Toi on niin totta. Auringon paistaessa kuvittelee, että onpas siellä kaunis ilma. Mutta kun tulet aukealle kohdalle, puhaltaakin jäätävä tuuli. Ja sitten on nuo yöpakkaset, aamulla saat pistää toppatakkia päälle ja päivällä riittää jo keveämpikin takki.