No niin tässä sitä ollaan. Olen jo monta kertaa pohtinut, että tytyn 3. juoksut alkaisivat kuun vaihteessa. Ja siltikin ne tuli puun takaa. Kun en ole mitään oireita havainnut. Ei ylenpalttista nuolentaa, ei tihentynyttä pissimistarvetta, ei lelujen nylkytystä, ei ruokahalun menetystä. Ei edes Arttu eikä Bassekaan huomanneet mitään, eikä heidän käynnistään ole kuin viikko. Mistä tämmöinen peli on kotoisin? Eilen siis löysin pari veritippaa tyynyliinalta, jolla Elli oli makoillut. Ensin ajattelin, että joku oli raapinut hyttysenpuremansa rikki. Mutta ajatus iti juoksujen suuntaan ja kippasin tytyn nurinpeerin. Juu, selkis!
Mä pistän nyt hartaasti kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että nää juoksut olis tytylle helpommat, kuin aiemmat kaksi. Viimeksihän Elli alkoi palailemaan masennuksen kourista vasta pääsiäisen aikaan ja juoksut alkoivat tammikuussa. Ja se valeraskaus, ainakin viime kerralla. Tiedä vaikka olisi jo eka kerralla ollut, mutta olin vaan niin tyhmä etten tajunnut. Kunpa ei tulisi valeraskautta, se on niin rankkaa pienelle koiraparalle. Eikä sen puoleen oikeaakaan, tyty oli hetken verran poissa silmistä (15-30 min), kun unohdin paimentaa sitä, kun laitettiin pressukatosta paikoilleen. Auts!
 |
| Elli epäesteettinen |
Näin "somasti" oli taas tyty nukahtanut aamulenkin jälkeen. Sensuuri iski, kun tajusin juoksujen olevan tätä päivää. Soo, soo, poikakoirat, eipäs tuijotella sopimattomasti ;)
No alkoipa juoksu yllättävästi - tosin minäkin olen sen verran kokematon niissä että huomasin vasta kun Nelli alkoi tiputtelemaan. Onneksi ei enään...
VastaaPoistaTavallaan yllättävästi, kun etukäteisoireita ei ollut. Mutta laskennallisesti, siis kaksien edellisten perusteella, ajoitus osui melko nappiin. Ai Nellilläkin on ollut juoksut hiljattain.
PoistaVaikka juoksut on ihan normaalia arkipäivää tyttökoirilla, niin oon pistänyt niitä tänne ylös, jotta saisin sitten myöhemmin katsottua, koska typyllä on juoksuja ollut ja kuinka "vaikeat" ne on ollu. Tää toimii vähän niinkuin arkistona. Edellinen arkisto tosin jäi vuodatuksen puolelle, mutta eiköhän ne sieltäkin löydy.
Meillä on tuo revohka nyt ohi! Toivottavasti leikkausjäljet paranevat ongelmitta, ettei tarvitse katua operaatiota.
VastaaPoistaNo sanos muuta! Saispa miehenkin ymmärtämään, et' sterilointi olis parasta tytylle. Juu toivotaan tosiaan, te varmaan saitte lääkäriltä haavanhoito-ohjeet? Täällä liputetaan Mirkulle pikaisia paranemisia.
PoistaJoo, hyvät ohjeet saatiin. Ja oikein hyvältä vaikuttaa Mirkun toipuminen näin kahden päivän jälkeen. Suurin ikävyys on kauluri, mutta sitähän ei kauan tarvita.
PoistaPuhu vaan miehellesi, vaikka vaikea kai tuo miesväki on saada ymmärtämään naiseläjän elämän hankaluudet!;)
Nopsaanhan se Mirkku paranee, hieno homma! Ei se kauluri mikään kiva ole, mutta eihän sitä tosiaan kauaa tarvi pitää.
PoistaMiehelle on monet kerat puhuttu, mainittu nisäkasvaimet ja kohtutulehdukset yms. Kai se vaan luottaa, että eihän nyt meidän typylle voi sellaisia tulla. Voi noita miehiä!
Kaipa ne narttukoiran juoksutkin voivat vaihdella sitten aika paljon. Naapurini edesmenneellä jack russelilla oli juoksut yleensä kerran vuoteen. Minun mielestäni se oli liian laiha... No toisaalta ihan hyvä, että oli vain kerran vuoteen. Ossi piti näet melkoisen ulvontakonsertin tapahtuman aikaan...Sitäpaitsi naapurini vahti koiraansa niin huonosti, että pari kertaa se oli meidänkin pihalla juoksujensa aikaan. Meiltä on reilut 600 metriä kyseiselle naapurille ja välissä vielä ihan yleinen, tosin ei kamalan vilkasliikenteinen tie. Terveisiä M-L ja Ossi
VastaaPoistaEllillä tuo juoksujen väli vaikuttaisi melko vakiolta, eli n. 7 kk:n välein. Olis kyllä riittänyt tuo vuodenkin välein, on se sen verran rankkaa.
PoistaNo ei oo kyllä kivaa, kun juoksuset nartut änkee poikien raviirille. Nyt kyllä itseä nolottaa ja harmittaa toi lipsahdus, kun unohdin hetkeksi vahtia tytyä ja se oli ainakin 15 min. poissa silmistä. Toivottavasti siinä ajassa ei ehtinyt mitään tapahtua, ja juoksutkin on vasta aluillaan. Ei kai se onnistuisikaan, jollei oo tärppipäivissä asti? Ja se on kait puolvälin paikkeilla juoksuja.
Nimim. varma en oo!
Tääl olis kaks viriiliä ja tosi innokasta poikaa juokseen sun kaa. Tullaanko?
VastaaPoistaJesh, jesh, jes! Tänne vaan pojat, juokseen mun kaa! Tulkaa heti! T: Nimim. Estoton Elli
PoistaHitsi joo, Ellin juoksut kuulostaa tosi samanlaisilta kuin Pepin. Meillä westejen juoksuja ei ole koskaan melkein edes huomannut, joten mullekin on ihan uutta tämä juoksujen aiheuttama "vaiva".
VastaaPoistaMun täytyy vielä soittaa aiheeseen liittyen "luottoeläinlääkäriin" (HauMau), mutta muuten olen kyllä kallistumassa Pepin leikkauttamisen kannalle.
Kerro sille sun miehelle vaikka "kauhutarinoita" meidän viimeisen parin vuoden eläinlääkärilaskuista; en tiedä riittääkö viistonnia.. Meillä on ollut kaikenlaista vaivaa (Ineksen loppuajan vatsahaava, Rosan polvileikkaus, Pepin oikomishoito), joita vakuutus ei ole erilaisista syistä (Ineksen ja Rosan ikä, hammasongelmia ei korvata) korvannut. Tässä "konkursissa" parin sadan sterilaatio ei tunnu missään. ;) (Älä käsitä kuitenkaan väärin. Oikeasti 400 € on tietysti iso raha.)
Terkkuja sinne kovasti ja Elli-suloisuudelle rapsuja! <3
PS. Ihan mahtavaa, kun pääsitte treffaamaan Main porukkaa!
Nim. Kateudesta vihreä ;D
No juu, taitaa olla aika mäyräkoiramaista juoksemista ;) Äiti sanoo samaa Lyylin juoksuista (kuin Rillalla), ettei sitä juurikaan huomaa. No kyllä se nuolee itseään ja jossain vaiheessa kääntää kuulemma häntääkin tarjoutuakseen, mut masennuksesta sillä ei taida olla tietoakaan. Eikä sillä oo tainnut olla ikinä valeraskauttakaan. Huoks, Elli parka. Kyllä sillä sitten nuo ylläkuvaamani oireet melko pian tulikin, kun huomasin sen "juoksevan". Eikä se todellakaan osaa pitää itseään riittävän puhtaana, murr! Niin, ja Lyylillä on kans paraikaa juoksut, alkoi miltei samaan aikaan Ellin kanssa.
PoistaNo juu, mä taas isännälle tyrkytin sitä sterilisaatioajatusta, niin mitä mä taas hetken kuluttua havaitsin. Isäntä rapsuttelee Ellin masua ja lepertelee sille, että voi kauheeta äippä meinaa silpoa sut! Ei, ei, EI onnistu!
En mä nyt usko, että me konkurssiin mentäis sen takii, mut kai se on joku miehinen ongelma toi sterilisaatio?
Kiitos terkuista ja rapsuista, samoin sinne [mut ei niitä samoja ;)]
Oli kyllä todella ihana tavata Mai ja pojat, olivat niin mukavia. Hih, nimimerkin sietääkin olla - siis kateudesta vihreä ;D
Voin vain kuvitella mikä vikinä, itku ja parku pojissa olisi jos nyt näkisivät Ellin! Onneksi eivät näe! :D
VastaaPoistaNo juu, sitä ei varmaan kuuntelis vanha Erkkikään. Et siis näyttänyt Ellin rietasta kuvaa pojille ;DDD
PoistaJännä juttu, että Elliä voi juoksuisena pitää kuitenkin vapaana ulkona, kunhan muistaa paimentaa sitä. Joku muu koira luippasis ihan varmana karjumisista huolimatta karkuun. Tosin en tiedä miten kävis, jos Alfie ja Aslan saapuis paikalle ;)
No tänään duo piti sellaisen vikinän päällä päivälenkillä, että just se viimeinen hermoni meinas revetä...jonkun juoksuisen nartun jälkiä siellä mentiin ja yhdessä itkettiin niin kaipaavasti että olisin varmasti revennyt nauruun ellei se kiskominen ja kitiseminen olisi käynyt niin lahjakkaasti närvin päälle! Voi hyvää päivää että sitä pitikin pitää ääntä! :D Oikeasti, yleensä kun huomaan, että alkaa se tietynlainen jälkien seuraaminen, niin saattaapa reitinvalinta mennä uusiksi; tuo teletappikaksikko ei kuule, ei näe yhtään mitään, vetää vain kuin henkensä edestä vaikka erityisesti Alphonse ei vedä muulloin koskaan...
PoistaMä muuten tiedän mitä se kiskominen on. Kapu veti parhaina päivinään lähes koko lenkin, niin että käsi meinasi revetä irti. Ei oo kivaa ei! Ei se välttämättä juoksuisten perässä mennyt, vaan ihan muuten vaan huvikseen, joka kerta.
PoistaPahus, pyydän anteeksi juoksuisten narttujen puolesta poikakoirien omistajilta ;) Ei voi mitään, mut kun meidänkin on ne lenkit tehtävä. Elli nuusaa kaikki mahdolliset postikortit ja jättää omansa tilalle. Täälläkin päin joskus eräs nainen jutteli, että hänen poikakoiransa on ihan hulluna koko päivän kun se haistaa juoksuisen nartun. Ja sillä kertaa se taisi olla Elli. Juu, ehkä se on paras keino hermojensäilyttämiseen kun välttää niitä reittejä mistä juoksunartut on menneet.
Mut lohdutukseks voin tosiaan sanoa, että oon aikanaan kyllä "kärsinyt" liian vetävästä koirasta. Onneks Elli ei oo semmonen.
Heippa pitkästä aikaa!! Täällä tavataan.
VastaaPoista