68. Täällä ollaan

Niin monta kertaa olen yrittänyt blogia päivittää, vaan yhtä monta kertaa se on jäänyt tekemättä. Äitienpäivän aikaan saimme kuulla tai paremminkin lukea suru-uutisen: ihana blogikamumme Olli on siirtynyt vehreämmille niityille. Olin sanaton ja vesihanat aukesivat silmistäni. Miten voikaan noin kouraista syvältä, vaikken ikinä ollut Ollia nähnytkään. Rivien välistä olin kuitenkin ymmärtänyt näin tapahtuvan..., mutta että näin pian. Sieluni silmissä vilahtelee kuvia Ollista milloin saaressa punainen huomioliivi päällään, milloin työntouhussa auttamassa isäntää rakennuspuuhissa, emäntänsä kainalossa/sängyllä nukkumassa jne. Ollin isäntäperheen suru ja ikävä on varmasti kova, yrittäkää jaksaa. Tässä vielä kortti jonka keväällä sain Aikulta ja Ollilta erään paketin kera (Siitäkin mun on pitänyt postata, mutta niin vaan on jäänyt. Myöhemmin sitten. Täällä tai toisessa blogissa.):

Hyvää matkaa, Olli, sinne jonnekin. 

-------------------------------------------------

Sitten vielä komppaamme poissaolostamme Alphonsea ja Aslania:

Ei ole mäyriäisen vika jos postatustauko venyy liian pitkäksi ;)

Ellikin vetää pikku joogat tirsamaahan ja toivomme että unohdatte meidänkin taukoilleen omin lupinemme.

67. Myrskyä katsomassa

No nyt varmaan kaikki luuli että me käytiin *Myrskyä ja Tuiskua* katsomassa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut, vaan ihan vaan tuolla takarannalla Räpsöön puolella käytiin katsomassa vaahtopäitä. Meillä kalkkiksilla vaan on välillä semmoinen pakonomainen tarve päästä katsomaan merta. Oli sitten myrsky tai tyyni, yleensä kuitenkin enempi kesäaikaan. Nyt oli kuitenkin edellisestä käynnistä senverran aikaa, että taisi seireenit huudella korvaan... ;)

Se on silti ihan sama noiden lieskojen kanssa, ja tarkoitan ihan vaan kynttilän- ja takanlieskoja. Niiden tanssia on kiva seurata. Siihen tiettyyn maa- nikkoon (en nyt viitsi mainita tarkemmin) siinä on se ero, että ne taitaa nauttia kun liekit lähtevät leviämään hallitsemattomasti. Meille muille tosiaan riittää nuo kynttilät, tuikut ja takat yms.

Niin lumoavaa on kyllä katsella noita vaahtopäitä.

PS. Tässä taisi tulla luontokuvat samassa ;)

66. Jälkijunassa

Terve, kamut!

Tiiättekö, ei toi otsikko tarkota sitä, että mää ettisin mitään jälkiä, vaikka kyllä mää junanjälkiäkin pitkin oon talsinu. Vaan se tarkottaapi sitä, et' meen äippä on hiukka jälkijunas. Se o joutunu pelaamaan korupöytäs ja tietsikkas kans erestakasi, ko se ei tykkää siit, et' tiatsikka olis olkkaris. Ja sit se vaihteli vuarotelle tiatsika ja koruteon välil siin kamari pöyräl. Ny se vihro ja viime siirsi sen tiatsupöytäs sitte siihe korupöytäs viäree. Saas nähr saaks se siltikää mittää aikaseks. Nii, siittä junasta mun piti...nii, se ei oo jaksanu millää muakata kaikkii kuvii ajallans, ni saatte ny sit jottai vanhoja kuvii kattel.

Täsä mää seuraan niit junanjälkii.
Täst o just juna menny, ko jäljet näkkyy viäl!
(oikeesti tästä ei kyllä enää junat kulje!)

Junasillalla.
Onks tää muka oikeesti kestäny joskus junien painon?

Äippä oli marraskuus konttuuris. Sai se siäl jottai hyäryllist aikasekski, kattokaa ny:

Jotain tuttuu täs kyl o!

Kenelt tää oikee näyttää?

Kuka-mikä tää oikee o?

Hehheh, kynänlämmitin! ;D
Elikkäs Gari Garkkari

Hitsi, selkäpuoleltaki nii tutunnäköne!

Hitsi yhdennäköisyys on ilmeinen, eikö ;DDD ?

------------------------------------------------------

Ja sit tiätty viikon luantokuva(t):

Hyvää ystävänpäivää teil, kamut. Jälkijunassa tiätenki! ;)

T: Elli Elviira Eloveena

65. Venla

Saanko esitellä erään pikku kiitiäisen joka näissä kuvissa on vielä vajaa kolmekuinen? No esittelen kuitenkin:

Venla

Korvatkin oli vielä joulun aikaan lurpsallaan.

Uuteen kotiin muuttaminen on vielä hiukan väsyttävää.

Nahkanapa - ihan niinko Ellikin pienenä :)

Ehkä lepään hieman ;)
Venla on mixed-med... siis seropi suomenlapinkoira

Elli: äippä, oliks pakko ny tunkee toi tänne mun plokiini?
Äippä: Elliseni, käyttäydyppä nyt ihmisiksi, se on sun upouusi veljestytär, eli susta tuli nyt sitten tätsä eli täti :)
Elli: eikä! BLAAH!
Äippä: ELLI! Venla tulee varmasti aina joskus piipahtamaan täällä sun plokissas ja sillä sipuli. Tsotsot eikä sitten mitään rutinoita.
Elli: *####*

Hupsista, meinas taas vallan unohtua - viikon luontokuvat:

Punatulkkuäipän kurkistus.

Mutta kukas se tuolla oikealla puolella kurkistaa?

No justiinsa oikein, ispähän se siellä! ;)

Meijän iskä on tehnyt ämpäristä lintulaudan, pohjana on joku vanha muovinen kukka-alunen. Reikiä ämpärin alareunaan, josta siemenet pääsee valumaan. Ämpärin kansi, jonka päällä vielä läpinäkyvä pleksi. Hyvin on toiminut. Ihailtavaa piisaa olkkarin ikkunan alla. Täyttää saa silti melko usein vaikka onkin iso lintulaudaksi.

64. Hyvää uutta vuotta!

Heh, mikä otsikko, ollaanhan sentään jo tammikuun lopussa. Mistä on kuitenkin lyhyt aikahyppy takaisinpäin, marraskuun loppupuoliskolle, kun piipahdimme taas Tallinnassa. Tällä kertaa emme menneetkään vakikuskimme kyydissä vaan erään paikallislehden lukijamatkalle. Tässä kuvia reissulta ja tallinnan joulumarkkinoilta:

Bussissa jo saatiin heijastimet ja parkkikiekot lukijalahjana ja
hotellihuoneessa odotti vielä yksi yllätys - suklaarasia. Nam!

Tällaisia kojuja oli myyjiä varten sinne tuotu.

Paljon oli samaa tavaraa eri kojuissa

Väkeä ei vielä tässä vaiheessa ainakaan kauheasti ollut.
Hyvin mahtui liikkumaan.

Mm. komeita päähineitä oli kaupan.
Huomatkaa tuo oikeanpuoleinen viikinkimalli ;)

Katajainen kansa olis tahtonut suolasalkkarin,
vaan ei päässyt yksimielisyyteen mallista.

Mää niin olisin tahtonut tään, vaan oli jonkun mielestä turhan kallis.
Olis sitten Ellin kanssa vertailtu "kuin kaksi marjaa" ;)

Hauska roskis. Tuosta pikkukuvasta pitäis nähdä,
mistä se oli tehty. Eli kävyistä. Tää menis "to do" -listalle

Täs on mun uus käsveska. Siis toi isompi punainen.
Tosin se jäi vielä toistaseks tuonne rapakon toiselle puolelle.
Eihän se maksanutkaan kuin tonni - puoltoista.
(sorry toi salamanheijastuma lasista)

Ihanainen pingukuoro lauleskeli näyteikkunalla.
Ei se tosin ulkopuolelle kuulunut,
mutta saatoin kuvitella heidän laulavan kauneimpia joululauluja ;)

Tuliaiset: hahtuvalankaa joulutorin liepeiltä, teetä ja Olde Hansan manteleita joista ehdein toisen pussin syömäänkin heti kotiuduttua ja kärsein siitä koko viikon odottaessani leikkauspäivää. Cernit-massat oli tarjouksessa jossain putiikissa puolta halvemmalla kuin Suomessa. Ja riipus, joka tulee johonkin helmityöhöni somistukseksi.

Lisäks vielä tällainen kolmiuolotteinen muki. Mäyriäisen kuono siis ulkonee mukista.

Sitten vielä blogin päätähteen:

Typykkä etsii määrätietoisesti leluaan.
Lieniskö kyseessä Urho Uguli, se se yleensä aina on.
Sekin raasu tulee pian tiensä päähän, aika riekaleilla on jo.
Isoveli, jos näät tään, ja matka vie Ikeaan, tua mulle uus Uguli, pliis! T: pikkusiskosi Elli

Tytsy suostui sentään poseeraamaan hetken, kun kehotin pysymään paikallaan.
Tuosta se yleensä kaataa lelulooran, ja ihan tahallaan vieläpä.
On sitten helpompi hakea haluamansa.
Siivotkoot äippä ylimääräiset ;)

63. Joulutervehdys

Toisessa blogissani (*klick*) ehdittiin jo kaivata joulusadun perään. Olenkin tässä jo muutaman päivän yrittänyt miettiä satua vaan kun ei nyt tule yhtään aihetta mieleen, jota viitsisi alkaa työstään. Toinen syy löytyykin sitten tuolta toisesta blogista liittyen saamaani (ihanaan) joululahjaan ;) Hankala kirjoittaa, kun osa kirjaimista ei hanki millään tulla ulos. Niinpä pidemmittä puheitta Elli suorittaa joulukuvaelman:

Äippää, apua, mulle on kasvanu hirvensarvet!

Siis ne on poronsarvet, eikä oo ollenkaan kasvanu kiinni sun piänee pääknuppiis!

-No fiuuu, helptuksen huakasu!

-Kokeillaas jotakin muuta sitten

-?????

Siis voi ei, ei tätä taas!

Onks pakko vaikkei taho?

Mie en ainakaan taho!!

Usotsie, en, en, EN!!!

Senkin papparatsi, ota sit äkkii kuvas!

Nyt kyllä riittää jo toi kuvantaminen!
Palkkioni, pliis!

Mää ja mun perhe toivotetaa teil kaikil plokikamuil oikee mukavaa ja sähäkkää ja antosaa jouluu, sekä tiätty entist parempaa uutta vuotta!

T: Elli Elviira Eloveena
ja
muu porukka