52. Kesällä kerran...

...ja ehkä toisenkin.

Koneelta löytyi heinäkuisia kuvia, joita en vielä ollutkaan ehtinyt tänne tunkemaan. Onhan noita uimistelukuvia täällä aina joskus esiintynyt, mutta laitetaan nyt taas, kun en kauheasti ole viime aikoina kuvia ehtinyt/viitsinyt ottaa. Saadaan edes jotain tänne. Remppa on vielä kesken, mutta seinät ja lattia on jo paikoillaan. Katon uusiokoolaus on meneillään, eli oikaistaan sitäkin, edes vähän ;) Seinät kitataan ja hiotaan vielä kerran ennen tapiseerausta ja maalausta. Kattopaneelit ja lattialaminaatit, sekä listat vielä, niin sitten olis valmista. Huoh!

Yritetään nauttia vielä näistä kesän kauniista päivistä, kesän voisi summatakin melko helteiseksi ja kauniiksi, etenkin kun vertaa sateiseen ja kylmään viime kesään. Tänä kesänä ei paljon satanut, vasta elokuussa saimme sateita hieman enemmän, eikä siltikään ole montaa sateista päivää peräjälkeen ollut. Voisin väittää, että kaikenkaikkiaan aikas kaunis kesä on ollut, ja jatkukoon kauniit ilmat vielä pitkälle syksyyn. Mutta pidemmittä puheitta, Elli Elviira Eloveena uimistelemassa:

Iskä hei, mihkä sä meet?

ISKÄÄ!! Mihkä sä meet?!

Vitsit, tarttee lähtee pelastamaan se toope!

Oota ny vähä!

Kuule, et sitte enää mee näin syvälle, jookos, kookos!

Seuraa vaan mua, niin et pääse hukkumaan!

Vitsit, rankkaa puuhaa toi iskien pelastaminen!

Siitäs sait, mokomakin!

Voi ei, joko taas! Älä nyt kuule enää mee hukkumaan!

Sitä saa sitte koko ajan holhota! Mihkä se nyte meni, näkeeks kukaan sitä meen iskää?

Vihroinki saa keskittyy ittees, ku sai sen iskän pois sieltä hukuksista!

51. Whaaat?!

Olen ollut siinä uskossa, että taustakuva, joka näkyy tuossa vasemmalla, näkyisi samanlailla myös muille, kuin itselleni. Niinpä sitten, kun korjasin pojun tietsikkaa ja testasin netin näkyvyyttä, piipahdin tietenkin tänne Ellin sivuille. Ja mitä mun vanhat silmäni näkeekään. Kuva, joka on puoleksi peitossa tekstin alla. Whaaat the hec?!!! Sen siis pitäisi näkyä kokonaan. No, pienensin kuvan kokoa ja nyt se näkyy pojankin koneella lähes kokonaan. Tämähän tietenkin liittyy sekä näytön kokoon, että asetuksiin, jotka meillä kaikilla on varmaan erilaiset. Mutta miten te muut sen näette? Näkyykö tuo kuva kokonaan teidän koneillanne? Vai onko se osittain piilossa?
Nimim. Tahtoo tietää

50. Näissä hommissa...

...pitää aina 1) budjetti ja 2) aikataulu kertoa 3) kolmella.
Joo, harvemmin sitä mainokset hauskoja on, yleensä tulee mainoskatkolla lähdettyä vessaan tai jääkaapille. Tosin viime aikoina ei kyllä ihan hirveästi ole ehtinyt TV:n ääreen. Mutta tuo laattapisteen mainos, tai niitähän on itse asiassa useampiakin erilaisia, on taas alkanut pyöriä telkussa, oon muutaman kerran nähnyt. Oletteko te? Siinä kaveri kertoo pätevän tuntuisesti remonttiasioista, kunnes koskee jotain kohtaa ja sittenhän on kaaos valmis. Vessapytty hajoaa ja hmm.-vesi virtaa...jne. Ja noi numerot tuossa ekassa lauseessa - no se äijä siinä mainoksessa nostaa aina sormiaan sitä mukaa kun sana tulee kohdalle. No, itseasiassa mä löysinkin sen mainoksen juutuupista, tässä olkaa hyvät:



Ja siitä aasinsiltaa pitkin päästään sitten meidän remppaan. Kyllä se niin kävi että alkutekijöihinsä mennään taas. Eli purupohjaan asti on lattiat purettu ja jotain koolinkinkorjaushommia taas tulee eteen. Eka viikko meni tavaroita siirrellessä ja purkuhommia aloitellessa. Viikonloppuna kävi vieraita ja onnistuin polttamaan sormeni (3 kpl) ruokaa laittaessa. Hetkeen ei sitten pystynyt muuta ajattelemaankaan. Olin varmaan tunnin sormet vesiklasissa tai jääpalan ympärillä, ennenkuin uskalsin ne ottaa pois. Ja voi sitä tunnetta hetken aikaa! Onneks se polte sitten alkoi vähitellen hiipua. Nyt on sormet taas kunnossa, eli ei tullut edes rakkoja sormiin, hiukan vaaleammat kohdat vaan. Ja niihin tuli sitten pienet kovettumat, jotka kait lähtee aikanaan pois. Purkutyöt jatkui taas vieraiden mentyä ja kohta päästään alkamaan taas uudelleenrakennus.

Keittiöremonttihan meillä tehtiin kolme vuotta sitten, eli juuri ennen Ellin tuloa meille, että kokemusta remppahommista on. Ja tuo pikkusali aloitettiin heti seuraavana kesänä, mutta väsähdys tuli ennen aikojaan ja se sai viime kesänä vain laatat muurin kylkeen. No nythän sekin on sitten suurin piirtein valmis. Meidän rempoille ei yleensä mitään budjettia tai aikataulua laadita, sieltä ostetaan mistä edullisimmin saa, yleensä Terrasta tai ByksMaksista. Terrasta saa vielä bonukset päälle. Mulla ei oo yksin juuri mitään asiaa remppakentälle, joten tällä viikolla mulla olikin tavallista enempi aikaa miehen ollessa töissä ja ehdein hiukan leikkiä noiden blogin taustojen ja bannerien kanssa. Eli muutoshommia täälläkin. Pinkki ei oo mihinkään kadonnut mun lempiväreistäni, mutta vaihteen vuoksi ajattelin jotain vähän rauhallisempaa. Vai tuntuuks tää mustavalkoinen taustaväri teistä tylsältä? Tää muokkaus onkin saanut jo aika kauan odottaa, kun suunnittelin sitä jo siitä hetkestä asti kun tulin tänne bloggerin puolelle. Ehkä joskus saan tuonne korublogin puolellekin muutosta aikaan. Elli vähän auttelee muutossa:

Mitäh, ei kai ne taas lähre johonki?

Ai, äippä vaan purkas vaatteita kaapeista rempan tieltä, hyvä!

Tässä on hyvä nukkua!

Kansi kiinni, täällä nukun MINÄ!

49. Muuttohommia

No juu ei me mihinkään ite muuteta, mut meen roinat muuttaa, nimittäin huoneesta toiseen ;)

No kaikki alkoi siitä kun...
Saimme viimein sen kauan työn alla olleen pikkuhuoneen valmiiksi. Alettiin sitten suunnitella kalustusta siihen ja ehdotin, että mallataan miehen veljeltä perittyjä huonekaluja sinne. Mies oli muuta suunnitellut, mutta kun saatiin ne pöytä, soffa ja tuolit sinne, niin nehän sopi kuin valettu ja mieskin hyväksyi ne sinne kamariin, jota pikkusaliksi kutsun.

Tältä näyttää pikkusali :)

Olen aina ollut sitä mieltä, että tässä talossa on liian vähän kaappitilaa. Niinpä ostimme myös vaatekaapin. Ihan alunperin oli suunnitteilla ostaa se sinne pikkusaliin, mutta päätimmekin laittaa se erääseen toiseen kamariin, josta siirrettiin ensin toinen vaatekaappi vinttiin (huh, pyyhkii hikeä), ja purettiin toinen kaappi pois vierestä, jotta se uusi kolmeovinen komero saataisiin siihen. Se taas poikii lisää hommia, sillä koko kamari menee taas uusiksi ja on nyt kesken. Sitä ennen oltiin jo saunakamarista siirretty pari komeroa eri paikkaan, jotta saatiin pakastin niiden tilalle. Ja niistä komeroista tuli järkyttävät määrät tavaraa, jotka nyt lojuvat pikkukamarissa odottamassa uutta vaatekaappiaan. Toiseen siirrettyyn vaatekaappiin sentään sain tungettua pyyheliinat ja siivouskamat. Toinen odottaa vielä hyllyjä, sillä siinä oli alunperin vain vaatetanko.

Nyt kun tässä on yhdessä miehen kanssa tullut kerättyä kamaa jo vuodesta -86, lienee aika perata kaapit ja hyllyt ja nurkat muutenkin, ja heittää kaikki ylimääräinen pois. Vaikeaa ja hankalaa, kun niitä alkaa tutkimaan, tuntuu ettei juuri mitään osaa heittää pois. No, veinhän sentään jätesäkillisen matonkuteita äidille leikattavaksi, toisen lumppuja energiakierrätykseen, vanhan TV:n ja koronapelin kierrätykseen. Oonhan mä sentään jo jotain heittänyt poiskin. :) Ja verhojakin oon jo saanut karsittua yhteen poisvietävään säkkiin. Mutta paljon on vielä tekemistä, että olisin ja varsinkin mies olisi tyytyväinen. Urakka on vasta alkamassa, joten pelkäänpä pahoin, että en vieläkään oikein ehdi ja jaksa päivittää tätä blogia. joten älkää ihmetelkö tätä harvaa päivitys- ja kommentointitahtiani.

Elli alkaa taas olla pirteämmällä päällä, kuin mitä se alkukesästä oli, ruokakin maistuu jo pikkuisen paremmin. Se tahtoo taas leikkiä, raahaa rasuja ja lelujaan viereen, komentaa että 'tuu leikkiin mun kaa' jollei sitä muuten huomaa ja härisee vetoleikeissä kovemmin kuin koskaan ;) Remonttiapuna se on mitä mainioin: lattialaminaatteja kun laitoimme kontallaan, sen piti tulla viereen tarkastamaan että ne on kunnolla laitettu. Ja tietenkin pääasia oli päästä lipsuttamaan toisen naama :) Tässä alla vielä pari kuvaa parin vuoden takaa, jolloin tuon huoneen remontti alkoi. Kuvat on otettu elokuussa 2011, jolloin Elli oli vielä alle vuoden vanha. Koolinkeja oikaistiin ja korjattiin, puruja lisättiin. Tyty toimi remppa-apurina jo silloin.

48. Ei mitään erityistä

Ihme nainen toi äippä! No kattokaa ny, mitä se laitto joku hellepäivä mu päälleni: märä, kylmä räti. Ja just ku mää oli trapuil ottamas kaikkei lämpösimpii Ree-vitamiineja. Siis ei tartte auttaa, mää ossaan kyl ite men varjoo, ku silt tuntuu. Ei tartte heittää kylmii märkärätei mu päälleni, eikä nostel mua varjoo! Usko ny nainen! Ainoo, mikä tos rätis oli hyvää oli se teksti, se kuvas just minnuu: To know me is to love me!

Tää juttu oli ko märkä rätti vaste mu pärstääni...

...tai selkääni!

Nonni, tää o jo kaiken huippu. Nysse vissii pelkäs et mää saa jonku lämpöhalfaukse ja pakotti mu uimaa. No ei vaiskaa, kyl mää ui iha miälelläs. Varsinki ko isoveli tuli mukaa, mää olsi vaa menny koko aja se sylii. Ja sit ko papparatsiki kerkes uimaa, ni mää yriti uir iha tahallani se ohitte, mut mokoma nappas mu kii ja pisti rantaa päi. Kyl meil kaikekaikkiaa oli tositosi hauskaa. Emmää olis rantautunu millää, ko olsi vaa menny uurestas, nii kaua ko muukki. Huamakkaa mu hiano uimakostyymini, siin o kantokaffaki, mut mää oo nii painava, ettei mua siit voi nostaa, kuulemma! Siis P-A-I-N-A-V-A! Ite on!!!

Mee oma kotijoe uimamaisteri!

Uupunu uinailija, tassu kaukosäätimellä,
valmiina katsomaan illan elokuva heti herättyä ;)

Mukavata loppuviikkoa ja viikonloppua!

T: Elli Elviira Eloveena

47. Tökkii...

...Nimittäin tää paluu tänne blogimaailmaan, kun on näin pitkään ollut poissa. Ei meinaa millään saada bloggausta aikaan vaikka kuinka yrittäisi. Ei tullut edes sitä juhannussatuakaan, vaikka ML pyysi. Yritin toki sitäkin miettiä, mutta juhannuksen alusaika oli kyllä sen verran kiirusta, etten sitten kuitenkaan ehtinyt siihenkään paneutua riittävällä teholla. Teidän blogejanne olen kuitenkin melko säännöllisesti kuikkinut, ja joskus heittänyt kommentillakin, kun aika on ollut otollinen kirjoitteluun.

Sikeä uni!

Heh, joku oli nukahtanut kesken korvanrapsutuksen ;D

Mitään ihmeempää meille ei oo tapahtunut tänä aikana kun olemme poissa olleet. Kuvia tosin on aika vähänlaisesti tullut otettua tätä Ellin blogia ajatellen, mutta ehkä tuolta kansioista jotain vielä löytyy.
Tallinnassa kävimme viikkoa ennen juhannusta, ja tietenkin Elli sai taas tuliaisen, kuinkas muuten. Ihan seko meinas tulla kun tytsi yöllä näki meidät, pikku porukin siinä pääsi: yyh yyh yyh, se inisi. Eikä tiennyt miten päin olla. Pikku ressukka ;) Silloin on hyvä olla kun porukka on kasassa. Päivittäiset poissaolohetket  kuten töissä, kursseilla, kaupassa jne., Elli kestää paremmin kuin tuollaiset useamman päivän (3 vrk) poissaolot.

Urho Ugulin väsyttämä neitokainen.

Tallinnan matkaajille tiedoksi, että aivan D-terminaalin vieressä on upea ruokapaikka, ilmeisesti myös olutpanimo, jonne matkanvetäjämme oli varannut meille aamiaisen. Se oli runsas, mutta toisin kuin Suomessa, siellä EI täytetty tyhjentyneitä tarjoiluastioita, mikä oli kyllä vääryys jos joku olisi halunnut lisää hakea. Myöhemmin, illalla, kävimme vielä syömässä siellä. Itse pidin annoksestani, mutta isäntä vähän purnasi, kun ei saanut lohkopottuja, vaikka listalla niitä oli. Meille sanottiin että saamme vain muusia lisukkeeksi, kun meitä on niin paljon (olimme siis lähes koko bussilastillinen siellä). Myöhemmin katsoimme, että kyllä osa porukasta oli niitä lohkopottujakin saanut, miksei siis mieheni? No sitten tuohon upea -sanaan. Syy, miksi sanon sitä upeaksi tarjoilupuolesta huolimatta, on nuo ulkoiset puitteet. Yritin sisälläkin ottaa kuvia pikku pokkarillani, mutta salama ja valaistus ei oikein kunnon kuviin riittänyt. Siis ulkoapäinhän se on vähän vaatimattoman näköinen, mutta sisätilat onkin sitten ihan näkemisen arvoinen juttu. Ne jyhkeät pöydät ja tuolit, tynnyrinpohjat seinällä, jättimäinen puinen oluttuoppi ulko-oven yläpuolella...ja tilaakin on riittävästi. Jos alhaalla loppuu kesken, niin yläkerrassa jatkuu. Lisäksi siellä on ilmeisesti myös toisinaan elävää musiikkia. Olisi ilmeisesti nytkin ollut illalla, mutta me ehdeimme lähteä hotellille sulattelemaan murkinaa, Viru-hotellihan oli ihan kävelymatkan päässä. Onkohan kukaan teistä lukijoista vieraillut tuolla? Jos oot niin mitä pidit paikasta?

Muoks. Pitääpä vielä lisätä linkki ko. ravintelin sivuille, kun sellaisetkin tuossa löysin. Siellä on tosiaan parempia kuviakin, kuin nuo mun ottamat. Ilmeisesti tuossa talossa tai ainakin samassa korttelissa on muutakin toimintaa kuin Kochi Aidad Trahter. Kantsii käydä kurkkaamassa *täällä* ja sieltä klikata panimoravintola, niin olet siellä missä mekin olimme :)

Tääkö se on, se nimi....

....vai tää?

D-terminaali näkyy ihan sinne ruokapaikan pihalle.

Jättimäinen tynnyrinpohja. Saattaapi se nimi olla tuossakin.
Kochi tarkoittanee kahvia?

Näkymä yläkerrasta. Aamiaisella olimme tuolla parven alla, mutta
illalla istuimme juuri tuossa etualalla näkyvässä pitkässä pöydässä.

Sitten vielä Elliin, eli blogin päätähteen. Olemme Ellin kanssa pari kertaa käyneet uimassa. Ekakerralla käytiin Inhotulla, jossa vesi oli jo kesäkuun alussa tosi lämmintä. Toinen kerta oli hiljattain tuolla paikkakunnan jokirannassa, josta löytyy vanha uimaranta, jota ei enää hoideta, mutta joka pohjaltaan on huomattavasti parempi kuin paikkakunnan virallinen uimaranta. Nykyään siellä ei oo enää koirankieltomerkkejä, joten koiria voi siellä uittaa.Tällä kertaa muistin ottaa Ellille pelastusliivit mukaan ja laitoin ne rannalla tytsille. Se laittaminen ei oo kivaa, mutta voi sitä riemua, kun se tuli pojan ja mun perässä yhä uudelleen ja uudelleen uimaan. Toinen piti vuorollaan flexistä kiinni ja toinen oli pidemmällä ottamassa koissua vastaan. Syliin se aina pyrki ja sitten ohjattiin se maihin. Että se nautti, ja tuntui että ne pelastusliivit antoi sille turvaa, että se uskalsi tulla. Käännöksiäkin se jo teki, vaikkakaan en sitä ilman hihnaa silti uskaltanut sinne päästää. Aivan mahtava fiilis jäi tästä uintikerrasta, mutta kuinka paljon se vaatii uimaharjotuksia, kun olen lukenut siitä vesihännästä. Siis ettei sitä tulisi. Ellilläkin häntä vispasi aika paljon uidessa. Harmitus vaan, ettei ollut kameraa mukana. Elli seisoi pojan selän päälläkin, kun hän lojui siinä rantavesissä ;D Ja tassut kävi tyhjää kun sen nosti vedestä suoraan syliin ;DDD

Pistetään nyt edes viime vuoden kuva Yyterin koissurannalta,
kun ei tuoreempaakaan uintikuvaa ole ;)

Ja kun nuo viralliset juhannustoivotukset nyt jäi toivottelematta, niin pistetäänpäs tähän loppuun vielä:

MUKAVAA, SOPIVAN LÄMMINTÄ JA RENTOA KESÄÄ KAIKILLE!

46. Ny rillataa!

(Pieni taukopäivitys:)
Grillikausi julistettiin meillä vappuna alkaneeksi. Eilen oli harvinaisen lämmintä, ainakin iltapäivällä, ja niinpä grillasimme taas saunan jälkeen. Makkaraa on meillä grillattu jo enempi kuin tarpeeksi, mutta liha ja maissintähkät on hyviä grillattavia, ja sen kyllä huomaa eräs vastatrimmattu pikku grillausapulainenkin ;)

Siis taas toi papparazzi häirii mun uniani.

EVVK

Siis mitä? Sanoiko joku 'ny rillataan'?

Siis Piffii, Piffiiii, PIFFFFIIIII!!!

Iskäää, iskä hei, mä oon täällä alhaalla. Siis näetsä mua, täällä alhaalla! Piffiii?!!!

No siis, jossei Piffi tule Muhametin luo, muhametti tulee Piffin luo!

No ei vaiskaa. Mää vaa suunnittelin toolihyppyy ;)
Supernopeehidas äippä, ei edes kerenny mun päätä saamaan kuvaan ;D

Mui ku muikeen mukavaa. Namps, slurps....Piffii...lisää...please!

Ni, sitä PIFFII, HETI mulle tänne nyt!
Eikö sana kuulu?!

No, nyt kelpaa kölliä, vatta pinkeenä ;)

Mukavaa ja lämmintä helatorstaita!

45. Kuka hallitsee painonsa?

Varoitus: Nyt tuleekin sitten pitkähkö ja ehkä tylsäkin postatus. Ne lukee jotka jaksaa ja kiinnostaa ;)

*Marja-Leenan* ja *Annamarin* blogeissa on ollut mielenkiintoisia bloggauksia koirien ylipainosta. Heidän mietteisiinsä aiheesta pääset klikkaamalla heidän nimiään tähtien välissä. Mulla on yleensä muulloinkin noi linkit tuolla tähtien välissä. Ja siis ajattelinpa nyt minäkin kertoa meidän kantilta tästä aiheesta, sillä se on mietityttänyt mua jo pidempään.

Juu, eli täälläkin on bulleutta havaittavissa niin koirassa kuin emännässäkin. En oo aiemmin yhtään katsonut mitä Ellin *NEUkkupötkö* sisältää, hei, siinä on 26,9 % rasvaa. Siis herranjestas. Mikä ihme mua vaivaa, etten oo aiemmin tuota tuoteselostetta noin tarkkaan tutkinut. Siis oonhan mä ne ainesosat lukenut, mutta noi eri aineiden prosenttimäärät on jäänyt huomioimatta. Nyt taitaa tytsillä olla viimeiset NEUkkupötköt menossa. Onneks kuitenkin tuo papanapuoli on vähän paremmassa kunnossa; Ellillä on menossa Planet Petin Sensitive & Senior Dogs -murot. Rasvaprosentti on niissä 10%. En tiedä onko sekään riittävän alhainen, mutta on jo selvästi pienempi kuin tuo lähes 27. Ellihän ei nyt vielä mikään seniori ole (alle 3v), mutta tuon herkkävatsaisuuden takia niitä oon sille ostanut. Muita ainesosia siinä on esim. tuhka 7% ja fosfori 1,2%. Osaakohan joku kertoa mitä ne tarkoittaa? Muistelen, että Kapun sairastuessa ell noista jotain jutteli ja sellainen on jäänyt mieleen kuin hehkutusjäännös. Se piti olla mahdollisimman pieni, eli se oli jotain haitallista. Eli siis onko noi tuhka ja fosfori kans? Tuo tuhkaprosentti on mielestäni melko suuri, vai onko?

Ja jos sitten ajatellaan muitakin kuin selkäsairauksia ylipainoisella koiralla, niin ensimmäisenä tulee mieleen haimatulehdus, joka voipi olla seurausta liian rasvaisesta ruokavaliosta. Mm. blogikamut *Mauri*, *Paavo* ja *Tiitu* ovat kärsineet tästä sairaudesta, tosin voihan heillä olla siihen joku muukin syy kuin rasva. Kaikki mäykkyjä, eivätkä tosiaan tuollaisia punkeroita kuin meidän neiti. Ja varmasti on muitakin sairauksia. Nivelvaivojakin tuollaiselle tulee varmaan herkemmin kuin normipainoiselle. Niin ja se Ellin paino sitten. En ihan juuri ole punninnut Elliä, mutta viimeksi M-L:n blogiin kommentoidessa paino oli 9,7 kg:n luokkaa. Meidän talviset n.1-2 km:n pikkulenkit on vaihtuneet 2-5 km:n lenkeiksi, useimmiten kuitenkin n.3,5 km. En usko että tällä on kuitenkaan ollut vaikutusta tytyn painoon alentavasti, jotenkin se vaan näyttää samanlaiselta kuin ennenkin. Hitsi, pitäis punnita useammin, mutta siihen hommaan tarttis aina kinua poikaa, hän kun on kevyempi mäykyn kanssa vaa'alle.

Eli nyt sitten katsotaan onko tuolla NEU:n jättämisellä ruokavaliosta pois minkäänlaisia vaikutuksia Ellin painoon, vai kiikastaako asia jostain muusta. Kun niitä lenkkejäkin siis on alettu pidentää (ainakin kerran päivässä pitkä lenkki + lyhkäset päälle).

-Hehheh. Mikä kuvakulma, mikä masu! ;)
-Kattos ny vaa, mamma, ittees!

Emännällä puolestaan on kertymiä vaikka muille jakaa, sen enempää en niistä tälläkään kerralla ole valmis puhumaan. Sen sijaan voisin mainita katsovani suurinta pudottajaa, joka tulee AVA-kanavalta. Katsooko teistä lukijoista kukaan sitä ohjelmaa? Samaistun jollain tavalla näihin ihmisiin, sillä he taistelevat saman ongelman kanssa kuin minäkin. Ihan joka jaksoa en kuitenkaan aina muista katsoa, ja sitten onkin miettimistä, että kukahan heistä putosi pois. Ohjelmahan on tyypillisesti amerikkalaiseen tapaan itseään toistava, mikä siinä on ärsyttävä piirre. Miksi esim. punnituksissa näytetään jotain hlöä vaa'alla ja juuri kun luvun pitäisi näkyä, aletaan homma uusiksi. Ja taas ennenkuin lukema näytetään tulee mainoskatko. Tosi ärsyttävää. Mutta siitä huolimatta tykkään sitä katsoa. 

Viime kaudellahan voitti se ruskeapaitainen mies, ja todella hyvin hän laihtukin. Oli tosi upeaa kun iso mies laihtuu normimittoihin. Tämän nyt menossa olevan kauden voittajankin tiedän. En voinut uteliaisuudelleni mitään, vaan pakko oli käydä kurkkaamassa, sillä nää suomessa esitettävät jaksot on perässä USA:n jaksoja, eli voittaja löytyy jo netistä. Yllättävä voittaja! Joku henkilö aina näissä ohjelmissa ärsyttää ja mua ärsytti se punaisen joukkueen nainen. Ihme valitusta ja ryttyilyä valmentajalleen, ja toiselle joukkueelle (en sano etteikö näissäkin vikaa ollut). Olin tyytyväinen, kun hän eilen putosi suoraan pois (+1kg), ilman äänestystä. Kyllä hän sitten oli pärjännyt kotonaankin. Mutta kunpa itselläkin olisi voimia taistella tuon painonhallinnan kanssa, ei kuitenkaan noin rajusti, mutta silleen rauhallisesti.

Vastaus vielä otsikon kysymykseen (lasten leikkilorun "kuka pelkää mustaa miestä" mukaan):
En miinäää ainakaan!

PS. Tässä saattaa nyt tulla päivityksiin pitkähkö tauko, tai luultavasti ainakin harvenee. Mulla alkaa yks parin kuukauden mittainen proggis, enkä oo varma ehdinkö/jaksanko tänne päivitellä mitään. En välttämättä myöskään ehdi/jaksa kommentoida teidän ihania blogejanne. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö joskus ehtisi niitä kurkkia ;) Ja voipi olla että energiatasoni pysyykin yllä ja jaksan jatkaa kirjoittelua, se jää nähtäväksi.
Toisessa blogissani, *Pidipompidissa*, on yksi bloggaus ajastettuna lauantaille ja jos saan kuvatuksi noita tekeleitä, yritän nekin ajastaa sinne kevään iloksi :)