12. Basse kylässä osa 1

Ihana Basse oli opintomatkalla ja poikkesi samalla Elliä katsomaan. Bassella on tänään muistaakseni viimeinen opiskelupäivä ja meitä jännittää saako Basse diplomin. ;) Kyllä varmaan, on se sen ansainnut. Olihan Bassella toki emäntä mukanaan ja emäntien höpötellessä tekivä koirat jälleen tuttavuutta, muistivatkohan toisensa? Välillä oli ilmiselvästi havaittavissa Ellin sulamista Bassen suklaasilmien alla. Tyty oli yllättävänkin kiinnostunut kaverista, eikä juossut pitkin "nurkkia" niinkuin viimeksi.

Tulisilmä - tuliluonne? - No ei!

Heitä jo, heitä jo!

 

Kattos Elli-mussukka, tälläi haetaan pallo. Nouda!

Ai oonks mä filmaattinen?

Sul on Elli kiva vinkuvonku-jänis.



-Tuus ottaa mut kiinni.
-Siis ootsä varma, et sä uskallat ottaa sen? Se on mun!
-Uskallan, et sä sillä kummiskaa mitään tee. Lällätilää!

 

Osa 2 ajastettu ilmestymään sunnuntai-aamulla :)

11. Hauvavauva-vieras

Pikkuinen Essi-tyttönen naapurista, muutaman talon päästä meistä, tuli eräänä päivänä katsomaan Elliä. Elli oli ihan ihmeissään, että mikä tuo on. Aluksi Essiä pelotti ihan hirmuisesti, mutta pian se jo tunsi olonsa kotoisaksi ja yritti leikkiä Ellin kanssa. Elli puolestaan ei ymmärtänyt ollenkaan pienokaisen päälle, vaan katseli yrmeissään, miksi kaikki olivat tuon vilkkaan vintiön kimpussa ja kilvan rapsuttelivat ja leikittivät sitä. Essi on rodultaan Beagle, siis sama kuin Kapu aikoinaan. Heidän aiemmat koiransakin ovat olleet Beagleja. Ja ikäähän tyttösellä oli vierailuhetkellä rapiat yhdeksän viikkoa. Voi miten pieni se oli vielä, pienempi kuin Elli, mutta ketarat (=tassut) oli niin pitkät suhteessa verrattuna Elli-töppötassuun. Ei kulu kauaakaan, kun se kasvaa Ellin ohi. Nyt jo on kuulemma ruokahalu melkoinen, eli tyypillinen Beagle ;)

Aluksi pelotti ihan hirveästi tuo jättiläiskoira,
ja tyty meni ihan mukkelismakkelis :)

Rohkeuden kasvaessa, olisi Elliä tahdottu leikkimään.

"Toi on siis niin....kauhukakara!"

Essillä vauhtia piisas, niin ettei siput meinanneet perässä pysyä.

Onpas hieno pallo.

Ääk. Siinä on piikkejä!

Pikkuinen <3

10. Kallossa

Maanantaina ystävättäreni viestitti, että nähtäiskö Kallossa. No totta kai olin heti juonessa mukana, ei muuta kuin vaatteita vaihtamaan, Elli autoon ja menox sanoi Annie Lenox. Eli Rimmiä, Kukkaa ja Papua oltiin menossa katsomaan. Vähänks oli hyttysiä Kallon kallioisemmalla puolella ja siirryimme suosiolla aallonmurtajan viereen, hiekkarannalle. Siellä oli muutamia kivenlohkareita ja levitin niiden päälle makuualustan, jolla sitten istuimme siinä molemmat. Sää suosi, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Mukava oli siinä istuskella ja höpöttää ja antaa koirien tutustua taas pitkästä aikaa toisiinsa. Hyvin niillä meni ja jopa Ellikin tuntui viihtyvän ja tahtovan tutustumaan toisiin koiriin. Se kun on yleensä nurkkiin menevää sorttia.

Elli menikin heti suoraa päätä uimaan kun pääsimme asettumaan aloillemme. Olin vähän yllättynyt, kun yleensä sinne saa itsekin mennä kahlailemaan ja se tulee sitten perässä. Ja nyt se meni monta kertaa!

Näin mä uin.

Ja tässä tuun uimasta. Tassupohjaa.

Rimmikin olis halunnut kokeilla uimista. Kun kerran Ellikin.

Uinnin jälkeen piti pyöriä ja möyriä sannassa. Näkyyks noi hiekanjyvät tässä kuvassa?

Rimmi ja Elli tutustelee.

Hienot neidit eivät laske byllyään hiekalle ;)

Huokausten huokaus.
Ei taaskaan mitään tekemistä, kunnei pääse edes mitään mielenkiintoista kaivamaan.
Kaikki kiva kielletään. Epistä!

Joko mentäis?

9. Blogiväsymystä

Vitsit, kun on nyt ollut tosi työlästä tää blogipäivitys. Ellistä ei oo edes juuri kuvan kuvaa otettu vähään aikaan ja blogi on jäänyt pienelle tauolle. Hyvähän se on silti vähän akkuja ladata ja olla hetki pois koneen ääreltä. Tosin oon monta kertaa istahtanut koneen äärelle ja yrittänyt miettiä, mitä kirjoittaisin. Tänäänkin jo pariin otteeseen, vaan luisuin ihan muille urille - helmikauppoihin ;)

Mikäs ötökkä se tämä tämmöinen on?
(vastaus löytyy postatuksen lopusta)

Joku on nyt liian väsynyt syödäkseen seisaaltaan.
Huomaa takatassujen asento. Elli siis istui molemmat takuset harallaan!
Hassu koira

Ellin juoksut jatkuvat edelleen. Ja kyllä, ne kaikki oireet putkahtivat esiin muutaman päivän sisällä juoksujen alkamisesta. Ja pari ylimääräistäkin, kaupan päälle. Nuolemista (silti löytyy veritippoja), tihentynyt pissimistarve, ruokahalun puute (joka kylläkin alkaa jo palailemaan). Leluja ei Elli ole päässyt nylkyttämään, kun kaikki vähänkin paksummat lelut on korjattu pois, mutta tyynyjä oon joutunut tämän tästä korjaamaan Ellin ulottumattomiin, kun tyty määrätietoisin askelin tepsuttaa niitä kohti. Elliltähän jäi jo ekoissa juoksuissa tuo toisen takakoiven nosto päälle. Ei ihan joka kerta, mutta usein kuitenkin. Nyt tällä kertaa uutuutena on ollut viime viikon lopulta lähtien kaamea vitinä (tosin jo hieman vähentynyt), sekä hehhehhee ruopiminen pissin jälkeen. ;DDD Vähänkö nauratti, kun ekan kerran näin. Siinä meidän pieni tytteli hieman aluksi hieman nolona ruoputteli nurtsia ojanpientareella. Myöhemmin sitä alettiin tekemään rinta rottingilla : "Katsokaa kaikki kulmakunnan poikakoirat, mulla on juoksut! Kaivaten Elli!

Joko tiedät, mihin tarkoitukseen tää ötökkä on?

8. Just joo

No niin tässä sitä ollaan. Olen jo monta kertaa pohtinut, että tytyn 3. juoksut alkaisivat kuun vaihteessa. Ja siltikin ne tuli puun takaa. Kun en ole mitään oireita havainnut. Ei ylenpalttista nuolentaa, ei tihentynyttä pissimistarvetta, ei lelujen nylkytystä, ei ruokahalun menetystä. Ei edes Arttu eikä Bassekaan huomanneet mitään, eikä heidän käynnistään ole kuin viikko. Mistä tämmöinen peli on kotoisin? Eilen siis löysin pari veritippaa tyynyliinalta, jolla Elli oli makoillut. Ensin ajattelin, että joku oli raapinut hyttysenpuremansa rikki. Mutta ajatus iti juoksujen suuntaan ja kippasin tytyn nurinpeerin. Juu, selkis!

Mä pistän nyt hartaasti kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että nää juoksut olis tytylle helpommat, kuin aiemmat kaksi. Viimeksihän Elli alkoi palailemaan masennuksen kourista vasta pääsiäisen aikaan ja juoksut alkoivat tammikuussa. Ja se valeraskaus, ainakin viime kerralla. Tiedä vaikka olisi jo eka kerralla ollut, mutta olin vaan niin tyhmä etten tajunnut. Kunpa ei tulisi valeraskautta, se on niin rankkaa pienelle koiraparalle. Eikä sen puoleen oikeaakaan, tyty oli hetken verran poissa silmistä (15-30 min), kun unohdin paimentaa sitä, kun laitettiin pressukatosta paikoilleen. Auts!

Elli epäesteettinen

Näin "somasti" oli taas tyty nukahtanut aamulenkin jälkeen. Sensuuri iski, kun tajusin juoksujen olevan tätä päivää. Soo, soo, poikakoirat, eipäs tuijotella sopimattomasti ;)

7. Tuutimalullaa!

Jotain kuvia sentään neidistäkin vielä korujen ohella tarttuu kameraan:

Looran reunalla keikkuja

 Olimme hiljattain taas Lyyliä morjestamassa. Äidillä on tapana antaa Lyylille voirasia nuoltavaksi (yök) ja se menee nuolemaan sitä omaan looraansa, joka on vain ihan pahvilaatikko pienellä pehmusteella. Kun Lyyli sai rasian mielestään puhtaaksi kävi Elli vielä laatikon reunalta varmistamassa, että Lyyli suoritti hyvää työnjälkeä. Mainio asento Ellillä, kun roikkuu takakoivet laatikon reunalla :)

Kylässänukkuja

Vähänks rupes sitte väsyttää, kun aikansa riehui Lyylin jäniskevennyksellä, joka on siis tuollainen pupu-käsinukke.

Kainalossa paapaava

Päivänä muutamana kävi isovelikin vierailulla. Kaappas vauvan syliinsä ja oikaisi soffalle. Nukahti miltei samantien, Pikku-Elli <3




Koirapoikia kaipaava neitokainen

 Seuraavana aamuna koirapoikien Artun ja Bassen lähdettyä, Elli roikkui ulko-oven läheisyydessä ja ynisi ulos poikia kaivaten! Viheliäinen totuus taisi kuitenkin olla, että neitiä lehmätti.

Tyynyltä pudonnut

Joskus prinsessatyynyn päältä siirtyminen voi olla liian rasittavaa ja homma jää puolitiehen!

6. Arvaa kuka kävi?

No Arttu, Basse ja Mai tietenkin! Ihanaa kun kävitte, olen oikein otettu. Kyllä oli hieno nähdä pojat livenä. Sukulakut olivat oikein eloisia Elliin verrattuna, joka paremminkin katseli hieman etäältä poikien touhuja. Vaikka ei oltu ikinä ennen nähty, tuntui että juttu luisti mainiosti. Sääkin oli mitä parhain verrattuna aamun sateeseen. Tässäpä hieman kuvasatoa poikien touhuista:

Poju lekittää Bassea, Arttu tutkii Elliä, joka on "turvassa" pojun vieressä.

Pojat vetää nakkirimpsua.

No johan siinä leikissä on matotkin tiellä.

"Mamma, mamma, tuu äkkii kattoon, tääl on tommonen vehje, millä sä voit mitata mut,
että sä voit antaa mulle lisää ruokaa!" (vaaka)

Hip hei, á la Arttu

Hip hei, á la Basse

"Ootsä nyt varmasti koira, ku sähän et ees leiki mun kaa?"

"Tota, jos sä nuusaat mun ahterii, niin kyl määki sitte sun!"

Siis kattokaa, huomaaks kukaan, et´mul on pallo. Pallo, pallo, PALLO!

 Voi lutu-mutunen sentään, kun ihana katse tuolla Bassella. Katsokaa nyt noita sen viattomia nappisilmiä.

"Höh, siis olioli, kyl täs äsken oli kärpänen. Ihan varmasti oli!"

 Siis voiko olla mainiompaa koiraa kärpäspyydystimenä, kuin Arttu. Se jaksoi pitkät tovit ihmetellä ja syöksähdellä öttiäisten perässä. Aivan mainio tapaus, eihän sille voinut olla nauramatta ;D Ei meinattu saada sitä edes sisälle! Nyt, hys hiljaa, ettei Arttu kuule, että sille nauretaan.

"Ai, et usko vai? Kysy mammalta, ihan varmana oli."

Tuliaispussi Ellille. Nams, olipas hyvää! T: Elli
(omani taidankin esitellä tuolla toisella puolella l. Pidipompidissa kunhan ehdin)

Kiitos, Mai, ihanista tuliaisista!

Kiva kun kävitte, tervetuloa toistekin!

5. Leiki mun kaa!!!

Neitiä on viime päivinä leikittänyt ankarasti. Ihan joka kerta ei ehdi tai jaksa tarttua hauvan pyyntöihin. Jos et sitä huomaa, niin se hyppii ja pompottaa etutassujaan. Se jopa haukahtaa, vih! Vih! Ja lopulta kuitenkin on pakko nousta helmien äärestä ja leikkiä tovi koiran kanssa.

Kuule äippä, mites olis jos leikittäis vähä?

Heitä jo, heitä jo se Pink Panther!

Joo, joo sattuuhan näitä mullekin, virheotoksia. Ja rutkasti sattuukin. Yritä siinä sitten toisella kädellä heittää lelua koiralle ja toisella kädellä kuvata. Kirsu sentään juuri ja juuri mahtui kuvaan ;)

Ai sä aiot siis kuvata mua. Ota nopeesti ne kuvas ja ruvetaa jo leikkii!

Siis mä en nyt jaksais olla filmitähtenä. Apua, eiks joku vois tulla pelastaan mut äipältä?

Äiti kiltti, pistä nyt jo pois se kamera ja ruvetaa leikkii. Please?!!!

Tylsää, niin tylsää on elo pienen koiran tää.

Aamulenkillä

4. Uimamaisteri

Eilen käytiin Porin Kallonrannassa uittamassa Elliä. Se olikin tytsille päivän piristysruiske. Kahlailtiin itsekin vedessä ja Elli tuli perässä. Yhtäkkiä ei siputassut yltäneetkään pohjaan vaan oli pakko suorittaa uintiliikkeitä. Ihan mieluisaltahan tuo tuntui, vaikkei se eilisillan ja tämän aamun vesisateessa halunnutkaan lähteä lenkille. Nopeat pisut ja äkkiä takaisin kotiin.

Uitettu koira!