Läskiä lotinaa,
peuranpaistia ihanaa,
Ellikin joskus popsia saa.
Elikkäs isäntä otti pakkasesta peuraa ja laittoi siitä meille ateriaa. Elli päivysti vieressä ja sai herkkupaloja sekä lopulta oikein luuaterian. Sitä lähdettiin kiiruusti olohuoneen puolelle syömään. Pelkäsin soffan ja maton puolesta ja nostin divaanin päälle Ellin oman patjan. Sen missä se vain harvoin viihtyy. Komensin Ellin patjalle syömään lurpsuaan. Se hyppäsi siihen, mutta murisi minulle. Minä hölmistyneenä, että mitäs peliä tuo on ja menin lähemmäs jolloin Elli murisi uudelleen. Tartuin niskavilloihin kiinni ja otin luun Ellin suusta. Aiokko vielä murista mulle, kysyin. Päästin tytyn irti ja annoin luun takaisin. Ei murissut ja sain ottaa luun uudelleen käteeni. Kaikki Ok. Se on semmonen juttu, että jos isäntäväki sille luun antaa, niin heille ei sitten murista! Piste. Ilmeisesti tuo peuranpaisti oli sitten niin herkullista, ettei sitä saisi kukaan pidellä, saati tulla likikään. Muutaman kerran kuitenkin harjoiteltiin sitä antamista, eli otin luun vielä käteen, pidin sitä hetken ja annoin takaisin kehujen kera. Hienosti sujui, eikä murinaa enää kuulunut. Hyvä tyttö!
 |
| Mikäs se tää on? |
 |
| Tsiisus, ku hyvää! Nams, nams, slurps, slurps! |
 |
| Tää on mun! |
 |
| Lurpsuunsa keskittynyt. |
 |
| Ei meinaa bylly pysyä divaanilla. |
Sen verran oli iso paisti, että pieni poruhan siitä tuli, mihin jemmaisi jämät. Juu, mun matonkudeloora oli oikein hyvä piilopaikka ;) Toisena päivänä ei tainnut olla enää muruakaan jäljellä.
Kyllä varmaan tuli massu täyteen, kun ton lurpsun vetäsit napaas. Juu, ei saa murista, vaikka söis mitä tahansa herkkuja
VastaaPoistaJuu, täyteen tuli ja vaikka piilotin lurpsun, niin kohta hain sen jo uudelleen työstettäväksi. Piti nääs antaa ruuan laskeutua välillä ;) Tota äippäkin yrittää mulle tolkuttaa, ettei saa murista. Mut mä en todellakaan halunnut jakaa saalistani sen kanssa, en, en, en!!! ;)
PoistaAi Ellikin puolustaa herkkujaan. Ossi ei enää murise, kun me harjoitellaan sitä herkkujen poisottoa ja takaisinantoa niin usein. Ossi tekee vaan niin, että se pistää pään siihen herkun päälle ja yrittää suojella sitä. Sitten, jos sille alkaa lässyttämään, niin se ottaa herkun (yleensä juuri lihaisa luu) ja pinkoo karkuun. Ei se kuitenkaan herkkujaan ihan vapaaehtoisesti luovuta.
VastaaPoistaTuo viimeinen kuva on sitten hauska. Kuva näyttää siltä, kuin Ellin peppu valuisi ihan justiinsa lattialle ja koko koira siinä samassa. Oikein mukavaa viikonloppua ja Ossilta pussauksia Ellille. M-L ja Ossi
Oli ilmeisesti semmonen herkku, mitä piti puolustaa. Ei oo ennen murissut. Eikä murissut enää komennon jälkeen. Toivottavasti vastaavaa ei tuu enään ikuna esille. Mietein, että joskus kesällä otin siltä pois sellaisen yököttävän possunkorvan, jota se oli jonkun aikaa hauduttanut sorakasassa. Se oli ihan kaamea; limainen, sorainen, klutunen ja heitin sen roskiin. Tosin se oli kyllä pehmennyt sopivasti ;) Ehkä Elli muisti tämän ja puolusti valmiiksi saalistaan.
PoistaArvaas muuten montako kertaa Elli on pudonnut tuolta divaanilta. No itse asiassa en ole enää perillä laskuista. Yleensä nukkuessaan putoaa, kun se nukkuu niin sikeästi. Sitten hölmistyneenä kömpii takaisin paikalleen. Yritän sille laittaa peitoista ja tyynyistä esteitä, ettei pääsisi putoamaan. Tosin aina en muista laittaa ja välillä se putoaa silti. Melkosen sikeäuninen naikkonen ;)
Ollikin on kerran tai kaksi yrittänyt murista saatuaan ihan uuden luun (vanhan luun perään ei koskaan). Lopetin moisen touhun saman tien ja välillä harjoitellaan luun ottamista pois. En mene ottamaan luuta suoraan vaan komennan Ollin "tänne" ja sitten luu pitää antaa "irti" -komennolla pois. Sen jälkeen komennan Ollin eri paikkaan istumaan, jonka jälkeen luun saa takaisin. Tämä on hyvä tehdä aina välillä, ettei vaan unohdu, kuka se tässä huushollissa määrää.
VastaaPoistaOn ne vaan niin herkullisia nuo aidot luut... ;) Ei Ellikään vanhaa luuta murise, eikä aiemmin ole muutenkaan minkäännäköistä ruokaa murissut. Tota nätisti antamista pitää kyllä näköjään enemmän harjoitella, mutta kun aiemmin ei tosiaan oo moista ongelmaa ollut. Varmaan on kuitenkin parempi tuo irti-komennon käyttäminen kuin tuo mun käyttämä suusta nappaaminen. En vaan hätäpäissäni keksinyt muutakaan silloin. Yks vaihtoehto on tietenkin tuo, mitä Ellin pienenä ollessa käytettiin, eli lurpsutelineenä toimiminen ;) Eli luu kouraan ja antaa tytyn järsiä siitä.
PoistaNelli ei saa noin mahtavan kokoisia luita, se olisi kyllä itse todella innoissaan. Se varmaan yrittäisi syödä kerralla kaiken.
VastaaPoistaJa se kyllä puolustaa saamaansa saalista. Saan siltä luut pois tarvittaessa mutta ennemmin kaivan siltä suusta pois vaikka purukumit, pitäkööt luunsa, niistä ei ole haittaa terveydelle =)
Eipä oo Ellikään tainnut ennen saada noin mahtavaa ihan oikeaa luuta. Barffaajilla tuo taitaisi olla tuttua huttua, mutta meillä se on harvinaista herkkua. Häränpamppaa (-häntää) se saa aina silloin tällöin.
PoistaElli kyllä aluksi puolusti, mutta uskoi sitten ettei ole mitään syytä paniikkiin, kun muutaman kerran harjoiteltiin tuota antamista.
Oi, mä en oo ikinä saanut maistaa moista herkkua! Kyllä sulla on mäyräkoiranpäivät kerrassaan, Elliseni!;)
VastaaPoistaMitä, et oo vai? Nyt komentamaan mammaa, että heti tänne niitä aito-lurpsuja ;) Mäyräkoiranpäivät - totta tosiaan kuomaseni ;)
PoistaOlin tulossa sanomaan samaa ku Mirkku, en o ikänä saanu tuollaista namia! Mulla on aina vaan sellasia jotain valkosia rullia, jostain nahasta tehtyjä. Tarttis hiukka olla noilla ihmisillä mielikuvitusta enemmän herkkujen suhteen, sanon mää! Ku en saa tollasia herkkuja niin rodulleni uskollisena saalistin (!) eilen kuolleen hiiren ja yritin samalla leikkiä käärmettä. Yritin näet niellä sen hiiren kokonaisena. Tuli vähän sanomista...
VastaaPoistaTerkuin
Bono
Ps. Muistakko Elli ku kerroin, että tähän meidän ja sun veljen (?) lähelle tulee se koirapuisto? No niinpä, nyt ne on alottanu jo rakentamaan sitä! Jos tuuri käy niin ennen talvea saadaan puisto auki ja voin kutsua sut kylään :)))
Mä saan joskus aina häränpamppaa, mut toi oli jotain huikentelevaista. Enää siitä ei ole jäljellä kuin haikea muisto vain. Kyllä sun ehdottomasti pitää vaatia palvelusväeltäs ihan oikeita lurpsuja, edes häränpamppaa jollei peuranpaistia ole saatavilla. On meinaan hyvää, slurps! Äippä sanoo, et' jos hiiri oli valmiiks kuallu, niin olikohan se saanu jonkunmoisen rotan...eikun hiirenmyrkytyksen? Sillon ne on parempi jättää rauhaan, ettei tuu itte kippeeks. Mut olisin määki voinu ainaski pyörii sen päällä. Sillai ihan hiukkase vaan, vähän niinku deodorantiks.
PoistaT: Elli
PS. Juu, muistan. Äippä just kyselikin velipojalta, et' onks siälpäin näkyny uutta koirapuistoo, mut se ei ollu nähny mitään. Tainnu tul sokeeks ;) Mää ajattelin et' se olis valmis jo. Eikä mitään, nähdään sit koirapuistos - mikäli se ikän tulee valmiiks ;) Toivottavasti siäl ei oo sit ruuhkaa, ku mää oon vähä tämmöne suuria seuramääriä karttava neitokaine. Mut olis kyl kiva nähdä sut.
Joo, ne on kyl aika vaarallisia ne myrkylliset hiirut. Mut toi oli saanu osakseen jonkun lopotomiasuolestuksen, et mää luulen, et joku on ehtiny ennen mua jo vähän maistelemaan... Mut tarttee tarkkailla tätä oloo kyllä!
PoistaEi siel puistos oo vast ku vähän kaivettu salaojia ja jotain sellasta, et aika alkutekijöis on vielä. Kävin kyl niil tyämiähil sanomas, et pankaas poijjaat vauhtia. Sinne tulee ny eka vaan yks iso osa, sinne saa mennä kaikki ja sit ens kesänä tulee toinen osa joka on sit vähä piänemmil koiril. Varaan sen piänemmän sit viimeistään meille kahelle ;)
--
Bono
Juu, vaarallisia on! Oo vaan tarkkana sen olotilas kanssa... ettet vaan joudu sille Mengelelle taas näyttään ittees ;)
PoistaAi, salaojia. Pitäisköhän meen mennä vähän auttaan niitä porukoita. Oltais kato vähän niinko työnjohtajii, niitä tarttee aina olla työmailla, ettei tärkeet hommat unohdu niiltä tekijöiltä. Ja vois sinne ittekki mennä vähä kaivamaa, se kun on ihan mukavaa puuhaa. Näkis äijät, millai hommia tehdää...;D