Heippa,
Luuraako siellä ruuduntakana enää ketään? Tää on 110. teksti tässä blogissa ja edellisestä kirjoituksesta on kulunut 31626600 sekuntia eli n.1 vuosi ja 1 päivä. Ei oo ollu tarkoitus olla noin pitkään poissa, toki ollaan melko säännöllisesti käyty kurkkimassa teidän muiden, etenkin mäykkyjen, blogeja. En tiedä jääkö tää kirjoitus taas ainoaksi tänä vuonna, mutta täällä me edelleen ollaan, samassa paikassa kuin ennenkin 😳
Jostain kumman syystä on Ellinkin vyötärönympärys alkanut hieman taas pyöristymään liikaa. Niinpä *Artun* ja *Sylvin* (+Ilo) innoittamana Elli ryhtyi viimein innokkaana jumppaamaan, jospa saisi muutaman gramman pudotettua uumaltaan. Lienisköhän juhannuksen jälkeen alkaneet juoksut ja senjälkeinen lenkkeilyhaluttomuus vaikuttaneet asiaan, nuo kun liittyy Ellillä aina yhteen. Ja nythän voi jo vedota sateeseenkin - eihän silloin voi lähteä lenkille, eihän?
Kuvaaminen yhdellä kädellä ja toisella koiran ohjaaminen oli hieman hankala yhtälö, joten kuvat ei ole niitä parhaimpia (jaa, koskas ne muka olis?). Kaiken kukkuraksi tyttelin pörrökin tuppasi roikkumaan silmillä, vaikka ne aluksi kammattiinkin pois tieltä. Siis pörrö, ei silmiä 😀.
 |
| Tulin kyllä mäyränä paikalle, kun puhe oli ruoasta! |
 |
Haistan ruokaa - mitä pitäis tehdä?
Whaat - tohonko piikkiletun päälle? Noup! |
 |
| Ai näin vai? |
 |
| No, käviskö tää sit edes? |
 |
No okei, okei, voinhan mä yrittää.
Hiukan toisella takatassulla. |
 |
| Jaa, tätäkö sää tarkotit? Olsit sen heti sanonut! |
 |
| Seison yhdellä tassulla! |
 |
| Ja sitten toisella! Haa, osaanhan mä! |
 |
| Ja sitten on pyrstön vuoro - ai ei näin vai? No miten sitten? |
 |
| Ahaa, olisit heti sanonu, et pitää seisoa! |
Vaihdetaanpas välillä lajia:
 |
| Penkinalituspuserrus on tämän liikkeen nimi. Alias ryömintä. |
 |
| Apua, mä jäin jumiin! |
 |
Hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven.
Penkki nurinperin ja 10 punnerrusta poikkipuuta päin! |
No ni, äippä - nyt o sun vuaros, teeppä perässä!
PS. Piti vielä sanoman, että suurensuuret syntymäpäiväonnittelut ihan kaikille blogikamuille, meiltä on nuo onnittelut jääneet väliin, niin onnitellaan nyt sitten näin. Olette nimittäin jokainen ehtineet kartuttaa vuoden lisää tätä ihanaa elämää!
T: Elli Elviira Eloveena
Oi sinä ihana Elli! Olet tosi mestari treenaaja. Meiltä löytyy vain iso jumppapallo (vaatehuoneessa keräämässä pölyä ylleen). Uutena se kiinnosti etupäässä minua, mutta ei kauan. Palvelijatar ei vieläkään ymmärrä miksi sellaisen hankki. Turhaan joka tapauksessa.
VastaaPoistaKiitos onnitteluista. Ja erittäin mukavaa syksyn jatkoa teille.
Voin muuten sanoo ettei äipältä luanannu kaikki liikkeet. Aika heikkoo on ton mahan kanssa edes yrittää ryömiä penkin alta, noup, ei onnistu! Meillä on 60 ja 50 cm:n jumppapallot ja toisinaan äippä innostuu niillä tekemään jotain juttujaan, mut aika harvoin kuitenkin. Pelkää vissiin et' pallot pamahtaa, mitä en kyllä yhtään ihmettelis tolla massalla. Eipä kestä kiittää. Mukavaa syksyä myös teille!
PoistaNyt pistit kyllä paremmaksi, Elli :) Tarjoilet tassuja ja istutkin piikkiletulle (kivan nimen keksit sille). Ihan pelottaa, mitä vaikutteita ihminen sai. Minä kun en istu yhtään tommosten piikkien päälle. Te tytöt taidatte olla notkeampia jumppaamaan. Mulla kun on toi alaselkä vähän jumissa, kuten hieroja muistaa joka kerta mainita.
VastaaPoistaHih, vai paremmaksi? No, mulla oli hyvä esikuva, arvaa kuka? - Sinä! Yritin kaikin tavoin ensin välttää tuon letun päälle menemisen, kiersin ja kaarsin sen ohi, kun ihminen tarjoili raksuja. Kierähdinpä vielä muutaman kerran selkänikin ympäri, ennenkuin emäntä nosti etutassuni letun päälle. Vasta sitten aloin ymmärtää jujun. Piikkejen päälle ei sentään tarvinnut istua, vaan letusta käännettiin sileä puoli päälle. En oikein ymmärtänyt taas emännän pointtia, niinpä istahdin siihen sitten. Yritähän sinä pitää se alaselkä kunnossa, ettet saa semmoista kipukohtausta kuin minä aikoinaan, kun välilevy ryskyi.
PoistaTuossa jumpassa on tyyliä Elli Mellinen! :) Sehän onnistu hienosti. Äet kahtelj jo siihemmalliin että eepä tiijjä vaekka tuommonen piikkilettu ilimestys tännehhii. Vaekken kyllä mää vannomaan ettäkö en siihe hampaeta koettasj :) Jääkkäselekäsijä ollaan äetin kansa kumpanennii ettee kyllä kaete pahhoo tekisj jumppa. Ilosta viikolloppuva sulle sinne ja mukava ku oot plokimualimaan palanna!
VastaaPoistaAlku oli vähän kankeeta, en olis millään astunu piikkiletun päälle. Mut kun äippä tassusta pitäen neuvoi miten mennä, niin onnistuihan se lopulta. Äitillä on kyllä ollu semmonen tasapainolauta jo pitkään, mut se kaipas just tommosta piikkilettuu. Ja ku tuli Artun blogis puheeks, ni se meni ja osti sen sitte, vissiin mulle. Äippä kyllä korjaa sen aina jumppatuokion päätteeks pois, mutta tuskin mää siihen silti hampaitani iskisin. Jäykkäselkäsiä ollaan mekin kaikki täällä, en tiedä auttaako tuo lettu siihen. Parempaa tasapainoo äippä noilla vempaimillas hakee, meille molemmille. Äipällä vaan nuo jumpat hankkii olla "tarttis tehrä jotai" -tyyppisiä, mitään ei tapahdu! Kattotaan saisko tässä nyt taas jotain tekstii aikaseks vähän pikasemmalla aikataululla ku viimeks ;)
PoistaIloista viikonloppua sinullekin!
Juu täällä ollaan aina valmiina lukemaan, mitä sinulle kuuluu! :) Hauskannäköistä jumppaamista! Saitko otettua kuvia äipän penkinalipuserruksista? :D
VastaaPoistaAina valmiina kuin partiopojat, vai? ;D
PoistaPakon (lue: namipalan) edessä teen mitä vain ;)
Valitettavasti tuo ei mahtunut kaulaansa pidemmälle penkinalituspuserruksessa. Kuva olisi ollut enempi kuin hauska, mutta valitettavasti kamera ei ollut tassuissani oikealla hetkellä. Mutta ehkä jonain päivänä... :D
Hyvin sujuu jumppa! Kyllä mäyräkoira osaa, kun vain tahtoo...
VastaaPoistaJuu olihan mulla oivalliset esimerkit; sinä Ilon kanssa ja Arttu.
VastaaPoistaOsaahan mäyräkoira, ja tahtoa löytyy jos namejakin löytyy ;)
Näpsäkästi jumppaat, söpöliini!
VastaaPoistaKiitti, kamut! Jotain pitää tehdä papanoidensa eteen ;)
PoistaElli Eloveena, elä anna emännän päästää sinnuu liian lihavaksi, kun on niitä selkävaivojakin ollut. Hoikempana on paljon helepompi elää. Terveisii M-L ja Elsi 1-v.
VastaaPoistaTaitaapi olla enempi isännän vika, tai kai se on osittain äipänki vika, ku ei enää jaksa naputtaa asiasta iskälle. Mut oikeessa oot, ei sais päästää itteensä liika lihavaks, siit on kaikennäköstä murhetta oli kyseessä sitten ihminen tai lemmikki. Ja onnea 1-vuotiaalle Elsille. Anteeks, etten oo käyny kommentoimassa, toi sihteeri elikkäs äippä on vaan nykyään niin saamaton tän blogin ja siihen liittyvän suhteen.
PoistaHei Elli :)
VastaaPoistaKyllä käydään välillä kurkkaamassa mitä tänne kuuluu :)
Meillä täällä on vähän lunta ja pakkasta, Tiitu ei tarkene lenkkeillä, käy vaan pikaisesti nurkantakana :)
Hyvää marraskuun loppua!
Auts...ja anteeks!
PoistaEnpäs ole aikoihin käynyt täällä kirjautumassa, niin oli yllätyksenä tää kommentti. Nyt en muista marraskuun säätä, syyspuolella taisi olla muutama n. -10° päivä. Nyt taas on ollut kovia pakkaspäiviä, jopa yli -22°. Yli kymmenen pakkasasteen ilmat on aika kylmiä Ellille lenkkeillä, ainakin tossut pitää olla tassuissa, ja tietty villapaita päällä. Ja Elli inhoaa tassutossuja, eli pahimpina päivinä tyydytään kans vaan nurkantakusilla.
Mukavaa kevättä sinne teille!
Tulin tännekkin kurkkaamaan, olen käynyt näissä mäykkykavereiden blogeissa haikeilla mielin, kun Tiitua ei enää ole :(
VastaaPoistaHyvää kesänjatkoa teille :)
Voi ei, itku kuristaa kurkkua. Tulee niin harvoin kirjauduttua tänne, niin nyt vasta huomasin tään sun viestin. Olen todella pahoillani Tiitun menetyksestä. Tiitu oli niin ihana 'harmaahapsi'. Jaksamista sinne teille!
Poista