 |
| Elli ekan joulun aikaan. |
 |
| Päivitetään vähän blogia... |
 |
| Eka talvi |
 |
| Hiukka vanhempana. |
Onpa vaikeaa alkaa kirjoittamaan näin pitkän ajan jälkeen. Edellinen postaus, josta on tosiaan paljon aikaa, oli nimeltään ilon päivä. Meinasin otsikoida tämän surun päiväksi, mutta siitä olisi voinut saada väärän kuvan meidän tilanteesta. Surun päivä koska huomasimme valtakunnanfilosofi Iivarin poistuneen joukostamme. Havaitsin, että muutama muukin puuttuu jo joukostamme, mm. Lucy-neiti ja Myrsky. Niin surullista, vetää mielen apeaksi. Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka jo olette menettäneet rakkaan lemmikkinne. Meilläkin se tulee olemaan edessä, sillä Elli täytti viime syksynä jo 13 vuotta eikä siitä enää nuorene. Jäänee luultavasti meidän neljänneksi ja viimeiseksi koiraksemme.
Yli vuosi sitten, viime keväänä jo luulin että joudumme jättämään hyvästit Ellille. Tai oikeastaan se taisi alkaa jo marras-joulukuussa 2022. Huomasin Ellin pissan olevan aika tummaa ja lopulta se oli mielestäni jo punaista. Lääkärireissuhan siitä tuli ja myöhemmin monta lisää. Muistan pyytäneeni labratestiä haiman osalta, kun muistin että joskus sillä olis ollut vähän kohollaan ne arvot. No nyt ne oli aikas koholla ja alettiin haimaruokavalio, sekä Kiveton- ja kortisonikuurit. No se auttoi joksikin aikaa, mutta pissavaiva uusi vielä pari kertaa. Oltiin helmi-maaliskuun vaiheilla viime keväänä, kun Ellin vointi romahti. Vein sen tiputukseen, ja lääkäri soitti, että saako ottaa ison verenkuvan, kun aiemmin oli otettu vain pieni. Annoin luvan ja samalla otettiin virtsarakosta neulanäyte. Labratulokset tulivat ja niissä oli sekä haima-, että maksaa-arvot korkealla. Vaihdettiin maksaa tukevaan ruokavalioon ja saatiin taas pitkä kortisonikuuri joka loppui vasta viime syksynä. Elli sai aluksi myös lääkkeen joka piti antaa kuuden tunnin välein, eli nousin sitä yölläkin antamaan. Muistelen, että lääkkeenanto oli hankalaa, ja minun piti murskata lääke, seottaa se pieneen määrään märkäruokaa, imaista se ruiskuun ja pakkosyöttää se Ellille. Pahimmillaan Ellin maksa-arvot olivat n. 2700 luokkaa kun raja-arvo taisi olla joko 150 tai 250 luokkaa. Haima-arvot huiteli jossain 1500-1700 kieppeillä pahimmillaan. Pikkuhiljaa ruoka rupes taas maistumaan. Se murskattava lääke jäi aika pian pois, olisko ollu 1-2 vko:a. Ja pikkuhiljaa Ellin kunto koheni. Kontrolleissa käytiin 2-3 kertaa välillä, ja vaikka arvot olivat huomattavasti pienentyneet, niin ei kuitenkaan ihan hyvätkään vielä. Lääkäri arveli tämän johtuvan kortisonista, ja syksyllä sitten päätettiin kokeilla pärjäiskö Elli ilman kortisonia. Aluks pienennettiin annosta, sitten annettiin joka toinen päivä kunnes lopetettiin vallan. Ei tullut mitään oireita, ja n. 1 kk viimeisestä pilleristä oltiin kontrollissa, niin nyt arvot olivat lääkärin mielestä hyvät. Jotakin sydänongelmaa, olisko rytmihäiriötä, todettiin myös näillä käynneillä, mutta ne ei kuulemma vielä ainakaan aiheuttaneet mitään toimenpiteitä.
Tällä hetkellä meillä on kaikki suhtkoht kunnossa, mutta huomaan, ettei Elli enää useinkaan oikein halua lähteä lenkille. Eli tahti on jo aika väsynyt. Mutta niinä kertoina kun saan sen lähtemään oikein kokolenkille, se yleensä saa pienen virtapiikin kotiin palattuamme. Silloin voidaan hetken huisputtaa vaikka ugulia, tai ...hmm...nylkyttää tyynyä (joo, Elli on kyllä leikattu).
Viimesyksyisen Smaak-ruokakohun myötä en voinut välttyä ajatukselta olisiko sillä ruoalla voinut olla yhteyttä Ellin sairauteen. Nimittäin löysin kätköistäni avatun smaak-pussin josta oli otettu vain vähän, sillä siirryimme silloin sitten näihin "lääkäriruokiin". Aluksihan siinä oli näitä muita pusseja syyllisenä, mutta sitten jossain artikkelissa näin, että jonkun koira oli sairastunut juurikin tuosta samanvärisessä (vihreä) pussissa olleesta ruoasta, numerokin täsmäsi. En tiedä sitten, voi olla että oli Ellin ihan oma juttukin, en olisi sitä mitenkään pystynyt todistamaan. Ja silloin aikanaan kun Elli tuli kipeäksi, ei tullut mieleenkään, että joku ruoka voisi noin pahasti sairastuttaa toisen!
Terve, pitkästä aikaa
Saatiinpa sitten eräänä kauniina päivänä kauankaivatut Arttu ja Mai meille kylään. Ei oltu moneen vuoteen nähtykään, ja silti tuntui yhtä tutulta kuin eilen oltaisi nähty. Edellispäivänä olin siivonnut pirttiä siltä varalta, että säätieteilijä olisi erehtynyt ja lähettänyt yllemme karmean sadepilven, ja joutuisimme olemaan sisällä. Mutta ei, sää oli mitä parhain ja ehdein siirtää puutarhapöytää pariinkin otteeseen varjopaikkaan, vaikka olihan meillä toki aurinkovarjokin. Tuulikin onneksi sopivasti, niin ei olleet itikatkaan liiemmälti riesana. Lämmintä kyllä piisasi siitä huolimatta.
 |
| Voi hyvänen aika, mitä se nyt...ei meille mitään olis tarvinnut tuoda. Ihan itte olisitte riittänyt. Mutta kaunis on "horsma" ja nappulat herkullisia. |
 |
| Elli: Morjens, Arttu Arttu: Morjens Ellin emäntä, ollaanks kavereita ku sulla näkyy olevan noita namejakin. |
 |
| Arttu: Mitä sää mamma sanoit? Yhtään en oo hyppiny, en edes yrittäny. |
 |
| Elli: mää täsä vähän paikkaan noita Artun jälkiä. |
 |
| Sydämmellinen peräpää ;) Mitenkä nuo (mäyrä)koirien peräpäät onkin aina noin söpöjä :D |
 |
| Piiitkä poika tuo Arttu. (Kuva: Mai) |
 | ||
Mää täsä vaan jälkitarkistelen, että ehtikö se Sir Arthur tännekkin jälkensä jättämään.
|
 |
Joskus me otetaa kaffeet ja teet termarii, ja makkarat ja sinapit reppuu ja lähretää retkeilee piäneks aikaa johonki notskipaikal. Jossei joku tiär mitä notski tarkottaa, ni se tarkottaa nuatioo. Tai emmää mittää ot, mut mee porukat ottaa. Ko emmää jua kaffet se paremmi ko teetkää. Mut makkaraa mää kyl syä ja vettäki otetaa mua varte mukkaa. Kumma juttu, mut kui mul yleens annetaa vaa papanii ja muut saa sitä makkaraa. Mää saa korkeintas pari kuaremuruu ja ne papanat. Kyl mää jättäsi papanat valla kottii, ko kertta reissuu lähretää. Ja söisi sitä kurmeemakkaraa. Wiljamii vai mitä Tellii se ny oli. Piste. Mut muute nää reissut o iha parhaut. Kuvat o otettu viime tammikuu alus. Mut eipä paljo lunta näy. Järvi o pikkase jääs, mut muista ko äippä huus mul ain ko mää olsi menny ton jäil. Oli muka heikot. No saatoimmää vähä kastel tassujani tos rannas, ko emmää meinannu millää uskoo. Nii miälenkiintosii hajui tuli siält jäiltpäi. Eikä sin saanu men - no höh, sanos meikäläine.
 |
| Kyl mää täsäki kuvas oon. Vasemmas reunas, noitte kivie eres. |
 |
| Jonkumoine keittokatos taimikälie. |
Täsä viäl vanhoja muistelen. Inhottujärvel ollaa käyty ainaski viime joulu ja uurevuare välis. Se o sit tosi kiva paikka, mää tykkää ain ko mennää sin. Siäl saa juaksennel iha vappaasti ja nuuskutel kaikemaailma hajui. Tosin sillo harmittaa jos siäl o joku, ko sillo me ei men, ko mee porukat o vähä erakoit. Ainaki sillo jos mennää tommosel paikal. Ni sit lähretää vaivihkaa poijes, nii ettei ne muka huamaa. Kyl huamaa, ainaski jos o nuatiol väkkee, sit o eri juttu jos joku o menny vaik lintutornil, ko sin tarttee vähä kävel. Kyl mää siälki asti oo joskus käyny. Joskus sin järverannal oli leiriytyny jottai ulkomaalaisii iso sakki, mitä liä ollu Romanialaisii (?), mut jälkeepäi kuultii, et ne olis siält määrätty pois. Kaiketi poliisien toimest. Ko ei sin sit päässy kukkaa muu, ei mekää uskallettu sin men. Ko kaikellaist oli kuultu. Käännettii vaa auto ympäri ja äkkii takas sinpäi mist tultiinki. Mitä liä rosmoja, tuumas äippä. No lakkaa ny höpöttämäst, tuumas iskä. Se ei ol nii jäneshousu ko äippä, joka maalaa ain kaikemmaailma skenaarioit.
 |
| Kyltit oli saanu uuret puitteet. |
 |
| Uimarannal ei ol ny tunkuu. |
 |
| Ylläripylläri! |
T: Elli Elviira Eloveena
Terve vuan, kamut. Niinku metsaman, jota iskä aina juutuupista kattelee, sanois. Pitkästä aikaa. Ku eihä toi yks hanki saar mittää aikaseks, meinaa tän ploki pualel.
Joo-o, sen piremmittä puheitta, mennääs suaraa asiaa, elikkäs mitä mulle kuuluu. No kyl mää ny kunnos ole, vaik on täs matka varrel kaikemmoist ollu. Viimemmäks silmä, mut siit sit myähemmi, jos äippä muistaa ja saa aikaseks.
Mut tiätteks, et aikalail vuasi ja kuukausi sitte mua klimpsottii mu elämäni ensimmäise kerra. Leikattii pari nisukkii, ku niihi oli kasvanu jottai kasvei, mitä lie ollu mut ei kukkasii kummiskaa. Se eka elli sano, et' niit olis kolme, mut se leikkaava ei löytäny ku kaks. Se yks oli vissii nii pikkune, et ei se ensimmäinenkää leguri iha varma siit sillo ollu. Jouruttii menee toisel, ku sil ekal ei ollu mahrollisuut leikat. Ja siin samal mu resinfioitii - eiku stereo...sterilisoitii taimitäseoli. Kohtuki lähti veks, siäl oli kuulemma sarvis jottai nestet, entiä mitä se oli, mut tuski mittää juatavaa kummiskaa. Emmää eres tiänny, et' mul olis sarvet, mut niivaa oli - ei ol enää.
Toipumine oli aika rankkaa, muistelee äippä. Mää en meinannu millää toeta, ja äippä joutu härisäs soittaa usseemmanki puhelu sin ellilää. Ku emmää meinannu pääst millää asioilleni, vaik mää sai iha kyyritykse sin pihanurtsil asti. Mut oli vissii sevvert vahvat tropit, et taisimmää ol aika mömmöisäni. Mut sitko kipulääkkeitte antamine loppu, ni mää rupesi virkoomaa ja kyl mää sit siit parani pikkuhiljaa. Äippä heitti patjan lattial ja nukku pitkälti toist viikkoo siin mu kansani. Ko kaikki kiipeemiset ja hyppelemiset oli mult kiälletty. Ja äippä oli blokannu kaikki soffat ja toolit ja sänkyt sillee, ettemmää päässy niihi hyppimää. Mikä harmitti mua suuresti, mut eritoten iskää, ku se ei päässy niivaa soffal vahtaa töllöö. Ain piti siirtää jottai. Ja sekös harmitti.
Mul juaksut oli kuulemma vuas vuarelt ain vaa vaikeemmat ja siks se re..sterilointi tehtii. Valeraskauksii tuli joka kerta, ain vaa pahempii ja pahempii. Ei sitä piipityst olis kestäny eno-Erkkikää. Sano äippä. Ja pelkäs et mul tulee kohtutulehrus. Siks se sit tehtii ja ny mu juaksut o sit juastu. Mut kyl mää joskus lenkil saata salaa ottaa pari juaksuaskelt, ko äippä ei nää. Mut enimmäkses mää kyl vetkuttele, ainaski alkumatka. Jos vaik kummiski käännyttäis takasi kotii. Mut sitko mää huamaa, ettei vetkuttelut auta, ni kyl mää sit hiukka paranna vauhtii. Sillai et' saaraa se vartti lenkki eres tunnis tehtyy.
T: Elli Elviira Eloveena Umpilampi
 |
| Tulin kyllä mäyränä paikalle, kun puhe oli ruoasta! |
 |
| Haistan ruokaa - mitä pitäis tehdä? Whaat - tohonko piikkiletun päälle? Noup! |
 |
| Ai näin vai? |
 |
| No, käviskö tää sit edes? |
 |
| No okei, okei, voinhan mä yrittää. Hiukan toisella takatassulla. |
 |
| Jaa, tätäkö sää tarkotit? Olsit sen heti sanonut! |
 |
| Seison yhdellä tassulla! |
 |
| Ja sitten toisella! Haa, osaanhan mä! |
 |
| Ja sitten on pyrstön vuoro - ai ei näin vai? No miten sitten? |
 |
| Ahaa, olisit heti sanonu, et pitää seisoa! |
 |
| Penkinalituspuserrus on tämän liikkeen nimi. Alias ryömintä. |
 |
| Apua, mä jäin jumiin! |
 |
| Hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven. Penkki nurinperin ja 10 punnerrusta poikkipuuta päin! |
 |
| Ellihän se siinä tarkkailee lintulaudan elämää soffan selkänojalta käsin.. Kuva keväältä. |
 |
| Erilainen "lintu" laudalla. |
 |
| Taivas palaa. Tai näyttäisi palavan, sillä oikeasti kyseessä oli iltarusko. |
