25. Tahaton tauko

Tervehdys kaverit! Meillä on nyt ollut vähän taukoa tässä bloggailussa, kun emäntäihminen on ollut niin saamaton. Aina kun istahdan koneelle, tutkailen ja mahdollisesti kommentoinkin muiden blogit ensin. Sitten vasta on oman blogin vuoro. Ja kun se tulee, niin ei enää jaksakaan miettiä mitään kirjoitettavaa. Ellistä ei taida edes olla uusia kuvia otettuna ja omassa blogissa kuvaton postatus on aika kauhistus. Siksipä ajattelin ilahduttaa teitä muutamalla Ellin vauvakuvalla. Ellihän on syntynyt 15.10.2010 ja ekan kerran kävimme katsomassa sitä sen ollessa viikon vanha. Meille Elli muutti itkuisen matkan jälkeen 8.12.2010 eli muutamaa päivää päälle kaksi vuotta sitten.

 

Niille, jotka ovat vierailleet vasta bloggerin aikana sivuillamme tiedoksi, että aloin bloggailemaan 7.11.2010 tuolla *Vuodatuksen* puolella. Pidin aluksi pienen aikaa blogia yksityisenä, mutta melko pian muutin sen julkiseksi. Viime kesänä Vuodatuksen syötyä kuvamateriaalin, siirryin Nettimartan innoittamana tänne bloggerin puolelle. Muutamia kuvia olen sinne palauttanutkin. Mutta tässä tosiaankin noita alkuaikojen kuvia. Tai oottehan te ne nyt nähneet :)

 

Tämä oli Vuodatuksen blogin ensimmäinen kuva ja ensimmäisen bloggauksen otsikkona oli *Koirankarvoja*

Tämäkin kuva taisi silloin olla ekassa postatuksessa. Pieni söpöliini.

Tää taitaa olla ennenjulkaisematon. Kaikissa noissa kuvissa Elli on siis kasvattajan käsillä.
Katsokaa nyt tuota minikorvaa, ei oo varmaan peukalonpäätä isompi, ja sekin jo nurinpäin, kuten yleensä.

Elli sisaruksineen

 

Myöhemmin, Ellin kotiuduttua meille, se viihtyi paljon sylissä.
Tässä "päivitetään" blogia ;) Korvakin oli jo kasvanut ;D

Pieni virhearviointi. Kapu-beaglellemme ostettiin aina iso säkillinen ruokaa, ettei tarvi aina olla kaupasta hakemassa.
Arvelimme, että Ellikin tarvii kunnon satsin murkinaa pentuajakseen, sehän kelpaisi 1-vuotiaaksi asti. Juu, tää ei ollutkaan sellainen hotko, kuin edeltäjänsä. Taidettiin syöttää Puppy Boosteria sille reilusti yli vuoden vanhaksi. Ja lisänähän meillä oli pentuneuta, joka taisi mennä paremmin kaupaksi.

No, joskushan sitä on herkkujakin tarjolla.

Kutomahommat Elli otti jo pienenä hyvin haltuunsa.

Talvi oli huippukylmä, eikä pienen pennun kanssa ollut paljon asiaa pihalle. Vasta lopputalvesta sää lauhtui sen verran, että saattoi olla pidempia aikoja ulkona ja silloinhan lumileikit maittoi.

Tää on huippuasento, Elli viihtyy tirsamaassa näin vielä tänäkin päivänä.

Ja näitä kuvia on paljon.

 *Annamarin* ja *Nettimartan* (vieritä sivua alas) tavoin virittelin jo silloin, Ellin ekana jouluna joulutunnelmaa kuviin. Mukaan saatiin olkipossu, jonka tarkoitus oli kuvata Ellin kokoa siihen verrattuna (kutakuinkin samankokoisia olivat), sekä muutama joulupallo. Vaaleanpunainen lakanakin löytyi taustaksi, hehee, ei kovin onnistunut idea. Joulunpunaista tai kultaahan sen olisi pitänyt olla.

Muistaako kukaan kun tämän kuvan myötä toivottelimme teille hyvää joulua 2010?

Hehhee, olikohan tässä riittävästi kidutusta hauvavauvakuumeeseen?

24. Sää ja mää

Herran kohtuutta ei oo missään, sanoi mummuni jo aikoinaan.

Tuo otsikko viittaa suhdettani säähän, ei siis sinuun ;) 25.10. tuli ainakin kuvien päivämäärän mukaan ensilumi tänne meidän leveysasteille. Mulla on vihasuhde lumentuloon, sillä omakotiasujana se tietää aurausreissua pihamaalle. Sinänsähän lumi kyllä valostuttaa maailmaa, mutta miksi sitä pitää aina tulla metritolkulla? Eikö viisi senttiä riittäisi koko talven saldoksi? Onhan tuo kolaaminen tietysti hyötyliikuntaa parhaimmillaan, mutta jos lumi on räntävoittoista, siis märkää, niin onhan se painavaa. Kolme senttiä märkää lunta tässä lentokentän kokoisessa pihassa on jo aivan liikaa ja todella raskasta lykittävää. Ja jos on pakkasta luvaksi seuraavaksi päiväksi, niin se loska on aurattava pois, muuten on piha kuin perunapelto. Ja jos ajat autonjäljet auraamattomalle lumelle, on auraaminen myöhemmin siitä kohdasta hankalaa, kun lumi on piukkaantunut renkaan alla. Siis on ehdottomasti aurattava, ennenkuin auto lähtee pihasta / saapuu pihaan.

Siksi olenkin ollut tyytyväinen tähän leutoon syksyyn. En todellakaan rakasta näitä vesisateisiakaan päiviä, mutta parempi sekin, kuin kolata päivä toisensa perään tuota pihaa. Vaikken ole erityisemmin kerrostaloasumisen ystävä, ehkä ihan vaan sen tähden ettei niissä voi kauheasti meluta, niin talvella siinä on etunsa. Voi niitä onnellisia, joiden ei itse tarvi pihojansa aurata. Ja tuosta vesisateesta vielä, ei sekään ole hyvä, että päivätolkulla sataa vettä. Lokakuussa Seinäjoen kässämessuilla käydessämme, runsaat vesisateet aiheuttivat tulvia. Myös meillä täällä Satakunnassa.

 Neiti on erittäin otettu siitä, että pikkupakkasellakin jo joutuu laittamaan villapaidan päälleen.

25.10. Aamulla 7:n aikaan oli tämän verran lunta.

Iltayhdeksältä maa oli jo valkoinen

Seur. aamuna puoli viiden aikaan ehkä aavistuksen enemmän lunta.
Myöhemmin jouduimme jo kolaamaan.

Tulvakuvia lokakuun alusta, kun kävimme Ellin kanssa kuvauskeikalla:

Avantouimareiden saunarakennus tulvavesien saartamana

No huh, ei tulis mieleenkään sukeltaa tässä kohtaa
(eikä muutenkaan tähän vuoden aikaan)

Saunarakennus vielä kuvattuna joen toiselta puolelta, matonpesupaikan puolelta.

Elli olis mennyt vielä uimaan! Jäätävää!

Kuva matonpesupaikan puolelta. Punainen viiva kuvaa sitä, missä joenuoman kuuluisi olla.
Joki oli kuitenkin levittäytynyt pelloille ja tässä kohtaa aivan tienreunaan asti, jossain vaiheessa vähän ylikin.
Pesupaikka tuon punaisen viivan oikealla puolella. Etualalla vaahtoa.

Matonpesupaikka vähän lähempää.
Tarkenisitko tuolla vyötäisiäsi myöden vedessä pestä mattojasi?

Hmm, pistäisitkö autosi lämpiämään tähän tolppaan?
Ja mitä ihmettä tää tolppa tekee uimarannassa???!!!

Joki on levittäytynyt puihin asti.

Mua o petetty!
Äiti, miksemmää päässy uimaan???

Nimim. rakastan kevättä ja kesää, kai? Ainakin tähän aikaan vuodesta ;)
PS. Muista, että kuvia klikkaamalla, saat ne hieman isommiksi.

Muoks. Laitan tähän vielä linkin tuonne sivulle, mistä löytyy Ellin villapaidan ohje, eli *täältä*

23. Haaste

 

Sain Annamarilta *Kaikki elämäni koirat* -blogistilta *haasteen* vastata 11 hänen keksimäänsä kysymykseen ja keksiä itse samanverran kysymyksiä lisää. No, nyt en kyllä jaksa keksiä uusia kysymyksiä, mutta vastaan hänen keksimiinsä kysymyksiin. Jos joku haluaa, voi vapaasti napata samat kyssärit itselleen ja vastata niihin.

 

 

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

 

 

No nyt tuli paha. Odotas, ihan kakarana meillä taisi olla Nalle, joka oli seropi Suomenpystykorva. Sen jälkeen muutimme kerrostaloon, eikä meillä ollut sinä aikana koiria. Oman koiran korvasi mummun koirat, joita on ollut seropit Putsi, Pirre sekä Hollanninpystis Nanna, joka ei ollut mummun oma, mutta vietti siellä pitkän aikaa, ennenkuin haettiin omaan kotiinsa. Samoin vierailin Ikaalisissa, jossa tätini asui miehensä ja koiransa kanssa. Koira oli seropi spanieli, Kalle, ja olin aivan hullantunut siihen. Kun sitten teini-iässä muutimme omakotitaloon, sain ihan ensimmäisen oman koiran, Ressun, joka oli seropi Suomenpystis. Mieheni kanssa eka koiramme oli niinikään seropi Suomenpystykorva Puppe, joka kuoli parvo-virukseen vain puolitoista vuotiaana. Sen jälkeen meille tuli 2-vuotias lapukka, Ropsu. Sitten beagle Kapu ja nyt on sitten Ellin vuoro. Että laske siitä ;)

 

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

Rentoutumisen tärkeyden.

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

 

Kun päätös koiranhankinnasta oli tehty ja kasvattajalle soitettu tulostamme katsomaan pentuja, mieteimme nimeä. Aikoinaan, jos meille olisi tullut tyttö, olisi hänen nimensä ollut Emma. Kun Emmaa ei tullut, sanoin miehelle, että jospa annettaisi tämä nimi tulevalle koiravauvalle. Ellihän oli viikon ikäinen, mennessämme ekaa kertaa katsomaan sitä. Kasvattaja esitteli meille pentuja nimeltä. Oli Eetua, Elmeriä, Elsaa, Elisaa, Eliseä ja Elliä. Elli oli kaikkein tummin pentu, eikä nimikään ollut paha. Elli kuullosti miltei Emmalta. Kasvattaja sanoi, että nimen voi vielä vaihtaa. Emme vaihtaneet. Niinpä Elli jäi Elliksi, nimi oli jo valmiina.

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

On, määrä! Ykkössijaa taitaa pitää edelleen vauva ja vaavi. Nahkanapa, nisäkäs, mutu-lutunen, tytsy, tytteli, typykkä, Elviira, karvanaama, pitkuliini, pötkö, tappitassu....

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

Me käydään aika vähän missään kylässä. Joihinkin paikkoihin Elli pääsee mukaan joihinkin ei. Yleensä täällä on silti ainakin poika kotona, ettei sen aivan yksin tarvi kotiin jäädä.

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

 

Heh, divaanisoffa. Ja aina parempi, jos siinä lojuu vaikkapa ihminen. Silloin ängetään itsensä ihmisen jalkojen väliin (ei jalkoväliin ;) heh, hyvä minä!).

7. "Katsooko" koirasi televisiota?

 

Pienempänä Elli katseli kyllä jonkin verran telkkaria, jopa ikkunatelkkariakin. Eli joskus se rähisi ikkunasta peilautuvalle telkkarikuvalle ;) Nykyään töllön katselu on jäänyt vähemmälle ja tsirppoja tiirataan soffan selkänojalta.

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

 

Tähän voisin vastata erällä 52 kysymyksen ja vastauksen vastauksella: Kysy vain kuinka paljon usein! Vaan mitä, jos Elli ei pitäisikään tulokkaasta, se kun ei erityisemmin tunnu välittävän pentukoirista. Mitä jos se ei kestäisi sen riehumista? Mitä jos...? Kysymyksiä tuntuisi riittävän, ja onhan se myös kustannuskysymys. Sekä olenko valmis taas siivoamaan pentukakkoja ja pissoja.

 

 

9. Oletko aina ollut koiraihminen?

 

KYLLÄ!!!!

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

 

Miten saada uninen mäyräkoira herätettyä aamulenkille. Tähän en ole vieläkään löytänyt vastausta. Enkä siihen, miten viluisen mäyräkoiran saisi viritettyä villapaitataajuudelle.

     

 

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

 

Tokihan tuo nyt temppuja osaa, kuten istu, maahan, paikka, odota, seis ja nätisti, mutta mitään se ei tee ilman herkkupalan toivoa. Yksi "turha" opetus oli, että kun on mennyt maahan, niin sitten pitää kieriä selän kautta  itsensä ympäri. Tarpeeksi nälkäisenä ja innokkaana tämä onnistuu pelkkää käsimerkkiä näyttämällä, vaikka se olisi seisomassa tai istumassa tempun alussa.

Paikka -sanan opetus ei sitten olekaan niin turha. Ellillä on tapana kerjätä isännän (juu, tiedetään kuka sille antaa pöydästä) vieressä, kun olemme ruokailemassa. Minä puolestani kypsyn hyvin äkkiä tähän kerjäämiseen ja ohjailen sen viereiseen huoneeseen kuikuilemaan. Komennan sanalla "paikka" ja näytän samalla käsimerkin ja yleensä se tätä totteleekin. Joskus joutuu kyllä komentamaan isäntääkin ;)

 

 Lainatut kuvat mm.
täältä, täältä, täältä ja täältä

 

22. Uusi look!

Toi meen äippä o taas ollu vähä jälkijunas viimeaikoin, niin mä pääti sit ite vähä päivitel tätä plokii. Vähä niinku näi: "Voi ny herranjestas, mikä ploki tääki ny o olevinas, konnei päivityksii tul ku sillotällö. Jos sillonkaa." ;DDD No joo, leikki sikses. Tiättekö, silloin ku mul oli synttärit, ni ereltäväl viikol, tarkemmi sanottun torstain 11.10.2012, mul kävi karsee tuuri. Mää jourui nimittäi trimmerii. Turkikset nypittii taas kerra törkeesti veks. Siis mikä kumma siin o, et' mult ittelt lupaa kysymäti mult viärää mu paras ja tärkein vaatekappale: mu oma turkki. Ja sit tullee tämmäset karseet kelit, niinkoet' sataa lunta ja räntää, tai lämpötila putoo -12 asteesee, tai tuulee tai muut vastaavaa. Ni sit mul änketää joku pirskati villatröijy pääl. Minen ala pukeen mitää, karkuu mää juakse. Ja värise - pelost, en vilust. Enne mää pirättele vaik pual vuat, ennenko näyttäyry siin karsees pinkipunases tröijys tual kylil. Naurualaseksha siin joutuu, sanokaa mu sanonee! Tulis kesä ja kärpäset!

Tält mää ny sit näytä erest.

Ja tält hiukka sivust kattottun.

Ja tält mää näytä takkaa päi, ko sammakko...

...hyäkkää mu kimppuu.

 

Täs me tuijotetaa tiukasti toisiamme. Mää voiti.

Näin käy häviäjälle! Luuseri!

Täs viäl linkki Porin murresanakirjaan. Siält löytyy yleisii ohjeitaki, millail luetaa tätä Murrea. *klik*

Lämmintä alkavaa viikkoa kaikille mukaville blogikamuille!

T: Elli Elviira Eloveena

21. Kallonperän saalistaja

No joo, tulipa annettuu iskälle mojova synttärilahja, noinniinkuin MUN synttäreiden kunniaks. Se oli nyrjäyttäny nilkkas töis, siis just saman päivän ku mul oli toi merkkipäivä. Et krykkyi kans se siält sit tuli jo heti aamupäiväl kotio. Saaraa löhöt soffal pari viikkoo sylikkäi. Se o hianoo. No ei tietenkää se ol hianoo ko sen kinttu o sohjon, mut se sylikkäi makkaamine passaa mul kyl mainiosti. Enkä mää sitä lahjaa antanu, ite se sen haki! Mul ei ollu mitenkää omat tassut täs pelis mukan. Mut on se aika hurjan näköne, se kinttu. Semmone sinisekirjava färine.  Toho alapualel mää laita kummiski kuvii mee aikasemmalt reissult Kallost, varmaa joskus syyskuu pualel oltii siäl viimeks. Sillo se kinttu oli viäl kunnos, et' se pääsi siäl kulkemaa.

Hurja saalistaja työssään.

Tärkeä viesti seuraavalle Kallonperän tallaajalle!

Hmm. Tästä on joku mennyt.

Varmaan tähän suuntaan.

Pahus, taitavat olla liian kaukana.

Juu ei, en viitsi lähteä kuulustelemaan niitä.

Siellä ne ovat, pienen uintimatkan päässä ;)



Törkeetä, tuodaan tämmöseen paikkaan saalistamaan
missä kastuu!

T: Elli Elviira Eloveena