23. Haaste

 

Sain Annamarilta *Kaikki elämäni koirat* -blogistilta *haasteen* vastata 11 hänen keksimäänsä kysymykseen ja keksiä itse samanverran kysymyksiä lisää. No, nyt en kyllä jaksa keksiä uusia kysymyksiä, mutta vastaan hänen keksimiinsä kysymyksiin. Jos joku haluaa, voi vapaasti napata samat kyssärit itselleen ja vastata niihin.

 

 

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

 

 

No nyt tuli paha. Odotas, ihan kakarana meillä taisi olla Nalle, joka oli seropi Suomenpystykorva. Sen jälkeen muutimme kerrostaloon, eikä meillä ollut sinä aikana koiria. Oman koiran korvasi mummun koirat, joita on ollut seropit Putsi, Pirre sekä Hollanninpystis Nanna, joka ei ollut mummun oma, mutta vietti siellä pitkän aikaa, ennenkuin haettiin omaan kotiinsa. Samoin vierailin Ikaalisissa, jossa tätini asui miehensä ja koiransa kanssa. Koira oli seropi spanieli, Kalle, ja olin aivan hullantunut siihen. Kun sitten teini-iässä muutimme omakotitaloon, sain ihan ensimmäisen oman koiran, Ressun, joka oli seropi Suomenpystis. Mieheni kanssa eka koiramme oli niinikään seropi Suomenpystykorva Puppe, joka kuoli parvo-virukseen vain puolitoista vuotiaana. Sen jälkeen meille tuli 2-vuotias lapukka, Ropsu. Sitten beagle Kapu ja nyt on sitten Ellin vuoro. Että laske siitä ;)

 

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

Rentoutumisen tärkeyden.

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

 

Kun päätös koiranhankinnasta oli tehty ja kasvattajalle soitettu tulostamme katsomaan pentuja, mieteimme nimeä. Aikoinaan, jos meille olisi tullut tyttö, olisi hänen nimensä ollut Emma. Kun Emmaa ei tullut, sanoin miehelle, että jospa annettaisi tämä nimi tulevalle koiravauvalle. Ellihän oli viikon ikäinen, mennessämme ekaa kertaa katsomaan sitä. Kasvattaja esitteli meille pentuja nimeltä. Oli Eetua, Elmeriä, Elsaa, Elisaa, Eliseä ja Elliä. Elli oli kaikkein tummin pentu, eikä nimikään ollut paha. Elli kuullosti miltei Emmalta. Kasvattaja sanoi, että nimen voi vielä vaihtaa. Emme vaihtaneet. Niinpä Elli jäi Elliksi, nimi oli jo valmiina.

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

On, määrä! Ykkössijaa taitaa pitää edelleen vauva ja vaavi. Nahkanapa, nisäkäs, mutu-lutunen, tytsy, tytteli, typykkä, Elviira, karvanaama, pitkuliini, pötkö, tappitassu....

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

Me käydään aika vähän missään kylässä. Joihinkin paikkoihin Elli pääsee mukaan joihinkin ei. Yleensä täällä on silti ainakin poika kotona, ettei sen aivan yksin tarvi kotiin jäädä.

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

 

Heh, divaanisoffa. Ja aina parempi, jos siinä lojuu vaikkapa ihminen. Silloin ängetään itsensä ihmisen jalkojen väliin (ei jalkoväliin ;) heh, hyvä minä!).

7. "Katsooko" koirasi televisiota?

 

Pienempänä Elli katseli kyllä jonkin verran telkkaria, jopa ikkunatelkkariakin. Eli joskus se rähisi ikkunasta peilautuvalle telkkarikuvalle ;) Nykyään töllön katselu on jäänyt vähemmälle ja tsirppoja tiirataan soffan selkänojalta.

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

 

Tähän voisin vastata erällä 52 kysymyksen ja vastauksen vastauksella: Kysy vain kuinka paljon usein! Vaan mitä, jos Elli ei pitäisikään tulokkaasta, se kun ei erityisemmin tunnu välittävän pentukoirista. Mitä jos se ei kestäisi sen riehumista? Mitä jos...? Kysymyksiä tuntuisi riittävän, ja onhan se myös kustannuskysymys. Sekä olenko valmis taas siivoamaan pentukakkoja ja pissoja.

 

 

9. Oletko aina ollut koiraihminen?

 

KYLLÄ!!!!

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

 

Miten saada uninen mäyräkoira herätettyä aamulenkille. Tähän en ole vieläkään löytänyt vastausta. Enkä siihen, miten viluisen mäyräkoiran saisi viritettyä villapaitataajuudelle.

     

 

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

 

Tokihan tuo nyt temppuja osaa, kuten istu, maahan, paikka, odota, seis ja nätisti, mutta mitään se ei tee ilman herkkupalan toivoa. Yksi "turha" opetus oli, että kun on mennyt maahan, niin sitten pitää kieriä selän kautta  itsensä ympäri. Tarpeeksi nälkäisenä ja innokkaana tämä onnistuu pelkkää käsimerkkiä näyttämällä, vaikka se olisi seisomassa tai istumassa tempun alussa.

Paikka -sanan opetus ei sitten olekaan niin turha. Ellillä on tapana kerjätä isännän (juu, tiedetään kuka sille antaa pöydästä) vieressä, kun olemme ruokailemassa. Minä puolestani kypsyn hyvin äkkiä tähän kerjäämiseen ja ohjailen sen viereiseen huoneeseen kuikuilemaan. Komennan sanalla "paikka" ja näytän samalla käsimerkin ja yleensä se tätä totteleekin. Joskus joutuu kyllä komentamaan isäntääkin ;)

 

 Lainatut kuvat mm.
täältä, täältä, täältä ja täältä