keskiviikko 14. lokakuuta 2020

111. Terve vuan!

 Terve vuan, kamut. Niinku metsaman, jota iskä aina juutuupista kattelee, sanois. Pitkästä aikaa. Ku eihä toi yks hanki saar mittää aikaseks, meinaa tän ploki pualel.

Joo-o, sen piremmittä puheitta, mennääs suaraa asiaa, elikkäs mitä mulle kuuluu. No kyl mää ny kunnos ole, vaik on täs matka varrel kaikemmoist ollu. Viimemmäks silmä, mut siit sit myähemmi, jos äippä muistaa ja saa aikaseks. 

Mut tiätteks, et aikalail vuasi ja kuukausi sitte mua klimpsottii mu elämäni ensimmäise kerra. Leikattii pari nisukkii, ku niihi oli kasvanu jottai kasvei, mitä lie ollu mut ei kukkasii kummiskaa. Se eka elli sano, et' niit olis kolme, mut se leikkaava ei löytäny ku kaks. Se yks oli vissii nii pikkune, et ei se ensimmäinenkää leguri iha varma siit sillo ollu. Jouruttii menee toisel, ku sil  ekal ei ollu mahrollisuut leikat. Ja siin samal mu resinfioitii - eiku stereo...sterilisoitii taimitäseoli. Kohtuki lähti veks, siäl oli kuulemma sarvis jottai nestet, entiä mitä se oli, mut tuski mittää juatavaa kummiskaa. Emmää eres tiänny, et' mul olis sarvet, mut niivaa oli - ei ol enää.

Toipumine oli aika rankkaa, muistelee äippä. Mää en meinannu millää toeta, ja äippä joutu härisäs soittaa usseemmanki puhelu sin ellilää. Ku emmää meinannu pääst millää asioilleni, vaik mää sai iha kyyritykse sin pihanurtsil asti. Mut oli vissii sevvert vahvat tropit, et taisimmää ol aika mömmöisäni. Mut sitko kipulääkkeitte antamine loppu, ni mää rupesi virkoomaa ja kyl mää sit siit parani pikkuhiljaa. Äippä heitti patjan lattial ja nukku pitkälti toist viikkoo siin mu kansani. Ko kaikki kiipeemiset ja hyppelemiset oli mult kiälletty. Ja äippä oli blokannu kaikki soffat ja toolit ja sänkyt sillee, ettemmää päässy niihi hyppimää. Mikä harmitti mua suuresti, mut eritoten iskää, ku se ei päässy niivaa soffal vahtaa töllöö. Ain piti siirtää jottai. Ja sekös harmitti.

Mul juaksut oli kuulemma vuas vuarelt ain vaa vaikeemmat ja siks se re..sterilointi tehtii. Valeraskauksii tuli joka kerta, ain vaa pahempii ja pahempii. Ei sitä piipityst olis kestäny eno-Erkkikää. Sano äippä. Ja pelkäs et mul tulee kohtutulehrus. Siks se sit tehtii ja ny mu juaksut o sit juastu. Mut kyl mää joskus lenkil saata salaa ottaa pari juaksuaskelt, ko äippä ei nää. Mut enimmäkses mää kyl vetkuttele, ainaski alkumatka. Jos vaik kummiski käännyttäis takasi kotii. Mut sitko mää huamaa, ettei vetkuttelut auta, ni kyl mää sit hiukka paranna vauhtii. Sillai et' saaraa se vartti lenkki eres tunnis tehtyy.

Täsä me ollaa lährös just sin klimpsomisee. 
Mää ole autuaa tiätämätö tulevast.

Häkkihä siit sit heilahti kotiitultuas. 
Vaik iha turhaa, emmää ol täs maailmas - mää ole mömmöläs.

Melko rajunnäköne masulookki mul, vai mitä?

Täsä o turvotus jo aikalail laskenu. 
Nykyste niit arpii ei enää juurikaa näy. Ainakaa karvapeittee alt.

Tää o otettu ny männä kesän. 
Äippä yritti saar mua likemmäs noit kukkasii, mut mää oli sitä miält, et' voitas jatkaa matkaa.

      T: Elli Elviira Eloveena Umpilampi

8 kommenttia:

  1. Voi Elli ihanainen, on sulla ollu melkoisia koettelemuksia. Me Palvelijattaren kanssa pidetään peukkuja, että pääset täyteen kuntoon pikapikaa. Eikä mitään kipuja mihinkään kohtaan! Pusuja ja voimahaleja T: Parek ja eukko

    VastaaPoista
  2. Onhan noita ollu, niinku varmaan jo tässä iässä monella meistä on jotain kremppaa. Mut onneks toi on jo takana ja hyvin toivuttuna. Kiitos pusuista ja haleista. -Elli-.

    VastaaPoista
  3. Onpa mukavaa, että tulit taas tänne blogimaailmaan, Elli. Kuulumisesi olivat kyllä hurjia, mutta toivottavasti edessä päin on parempia aikoja. Terveyshuolet on rasittavia. Onneksi nuo ihmiset pitää meistä huolta. Älähän katoa linjoilta, sinun ja äippäsi juttuja on kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä kuule oon monet kerrat suunnitellu ajatuksisani plokkauksii, mut tos sihteeris on ollu joku vika, eikä se oo toiminu niinku pitäis. Vanha raakkine jo. Yritetään ny pysyy linjoilla, mut mitään ei luvata, ku tosiaan toi raakkine elikkä sihteeri voi lakata toimimasta ihan koska vaan ;) Ja kiva ku tykkäätte lukee, vaik tälläi harvakseltas pari vuare välei ;D
      - Elli -

      Poista
  4. Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa! :) Vaikka kuulumiset olivatkin vähän rajuja, mutta onneksi olet selvinnyt koettelemuksista! Toivotaan sinulle terveitä päiviä jatkossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reilut pari vuatta sitte viimeks päivitettiin. Tää o vähä jääny hunningolle, ku tassut ei omasta takaa taivu ja sihteeri o vissii ollu lakos. Selvitty ollaa - ainaki toistaseks.
      -Elli-

      Poista
  5. Mukava kuulla sinulta kuulumisia, vaikka ei kaikki niin mukavia. Monta kertaa olen käynyt kurkkailemassa.Tiitua muistellessa selailen karvakamujen kuulumisia. Hyvää syksyä sinne teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sustaki. Ko ikää tulee, ni tuppaa huanoi uutisii tulemaa vähä enempi. Meki just äipän kans muisteltii Tiituu, kui se oli semmone söpöne harmaahapsi. Ja ny mää ole ittekki jo aika harmahtunu, ainaki pörröst. Äippä sanoo et' mää oo semmone pehmeepäine, mut se tarkottaa sil mu pörrööni, ei järkee ;) Ja ny ku äippä nyppii mu itte, ni sitä kohtaa ei oikee saa nypittyy, ni sit äippä vaa klimpsasee se koneel poijes. Rupee muute taas olee pörrö silmil koht, tarttis tehr jotai. Hyvää syksyä sullekki. -Elli-

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.