sunnuntai 1. tammikuuta 2017

101. Vuosi on kulunut

Vuosi on taas tullut tiensä päähän, ja uusikin pääsi jo alkamaan. 
Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!




Hehheh, joskus sitä saattaa nukahtaa kesken leikin, niinkuin alimmasta kuvasta huomaa ;) Kuvat on viimekesäsiä, pieni sensurointipallokin kuvissa, kun Ellillä oli juoksut ;)

Meillä meni uudenvuodenaatto ihan hyvin, kun Ellihän ei pauketta pelännyt tänäkään vuonna. Aina sitä miettii, kun tää on vaan kerran vuodessa tää paukuttelu, että josko se on unohtanut ja alkaa pelätä sitä. Mutta ei, entiseen malliin, eli hyvin meillä meni.

Täällä ei paukut juurikaan ennen lakisääteistä iltakuutta pamahdelleet (ihan muutama vain). Jossain vaiheessa iltaa paukkuja kuului enempikin, mutta siinä 23.-23.45 oli miltei hiljaista ulkona, kunnes se puolenyön melttoominen alkoi. Isäntä kävi ulkona katselemassa, mutta me likat jäätiin sisälle.
Paljon hienompi oli katsella telkusta sitä Pariisin viimekesäistä ilotulitusta siinä Eiffelllä ja lähistöllä. Se oli aivan upea, kestikin vaikka kuinka kauan, vaikken ihan alusta ehtinytkään sitä katsomaan. Katsoiko teistä kukaan, se tuli teemalta aattoiltana? En tosiaan ehtiny kuin osan katsomaan ilotulituksesta, mutta siinä oli vissiin joku konserttikin alussa. No, Areenasta löytyi, *tässä* linkki, jos joku haluaa vielä katsoa sen. En tosin tiedä kuinka kauan tuo on tuolla nähtävissä, ja se ilotulitus on tuolla loppupäässä, jossain 1,55:n kohdalla.

LYYLI 26.2.2003 - 3.12.2016
Ellin ensimmäinen varsinainen koirakaveri, Lyyli-lapinkoira, lähti joulukuun alussa sateenkaarisillalle. Ikää Lyylillä oli rapsakasti 13 v, olisi täytänyt kohta kokonaista 14 vuotta. Meillä on ikävä Lyyliä, mutta eniten suree äitini, en tiedä miten helpottaisin hänen oloaan. Se tietysti helpottaa hetkellisesti, kun saa muistella Lyyliä jonkun kanssa, mutta varsinkin yöt on hänelle vaikeita.

Äitini pyysi etsimään Lyylistä kuvia, josko mulla olisi. Kävin tänään läpi aidot filmirullakuvat ja muutaman kuvan siitä löysinkin, digikuvat on vielä katsomatta, se onkin järkälemäinen urakka, enkä usko sieltä kovin montaa kuvaa löytyvän. Eihän kamera oo ikinä silloin käsien ulottuvilla kun tarvitsisi. Tässä noi kuvat:

Kapu-beagle ja Lyyli-vauva kesällä 2003

Kapu on siis Ellin edeltäjä, jos joku ei tiedä.

Lyyli-vauva. Varmaan joku 4-5 kk kuvissa.
Alkuperäiset annoin äidille synttärilahjaks, hänellä on tänään syntymäpäivä, ja hän ilahtuikin niistä kovin. Yhden laitoin kehyksiin, tuon alimman jossa Lyyli on poikani kanssa. Näitä skannattuja kuvia on hiukan tosin rajattu.

8 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta teillekin!
    Ja osanottomme Lyylin poismenosta! Lapinkoirilla on erityinen paikka meidänkin sydämissä, kun lapinkoira (Roosa-täti) on ollut meidänkin kummankin ensimmäinen koirakaveri. Lyyli on pentuna muistuttanut hämmästyttävän paljon meidän kaveriamme Ninniä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos myös osanotostanne. Lyyli oli upea koira, harmi ettei lemmikkiystävämme ole yhä kauan täällä kuin mekin, aina jää kaipaus rintaan. Aina kun olen nähnyt Ninnin tai Roosa-tädin kuvan teidän blogissa, on tullut heti Lyyli mieleen, tulee varmaan edelleenkin, vielä enemmän. Äidin edellinenkin oli lapinkoira, Lilli nimeltään. Aluksi nimet menikin välillä väärin päin.

      Poista
  2. Valosaa ja ilosaa uutta vuatta, sulle Elli Karamelli perheines, vaik teil tommonen suru-uutinen olikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Myrsky ja Tuisku. Suru-uutiset on ikäviä, mutta niin se elämän kiertokulku valitettavasti menee. Lyyli opetti Ellin "huispaamaan" pehmolelujaan :)

      Poista
  3. Hyvää uutta vuotta teille! Olihan teillä myös surullisia uutisia, mutta toisaalta se on elämää. Joskus on jokaisen vuoro lähteä sinne sateenkaarelle nauttimaan ihanista päivistä.
    Minulla oli myös helppo uusi vuosi, kun en pelkää pauketta. Pääsääntöisesti juoksen rakettien perässä ja nautin ruudin tuoksusta. Äipän aattoilta meneekin aina ulkoillessa, ei tule paljon tv:tä silloin katseltua.
    t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin! Lyylin on nyt parempi olla siellä sateenkaarisillalla, ei ole kipuja eikä vaivoja.
      Me ollaan, Eka onnekkaita, kun ei pelätä pauketta. Ei äippä silti halua päästää mua aattoehtoosti irtonaisena ulos, pelkää että jos kuitenkin pamahtaa jossain lähellä ja säikähdän. Ihmisnaiset on kyll joskus vähän hoopoja, ihan suotta se pelkää. Ennemmin pelkään lenkillä takaatulevia ihmisiä, eihän niistä tiedä mitä ne aikoo. Varmuuden vuoksi pysähdyn odottamaan hyvissä ajoin, ja kun ovat kunnolla näköetäisyydellä saatan pinkaista karkuun, jos vaikuttaa epäilyttävältä... -Elli-

      Poista
  4. Oekeen hyvvee uutta vuotta sullehhii ja perheelles vaekka surua onnii. Jokkaesella on aekasa ja vuorosa lähtee ja nyt olj Lyylin vuoro. Vaekka ikävä on varmaan kaahee... laetan tiältä lämpimät osanotot kansa <3 Valloo kohti männään kuitennii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos myös osanotosta <3 Valitettavasti nyt oli Lyylin vuoro lähteä, ikävä tosiaan on kova, Lyyli oli niin suloinen ja kiltti. Joo, valoa päin mennään!

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.