104. Aku lomailee - meillä

Aku-poika on *Venlan* "pikkuveli", vaikka onkin Venlaa vanhempi (ja myös kookkaampi). Itseasiassa se on Elliäkin pari viikkoa vanhempi. Aku on siksi pikkuveli, kun se on myöhemmin  tullut pojan talouteen kuin Venla. Heillä on myös pari kissaa, ja kyllä - Elli on nekin nähnyt. Nuo muut menivät toiseen hoitopaikkaan, mutta Aku tuli meille pariksi viikoksi. Puolet ajasta on jo mennyt.

Oikeastaan Aku ja Elli ovat luonteeltaan hieman samanlaisia, rauhallisia koiria - ainakin sisätiloissa. Ja ainakin nyt täällä meillä. Siinä missä *Venkku* (Venla) menee toohottaa ja pulisee omiaan, nämä kaksi katselee ymmyrkäisenä yhden touhuja, tai Aku nyt on jo niihin tottunut.

Aku käyttää kuonopantaa.

Metsäautotiellä ei yleensä ole ihan hirveästi pelkoa muista koirakoista.
Lenkkeillään mieluummin keskenään, minä ja Aku.

Mitä? Miksi piti pysähtyä?
Onks pakko kuvata ku toisel o tämmöne typeä kuanopanta.

Elli ei pääse Akun ja minun lenkeille mukaan, lenkitän tytyn erikseen. Jos mies tulee mukaan, niin silloin Ellikin pääsee. Ei vaan onnistu, jos toinen tempoo hirveästi hihnassa, vaikka toinen olisi kuinka nätisti. Ja usein se toinenkin provosoituu. Kyllähän Aku muuten kulkee vedonestovaljaissaan ihan nätisi, mutta jos kuitenkin tulee se toinen koirakko vastaan...

Nyt näitä kahta oli hieman vaikea saada samaan kuvaan, mutta onnistuin sentään:

Elli kävi morjestamassa Akua joka huilailee pedillään.

Varmuudeksi olen antanut ruoan yleensä niille eri huoneissa,
mutta onnistui se hyvin yhdessäkin.

Blogin päätähti vielä lempipuuhassaan, eli tuutimassa.
Aurinko vaan on lipsahtanut hiukan ohi.

Löysin jokusen kuvan niiltä ajoilta kun Aku ja Elli vasta tutustuivat:

Aku taisi jo silloin olla Elliin ihastunut.

Elli oli hieman - hmm - ahdistunut.

"Et nuuski enää mun bebaa!"

No, ok! Pidetään sitte hajurakoa, höh!