33. Eräänä kauniina ystävänpäivänä

Emännän saamattomuuden takia tää postatus tulee vasta nyt, vaikka piti jo perjantaina väkertää tää. Mutta eikös ystävänpäivä oo vaikka joka päivä?  :) Että hyvää ystävänpäivää sullekin sinne ruudun taakse!

No niin, viime torstaina, elikkäs ystävänpäivänä, lähdimme Ellin kanssa katsomaan ystäviämme *Arttua, Bassea ja Maita*. Aluksi mentiin koirapuistoon, jollaisessa olimme ensi kertaa. Saimme olla omissa oloissamme, muita koirakoita ei näkynyt. Hyvä niin. Koirat olivat kuin eivät tietäisikään toisistaan mitään, kukin puuhasteli omiaan. Mutta todennäköisesti ne kuitenkin salaa seurasivat, mitä toinen puuhastelee. Muutaman kerran kiertelimme lumeen tallattua polkua pitkin ympäri, koirat sulassa sovussa edellämme.
Ennenkuin menimme heidän kotiinsa, päätettiin vielä kiertää lenkki koirien kanssa, se sama kuin silloin viime kesänäkin. Teki todella hyvää itsellekin kiertää se lenkki, ja mukavaa kun oli vihdoin lenkkiseuraa. Ja näin uuvutimme koirat hienosti ;)

Sisällä koirat saivat herkullisen aterian ja Ellikin suorastaan hotki ruokansa. Juu kyllä sillä nykyään on hyvä ruokahalu, vaikka joskus (nykyään enää lähinnä juoksujen aikaan) vähän kranttuileekin. Emännillekin oli tarjolla ihania herkkuja. Koirille veimme Ellin kanssa ystävänpäivätuliaisiksi tuollaisia AM:n blogista bongattuja *puuhapalluraisia*. Niiden kanssa koissuilla vierähti tovi aikaa, ja ensimmäisenä väsähti Basse. Arttu ja Elli jatkoivat purupallojen työstöä ja vaihtelivatkin niitä välillä. Elli jopa intoutui härnäämään Arttua vähän väliä. Se kiersi puuhapallon palanen suussaan kuikkimaan välillä toiselta oviaukolta ja välillä toiselta ja saikin Artun  peräänsä. Myöhemminkin Elli vielä kävi oikein pyytämässä Arttua leikkiin. Oon oikein ylpeä tytsistä, että oli edes yritystä leikeistä, kun yleensä toisten koirien kanssa se paremminkin on "seinäkukkasena". Niin, se Basse uuvahti kesken puuhapallon työstön ja jätti Ellin ja Artun jatkamaan hommia ja tuli meidän jalkoihimme pitkäkseen teenjuonnin ja herkuttelumme ajaksi.

Kun viimein ymmärsin alkaa tekemään lähtöä, olivat kaikki koirat pötköllään kuka missäkin. Elli taisi olla pöydän alla. Ajattelin, että huomaako se ollenkaan, että teen lähtöä, mutta sillä aikaa kun kävin veskissä oli tytsi herännyt. Meinas vissiin, että kylässä on kivaa, mutta kotona paras. Ressukka oli kans niin uupunut, että nukkui koko automatkan. Tässä vielä kuvapläjäys visiitistä:

Artulla puuhalelu suussaan. Basse ujostelee.

Elli tutkii Bassea. "Hei , ollanks me nähty jossain?"

Bassea ramasee.

Artun ja Ellin piirileikkiä. Elli tuolla Artun pään takana.

"Leikitäänks Arttu vielä?" - "No, ilman muuta. Heti valmis kuin partiopoika!"

Ellin korvatkin menivät ihan hujan hajan, miltei vaakasuorassa.
Bassekin haluaa mukaan leikkiin.

"No, jos mää vähä murjotan tääl tuolin al', ni huamaaks noi pojat mua?"

"Basse! Mamma, Basse kiusaa, ku toi täti yrittää ottaa musta filmaattisen kuvan!"

"Nonni, koitetaas ny uurestaa, ku toi rääpäle on pois tieltä"

"Jos kertta Artustaki, ni kyl mustaki saa ottaa filmaattisen kuvan, eiks jeh?"

Kiitos, että saimme tulla teille kylään, meillä oli niin mukava ystävänpäivä!