torstai 19. tammikuuta 2017

102. Yöjal...-kylässä

Äippä ja iskä läks taas joulun al Tallinnaa haahuilemaa. Ny, ku mu piänempi isovelikää ei enää asu koton, ni mää jouruin pääsin yäkylään. Iskän velje tyä mää meni ja vaik mee porukat pelkäs kauheest, et mite mää siäl pärjää, ni iha hyvi mää pärjäsi. Kaik meni iha hyvi ja mul oli viäl hauskaaki. Kolme päivää ja kaks yät mää siäl oli. Toisen päivän tuli *Fantsukka* ja sen pikkusisko sin kyläilee ja essemmää vääri muist, ni tais neki ol siäl yäkyläs, ainaki yhre yä. Kyl mää nii tykkäsi niist pikkusist ja osasi ol iha ihmisiks pikku-Friidukanki kaa. Harmi, ettei mul ol yhtää kuvaa teil näytil siit, mut enne lähtöö mää pakkasi reppuni ja oli jo hyvis ajois valmiin:

Älä äippä kuvaa, mul o badheödei!

Joko pia mennää?
T: Elli ("Karamelli") Elviira Eloveena

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

101. Vuosi on kulunut

Vuosi on taas tullut tiensä päähän, ja uusikin pääsi jo alkamaan. 
Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!




Hehheh, joskus sitä saattaa nukahtaa kesken leikin, niinkuin alimmasta kuvasta huomaa ;) Kuvat on viimekesäsiä, pieni sensurointipallokin kuvissa, kun Ellillä oli juoksut ;)

Meillä meni uudenvuodenaatto ihan hyvin, kun Ellihän ei pauketta pelännyt tänäkään vuonna. Aina sitä miettii, kun tää on vaan kerran vuodessa tää paukuttelu, että josko se on unohtanut ja alkaa pelätä sitä. Mutta ei, entiseen malliin, eli hyvin meillä meni.

Täällä ei paukut juurikaan ennen lakisääteistä iltakuutta pamahdelleet (ihan muutama vain). Jossain vaiheessa iltaa paukkuja kuului enempikin, mutta siinä 23.-23.45 oli miltei hiljaista ulkona, kunnes se puolenyön melttoominen alkoi. Isäntä kävi ulkona katselemassa, mutta me likat jäätiin sisälle.
Paljon hienompi oli katsella telkusta sitä Pariisin viimekesäistä ilotulitusta siinä Eiffelllä ja lähistöllä. Se oli aivan upea, kestikin vaikka kuinka kauan, vaikken ihan alusta ehtinytkään sitä katsomaan. Katsoiko teistä kukaan, se tuli teemalta aattoiltana? En tosiaan ehtiny kuin osan katsomaan ilotulituksesta, mutta siinä oli vissiin joku konserttikin alussa. No, Areenasta löytyi, *tässä* linkki, jos joku haluaa vielä katsoa sen. En tosin tiedä kuinka kauan tuo on tuolla nähtävissä, ja se ilotulitus on tuolla loppupäässä, jossain 1,55:n kohdalla.

LYYLI 26.2.2003 - 3.12.2016
Ellin ensimmäinen varsinainen koirakaveri, Lyyli-lapinkoira, lähti joulukuun alussa sateenkaarisillalle. Ikää Lyylillä oli rapsakasti 13 v, olisi täytänyt kohta kokonaista 14 vuotta. Meillä on ikävä Lyyliä, mutta eniten suree äitini, en tiedä miten helpottaisin hänen oloaan. Se tietysti helpottaa hetkellisesti, kun saa muistella Lyyliä jonkun kanssa, mutta varsinkin yöt on hänelle vaikeita.

Äitini pyysi etsimään Lyylistä kuvia, josko mulla olisi. Kävin tänään läpi aidot filmirullakuvat ja muutaman kuvan siitä löysinkin, digikuvat on vielä katsomatta, se onkin järkälemäinen urakka, enkä usko sieltä kovin montaa kuvaa löytyvän. Eihän kamera oo ikinä silloin käsien ulottuvilla kun tarvitsisi. Tässä noi kuvat:

Kapu-beagle ja Lyyli-vauva kesällä 2003

Kapu on siis Ellin edeltäjä, jos joku ei tiedä.

Lyyli-vauva. Varmaan joku 4-5 kk kuvissa.
Alkuperäiset annoin äidille synttärilahjaks, hänellä on tänään syntymäpäivä, ja hän ilahtuikin niistä kovin. Yhden laitoin kehyksiin, tuon alimman jossa Lyyli on poikani kanssa. Näitä skannattuja kuvia on hiukan tosin rajattu.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

100. Vieläks me ehditään...

...nimittäin toivottamaan teille hyvää joulua!?

Jospa sitä viimeinkin saisi kirjoitettua tänne blogiin jotain. Ei oo oikein huvittanut kirjoitella kun koneesta on osa näppäimistä heikossa hapessa ja aina täytyisi tarkistaa onko kaikki kirjaimet tulostuneet, vai lukeeko tekstissä pelkkää siansaksaa. Tärkeimmät eli t ja r - kirjaimet tulostuu tosi huonosti, pari muutakin näppäintä on viallisia.

Mitä meidän kesään/syksyyn kuuluu?


Elli tosiaan on kuntoutunut kohtuullisesti viimekeväisestä selkävaivastaan, pieni tassuvika tosin jäi. Eläinlääkärin ehdotelua sopimattomia (eutanasiaa), en enää vienyt Elliä lääkäriin, koska sillä kuitenkin oli paljon hyviä, kivuttomia päiviä silloin kesällä. Päätin tosin, että emme enää ikinä lenkkeile, vaan Elli saa vietää päivät omassa pihassa. Elli tosin itse oli toista mieltä. Pikkuhiljaa se alkoi hivutautua yhä useammin tielle päin, ja ihan pieniä kävelyjä tehtiin tuossa kotitiellä.

Ei olis ollu pakko laittaa sadetakkii - lähetään jo!

Ainakin näyn lokakuun hämyssä (salama vääristää värejä).

Nonni, nyt sisälle syömään, kaamee nälkä!

Viimein syksyllä isäntä oli sitä mieltä, että Elli alkais kyllä jo olemaan lenkkikunnossa. Niinpä sitten pikkuhiljaa alettiin tehdä metsälenkkejä ja kas vain, Elli tuntui viihtyvän ja jaksavan. Kotiympyröissäkin ollaan nyt tehty ns. leikkikentän lenkkiä, jossa on ainakin puolet soratietä. Muut tiet kun tuppaa olemaan täysin päällystettyjä. Jos Ellillä on huono päivä, jätetään lenkit väliin ja mennään vaan kotipihan pissatuksilla. Ellin huonot päivät osuvat edelleen sadepäiville, eli ihan samoin kuin ennenkin, Elliä ei sateella hevin lenkille saa.

Virallinen matkalaisten matkalaukun tarkastaja työssään!

Huispataanko?

Jaa, mitäs uutta: niin silloin viime keväänä aloin antaa Ellille Piimaa C:ä ja Joint-nivelöljyä. Itsellä on sellainen tuntuma, että nää olis auttanut Elliä, sillä silloin kesällä viimeisiä kertoja lääkärille soittaessani hän ihmetteli kun kerroin että Elli on aika pirtsakka, mutta että tassuvaiva ei jumpasta huolimatta paranunut (olisi kuulemma pitänyt). Nykyäänhän Elli painaltaa menemään pää kolmantena jalkana. Varsinkin kun tullaan ulkoa sisälle, se hakee heti lelun ja sitä pitää huisputtaa/jaakata. Toivon todellakin, ettei tää kirjoitus nyt enteile Ellille pahaa, kun keväällä/kesällä tuntui, että aina kun kehui, niin jo mentiin takapakkia.

Elli saa aamuisin ennen ruokaa maitohappobakteereja (masuvaivoihin jo kauan aikaa), Piimaa-C:tä ja nivelöljyä. Sekoitan ne kaikki yhteen, pienen vesitilkan kanssa. Näin Elli saa hiukan pakkonesteytystä samalla. Elli lipoo sen mielellään.

Piimaa-C on nykyään NivelPii

Itselläkin on vähän paikat prakanneet (en silti halua ainakaan vielä eutanasiaa). Ennen juhannusta tuli polvi niin kipeäksi, etten meinannut saada juhannussiivoa loppuun. Ensin ajattelin, että kipu menee ohi muutamassa minuutissa, sitten tunneissa. No kai se edes menee ohi parissa päivässä? Ei mennyt, kävelysauvaa apuna käyttäen meni pari-kolme viikkoa. Meidän terv.keskus oli kiinni kesän mutta sitten kun oli jo hiukan parempi sain raahattua itseni lääkäriin Poriin. Lähete röntgeniin ja toteamus, että alkavaa nivelrikkoa on molemmissakin polvissa, vaikka toinen vain oireili.

Äippä, tuu nostamaan!

Hmm, kenes siput ne siellä näkyy ;)

No olishan se pitänyt arvata - nisäkäs!

Pyöräily ja uinti sopivat nivelvaivaisille. Uinti ei ole vähään aikaan innostanut, mutta sitten aloin pyöräilemään. En aluksi meinannut uskaltaa, kun pelkäsin  miten pääsen pyörän päälle ja pois satuttamatta itseäni. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin, kun polven kipu hellitti No nyt en taas enää oikein uskaltaudu liukkauden pelossa pyörän selkään, mutta ensi keväänä siten taas. Välillä polvi kyllä oireilee enemmän tai vähemmän, mutta niin kipeä se ei ole ollut kuin viime kesänä. Kopkop. Haaveilen kuntopyörästä, mutta isäntä ei luvannut ainakaan vielä ostaa...

Kesällä tein Ellille vanhoista patjanpalasista pedin. Ennenkuin ehdein yläreunaa kiinni ompelemaan, Elli valloitti punkan. 

Sainhan sen viimein valmiiksi, voi kuinka mukava siellä olikaan nukkua. Nykyään taas mieluummin nukutaan sohvalla/kintuissa. Uutuudenviehätys meni jo.
En tiedä sopiko tää nyt ihan joulukirjoitukseksi, mutta menköön. Jostakin voi vielä puuttua kirjaimia, mutta yrittäkää nyt saada selvää, jos joku jaksaa tään lukea.

Toivotamme vielä hyvää joulunjatkoa kaikille lukijoillemme!

Elli ja Ellieli


PS. Tämmönen kävi tänään tuossa meidän ojanpuolen pihapuussa, lintulaudan lähellä, miten ihmeessä se tänne eksyi? Ikinä en oo luonnossa tällaista ennen nähnyt, eläintarhassa kyllä. 

Varpuspöllö kyttäämässä meidän lintulaudan lähellä. Oli se pieni lintu.
Pikkulinnut jätät rauhaan, mutta hiiret ja myyrät saat viedä nurkista!

*Luontoportin* sivuilta löytyi vähän parempi kuva varpuspöllöstä.

torstai 9. kesäkuuta 2016

99. Tuulee niin et' tukkaki lähtee!

Kyl tääl viäl henkis ollaa, vaik plokipäivitykset o mitä sattuu. Mut kyl te ton mee äipä tiärätte, etteks tiäkki? Ain välis se pittää pitkiiki taukoi ja sit joskus ain vähäse usseemmi päivitelee tääl näit mee plokei. Ommaas ja tätä mun ommaani.
Kohtuullises kunnos mää jo oon, mut lenkeil emmää ol viäl oikee kunnol päässy. Mitä ny vähä tos mee tonti ohi kulkeval tiäl ollaa pikkase käppäilty. Menohalui mul kyl olis, ko alko nää juaksukki just täs joku päivä, mut äippä ei viäl uskal mua piremmäl viär. Vatta o muutama kerra vähä ronklannu ja heinä maittanu, niinpä mää sit eile sain matokuuri. 

Pyhäpäivälurpsu
Äippä on kylmästi vaa pistäny mut laihikselle, vaikkei mu miälest siihe olis mikkää tarve. Alus mää painoi (mää tunnusta se nyte) 9,5 kg ja tänäpä punnituksis tuli ekaks 9,2 kg ja sit 9 kg. Mää kyl luule et' toi jäljempi lukema o oikeempi, ko sevvert nälisäni mua o täs piretty (äipän huom.: hahah). Onneks iskä pitää mu pualiini ja antaa ain jotai omistas ko äipän silmä välttää. Tosin äippä kiljuu sil sit punnituspäivin, tähä tyylii: "onks su pakko ain sapotoir Elluka (eli mu) hyvi alkanu laihis. Tälläkö konstil sää luulet et' Elmeri (edelleen mä) vaivat vähenee!!!!!!!?" ....jne, jne sitä rataa. Huoh - ne äipät...


??????
Vähänks oli muute noloo sillo kipeempin päivin. Ko äippä otti mallii lukukoira Sylvin plokist ja rupes lukee mul....satuja! Siis mää olsi ymmätäny jos joku lapsukaine olis niit mul lukenu, mut et' äiti!? Olis sit eres lukenu  tota Karvise keittokirjaa, jos vaik olis nälkä lähteny ;)


Totanoinnii...mitähä täs ny sanos.
Tää kahunpoikas-satukirja oli mu veljieni suasikki sillo ko ne oli pikkupoikosii, sano äippä. Mää luule, et tää oli ennemminki Sen suasikki, sehä osas tään kirjan milteistä ulkoo.


No en sit ihan oo vaa koton ollamöllöttäny, käytii Inhotullaki täs taannoi:
Siäl oli sit mukava käppäil. 
Hiuka mää säikähri, ko iskä käänty tos laituril ja sit laituri heilahti.
Tuli vähä kiirus maihi! ;)

Iha pikkuse mentii tätä polkuu pitki.
Oli nii mukava pääst vähä pois omist nurkist.


Täs viime aikoin onki sit tuullu aikas paljo, nii paljo et' mult lähti tukkaki pääst ;) Kattokaa vaik:

Täh, onks sutki, isoveli, trimmattu?

No, juu-u, kato ny!

Blaah sille. Teki varmaan kipeet, niinko mulla?

Iv:-No en ny sanos, iha vaa koneel äippä otti.
Mä: Ok. Ymmärrän osittain täysin kaiken!

Äippä, mää en kyl ymmär eres osittai, miksei mua trimmattu kokonas koneel?
Epistä tää tämmöne!

Jäi mul sentäs muheva parta.

Onks tää vähä niinku Myrskyn sivumulkasu?  ;)

Viittikkö vähä rapsuttaa...tuosta noin...ja vähä tuostaki...
ja tuosta...aaah,  tekee gutaa...ömmömmömmm.

Niin, siis kupit huutaa tyhjyyttäs! Murkinaa!!!

Mäyräkoiraperspektiivistä katsottuna ruokiani säilytetään hieman liian korkealla!

Äippä otti meist kimppaselfien.

Terveisii ittekullekki!
T: Elli (Karamelli) Elviira Eloveena

perjantai 13. toukokuuta 2016

98. Näin...

...mä jumppaan:

Takatassun nosto, isoveli kannattelee masun alta, vaikka ihan noin paljon ei olis tarve.
Äippä pyysi sitä vähän kuvausassisgentiks, eikä hoksannut ennenkuin kuvasta.
Papana toimii houkuttimena.

Tässä vuorostaan etunen ylhäällä. Molemmissa kuvissa taitaa näkyä erehdyttävästi toisen puolen tassu. Papana toimii houkutimena tässäkin kuvassa.  

Mun pitää käydä kaikki tassut  kolme kertaa päivässä näin läpi. Joka kerta tehdään viisi viiden sekunnin toistoa joka tassulla. Äippä tosiaan ei kannattele masun alta, vaan pitää kättä siellä ihan vaan varmistukseks. Selkä pitäis olla mahd. suorassa.

Sitten onkin jo levon vuoro:

Rankkaa puuhaa toi jumppaaminen
T: Elli Elviira Eloveena

lauantai 30. huhtikuuta 2016

96. Kiitos

Kiitos kovasti kaikille edellisen postatuksen tsemppaajille, arvostan teitä suuresti. Lueskelen niitä kommenttejanne lohdutukseksi vielä monta kertaa.

Mutta kyllä se taitaa niin olla, ettei paljon passais paranemisista täällä huudella, se tuo huonoa karmaa (ei sillä että mää nyt mitenkään kauheen taikauskoinen olen). Kun yhdellä hetkellä mennään askel parempaan suuntaan, niin kohta otetaankin kaksi askelta takaperin. Pari päivää oon taas Ellille joutunut antamaan kipulääkettä, eilenillalla se kyllä oli sitten jo hiukan virkeämpi, mutta aika näyttää miten meidän käy. Mä en nyt uskalla tämän enempää tästä asiasta puhua, ilmoittelen sitten kyllä jossain vaiheessa, kun on jotain ilmoitettavaa.

Kiitos kaikille!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

95. Itku pitkästä ilosta - nyt jo hiukan helpottaa

Eipä olis pitänyt kehuskella voitokkuudella, kuten edellisessä postatuksessa teimme. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mitäs täällä sitten on tapahtunut? Elliltä on ilmeisesti välilevy turskahtanut ja se on ollut tositosikipee. Meillä on ollut välillä hyviä hetkiä ja sitten on taas menty takapakkia. Pahimmoillaan ollaan jouduttu ajattelemaan sitä viimeistä hetkeä, monta kertaa oon ollu poru kurkussa - no myönnetään, vesihanat on ollut apposenauki. Sitten taas on näitä parempia päiviä. Viime viikolla saimme kolmannen kerran uutta lääkettä ja tää tuntui vihdoin tepsivän kipuihin. Tuntui, että n. vartti siitä kun olin ekan kerran (viime ke) antanut tätä lääkettä, Ellin olemus alkoi muuttua ja tytyyn tulla vähän virtaa, jouduin jopa toppuuttelemaan sitä! Toisen kerran annoin lääkettä torstaina, perjantaina ell:lle soittaessani hän sanoi, ettei sitä tarvi antaa kuin tarvittaessa. No Elli pärjäsi pe-la ilman lääkettä, sunnuntaina iltapäivällä se alkoi vaikuttaa kivuliaalta ja illalla annoin sille taas pillerin. Sen pillerin voimin ollaan nyt menty tähän päivään asti. Hienoa!

Elli haluaa olla siellä missä muutkin.
Tai ainakin aurinko.

Kaikki lenkkeily on meiltä nyt kielletty, mutta kun vien sitä pihalle asioille, niin se tarvii oman aikansa ja teputtelemisensa ennenkuin tarpeet tulee tehtyä. Kauniilla ilmalla Ellistä oikein näkee, että se haluaisi olla ulkona ja se tuntuu välillä pitkittävän ennenkuin tekee tarpeensa. Tänä aamuna jouduin oikein toppuuttelemaan sitä, kun laitoin sille hihnan kaulaan, ja se luuli pääsevänsä lenkille. Yks aamu näin pupujussin meidän tienpäässä, ja mielestäni Elli katseli sitä, siksi olen nyt laittanut sille aamuisin hihnan, vaikka se paremmin tekee asiansa pihassa ilman hihnaa. Ettei tulis hinkua lähteä perään.

Sellin ovi heilahti, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa!

Häkki. Se on Ellille kauhistus. Se itkee, läähättää ja tärisee häkissä. Kyllä se siellä nukkunutkin on; oli pakko jättää typy hetkeksi yksin, ja laitoin sen häkkiin, lähtiessäni jätin telkun päälle. Kun tulin takaisin oli ulina lakannut ja typy täydessä unessa, ei herännyt edes tulooni, ja sain rauhassa purkaa kauppakassini. Kunnes se sitten jossain vaiheessa tajusi, että olin tullut ja poru alkoi taas. Enimmäkseen Elli nukkuu olkkarin lattialle laitetun vanhan sijauspatjan tai oman petinsä päällä. Siinä pitää olla peite mytättynä, on vissiin mukavampi nukkua niin.
Itse olen ollut lähes koko ajan Ellin kanssa samassa huoneessa yötäpäivää, tai ainakin lähietäisyydellä, että olen sitä heti komentamassa jos se heittäytyy kovin eloisaksi. Illalla heitän patjani lattialle, aamuyöllä viimeistään herään kun Elli änkeää viereen. Aamulla nakkaan patjan ja muut vermeet takaisin paikoilleen. Soffa ja kaikki muutkin sellaiset paikat, minne Elli on tavannut hyppiä, on nyt blokattu siltä pois. Ne on täynnä tyynyjä tms. esteitä, joten pirttimme on nyt "hieman" sekaisin. Ja niin on isäntäkin, joka joutuu tuuppimaan pöytää pois soffan edestä ja siirtelemään tyynyjä ja muita tavaroita pois tieltä, jos mielii soffalle istua ;)

Voiko selkävaivainen koira nukkua näin???
Unissaan kipsahti selälleen, eikä oo ainoa kerta!

Elli alkaisi olemaan trimmauskunnossa, mutta en tiedä koska voimme trimmata, on se kuitenkin sen verran rankka laji. Mahtaakohan sen karva mennä pilalle, kun ei ajoissa päästä trimmille, saas nähdä. Sen verran tää on vienyt voimia, etten ole jaksanut kauheasti teidän blogeihin kurkkia, ja vielä vähemmän kommentoida. Omatkin blogit on jääneet vallan retuperälle, ei oo oikein huvittanut, kun koko ajan oon ollut sydän syrjällään. Kunpa nyt vaan ei enää tulis mitään takapakkeja. Pelkään!

Photopomppaaja iski, kun kuvasin retusoitua takkiani.

Jos jollakin olis jotain vinkkejä, miten mäyräkoiran mielen vois pitää virkeänä sillälailla rauhallisesti, niin otetaan kyllä kiitollisena vastaan. Elli nimittäin parempina hetkinään haluaisi jo leikkiä, ja ne huispautusleikit on kyllä nyt kiellettyjä. Kongiin olen jo välillä tunkenut ruokaa, siinä vierähtää tovi, ja muutaman papanankin filtinmutkaan piilottanut. Mutta mikä vois olla sellainen rauhallinen leikki, mikä ei rasittaisi sen selkää, onko semmoista edes?

Aurinkoa on saatava, keinolla millä hyvänsä.

Vankikarkuri ;) 

Edelleen väärällä puolella häkkiä.


Pitäkää meille peukkuja, että Elli tervehtyy, jookos!