tiistai 18. syyskuuta 2018

110. 31626600 sekuntia



Heippa,

Luuraako siellä ruuduntakana enää ketään? Tää on 110. teksti tässä blogissa ja edellisestä kirjoituksesta on kulunut 31626600 sekuntia eli  n.1 vuosi ja 1 päivä. Ei oo ollu tarkoitus olla noin pitkään poissa, toki ollaan melko säännöllisesti käyty kurkkimassa teidän muiden, etenkin mäykkyjen, blogeja. En tiedä jääkö tää kirjoitus taas ainoaksi tänä vuonna, mutta täällä me edelleen ollaan, samassa paikassa kuin ennenkin 😳

Jostain kumman syystä on Ellinkin vyötärönympärys alkanut hieman taas pyöristymään liikaa. Niinpä  *Artun* ja *Sylvin* (+Ilo) innoittamana Elli ryhtyi viimein innokkaana jumppaamaan, jospa saisi muutaman gramman pudotettua uumaltaan. Lienisköhän juhannuksen jälkeen alkaneet juoksut ja senjälkeinen lenkkeilyhaluttomuus vaikuttaneet asiaan, nuo kun liittyy Ellillä aina yhteen. Ja nythän voi jo vedota sateeseenkin - eihän silloin voi lähteä lenkille, eihän?

Kuvaaminen yhdellä kädellä ja toisella koiran ohjaaminen oli hieman hankala yhtälö, joten kuvat ei ole niitä parhaimpia (jaa, koskas ne muka olis?). Kaiken kukkuraksi tyttelin pörrökin tuppasi roikkumaan silmillä, vaikka ne aluksi kammattiinkin pois tieltä. Siis pörrö, ei silmiä 😀.


Tulin kyllä mäyränä paikalle, kun puhe oli ruoasta!
Haistan ruokaa - mitä pitäis tehdä?
Whaat - tohonko piikkiletun päälle? Noup!
Ai näin vai?

No, käviskö tää sit edes?
No okei, okei, voinhan mä yrittää.
Hiukan toisella takatassulla.
Jaa, tätäkö sää tarkotit? Olsit sen heti sanonut!


Seison yhdellä tassulla!
Ja sitten toisella! Haa, osaanhan mä!

Ja sitten on pyrstön vuoro - ai ei näin vai? No miten sitten?

Ahaa, olisit heti sanonu, et pitää seisoa!

Vaihdetaanpas välillä lajia:

Penkinalituspuserrus on tämän liikkeen nimi. Alias ryömintä.

Apua, mä jäin jumiin!
Hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven.
Penkki nurinperin ja 10 punnerrusta poikkipuuta päin!

No ni, äippä - nyt o sun vuaros, teeppä perässä!


PS. Piti vielä sanoman, että suurensuuret syntymäpäiväonnittelut ihan kaikille blogikamuille, meiltä on nuo onnittelut jääneet väliin, niin onnitellaan nyt sitten näin. Olette nimittäin jokainen ehtineet kartuttaa vuoden lisää tätä ihanaa elämää!

T: Elli Elviira Eloveena

14 kommenttia:

  1. Oi sinä ihana Elli! Olet tosi mestari treenaaja. Meiltä löytyy vain iso jumppapallo (vaatehuoneessa keräämässä pölyä ylleen). Uutena se kiinnosti etupäässä minua, mutta ei kauan. Palvelijatar ei vieläkään ymmärrä miksi sellaisen hankki. Turhaan joka tapauksessa.
    Kiitos onnitteluista. Ja erittäin mukavaa syksyn jatkoa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin muuten sanoo ettei äipältä luanannu kaikki liikkeet. Aika heikkoo on ton mahan kanssa edes yrittää ryömiä penkin alta, noup, ei onnistu! Meillä on 60 ja 50 cm:n jumppapallot ja toisinaan äippä innostuu niillä tekemään jotain juttujaan, mut aika harvoin kuitenkin. Pelkää vissiin et' pallot pamahtaa, mitä en kyllä yhtään ihmettelis tolla massalla. Eipä kestä kiittää. Mukavaa syksyä myös teille!

      Poista
  2. Nyt pistit kyllä paremmaksi, Elli :) Tarjoilet tassuja ja istutkin piikkiletulle (kivan nimen keksit sille). Ihan pelottaa, mitä vaikutteita ihminen sai. Minä kun en istu yhtään tommosten piikkien päälle. Te tytöt taidatte olla notkeampia jumppaamaan. Mulla kun on toi alaselkä vähän jumissa, kuten hieroja muistaa joka kerta mainita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vai paremmaksi? No, mulla oli hyvä esikuva, arvaa kuka? - Sinä! Yritin kaikin tavoin ensin välttää tuon letun päälle menemisen, kiersin ja kaarsin sen ohi, kun ihminen tarjoili raksuja. Kierähdinpä vielä muutaman kerran selkänikin ympäri, ennenkuin emäntä nosti etutassuni letun päälle. Vasta sitten aloin ymmärtää jujun. Piikkejen päälle ei sentään tarvinnut istua, vaan letusta käännettiin sileä puoli päälle. En oikein ymmärtänyt taas emännän pointtia, niinpä istahdin siihen sitten. Yritähän sinä pitää se alaselkä kunnossa, ettet saa semmoista kipukohtausta kuin minä aikoinaan, kun välilevy ryskyi.

      Poista
  3. Tuossa jumpassa on tyyliä Elli Mellinen! :) Sehän onnistu hienosti. Äet kahtelj jo siihemmalliin että eepä tiijjä vaekka tuommonen piikkilettu ilimestys tännehhii. Vaekken kyllä mää vannomaan ettäkö en siihe hampaeta koettasj :) Jääkkäselekäsijä ollaan äetin kansa kumpanennii ettee kyllä kaete pahhoo tekisj jumppa. Ilosta viikolloppuva sulle sinne ja mukava ku oot plokimualimaan palanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku oli vähän kankeeta, en olis millään astunu piikkiletun päälle. Mut kun äippä tassusta pitäen neuvoi miten mennä, niin onnistuihan se lopulta. Äitillä on kyllä ollu semmonen tasapainolauta jo pitkään, mut se kaipas just tommosta piikkilettuu. Ja ku tuli Artun blogis puheeks, ni se meni ja osti sen sitte, vissiin mulle. Äippä kyllä korjaa sen aina jumppatuokion päätteeks pois, mutta tuskin mää siihen silti hampaitani iskisin. Jäykkäselkäsiä ollaan mekin kaikki täällä, en tiedä auttaako tuo lettu siihen. Parempaa tasapainoo äippä noilla vempaimillas hakee, meille molemmille. Äipällä vaan nuo jumpat hankkii olla "tarttis tehrä jotai" -tyyppisiä, mitään ei tapahdu! Kattotaan saisko tässä nyt taas jotain tekstii aikaseks vähän pikasemmalla aikataululla ku viimeks ;)
      Iloista viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Juu täällä ollaan aina valmiina lukemaan, mitä sinulle kuuluu! :) Hauskannäköistä jumppaamista! Saitko otettua kuvia äipän penkinalipuserruksista? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina valmiina kuin partiopojat, vai? ;D
      Pakon (lue: namipalan) edessä teen mitä vain ;)
      Valitettavasti tuo ei mahtunut kaulaansa pidemmälle penkinalituspuserruksessa. Kuva olisi ollut enempi kuin hauska, mutta valitettavasti kamera ei ollut tassuissani oikealla hetkellä. Mutta ehkä jonain päivänä... :D

      Poista
  5. Hyvin sujuu jumppa! Kyllä mäyräkoira osaa, kun vain tahtoo...

    VastaaPoista
  6. Juu olihan mulla oivalliset esimerkit; sinä Ilon kanssa ja Arttu.
    Osaahan mäyräkoira, ja tahtoa löytyy jos namejakin löytyy ;)

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kiitti, kamut! Jotain pitää tehdä papanoidensa eteen ;)

      Poista
  8. Elli Eloveena, elä anna emännän päästää sinnuu liian lihavaksi, kun on niitä selkävaivojakin ollut. Hoikempana on paljon helepompi elää. Terveisii M-L ja Elsi 1-v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaapi olla enempi isännän vika, tai kai se on osittain äipänki vika, ku ei enää jaksa naputtaa asiasta iskälle. Mut oikeessa oot, ei sais päästää itteensä liika lihavaks, siit on kaikennäköstä murhetta oli kyseessä sitten ihminen tai lemmikki. Ja onnea 1-vuotiaalle Elsille. Anteeks, etten oo käyny kommentoimassa, toi sihteeri elikkäs äippä on vaan nykyään niin saamaton tän blogin ja siihen liittyvän suhteen.

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.