maanantai 19. lokakuuta 2020

112. Inhotulla

 Täsä viäl vanhoja muistelen. Inhottujärvel ollaa käyty ainaski viime joulu ja uurevuare välis. Se o sit tosi kiva paikka, mää tykkää ain ko mennää sin. Siäl saa juaksennel iha vappaasti ja nuuskutel kaikemaailma hajui. Tosin sillo harmittaa jos siäl o joku, ko sillo me ei men, ko mee porukat o vähä erakoit. Ainaki sillo jos mennää tommosel paikal. Ni sit lähretää vaivihkaa poijes, nii ettei ne muka huamaa. Kyl huamaa, ainaski jos o nuatiol väkkee, sit o eri juttu jos joku o menny vaik lintutornil, ko sin tarttee vähä kävel. Kyl mää siälki asti oo joskus käyny. Joskus sin järverannal oli leiriytyny jottai ulkomaalaisii iso sakki, mitä liä ollu Romanialaisii (?), mut jälkeepäi kuultii, et ne olis siält määrätty pois. Kaiketi poliisien toimest. Ko ei sin sit päässy kukkaa muu, ei mekää uskallettu sin men. Ko kaikellaist oli kuultu. Käännettii vaa auto ympäri ja äkkii takas sinpäi mist tultiinki. Mitä liä rosmoja, tuumas äippä. No lakkaa ny höpöttämäst, tuumas iskä. Se ei ol nii jäneshousu ko äippä, joka maalaa ain kaikemmaailma skenaarioit.

Kyltit oli saanu uuret puitteet.

Lunta ei ainakaa kuvie ottoaikaa ol ollu juur mitää. Niinku ei koko talven, mahtoko iskä kerran tai pari aurat pihatiän. Äippää ei enää nii paljo harmit lumetulo, ko enne.  Ko sen ei tartte enää kolat. Siin ei nokka kauaa tuhis ko iskä vetää sen konepelil nopeesti puhtaaks. Toivottavasti se masiina ei men rikki, ettei men lapiohommiks. Iskä nimittäi heitti rämät kolat jo poijes. Vanhast muistist äippä vaa joskus urputtaa siit lumest viäl.

Uimarannal ei ol ny tunkuu.

Muistatteks te sitä mee Inhottujärve hirviö -satuu, se löytyy tualt *sadut* -sivult. Mää vaa miätei, et' noist vois saar vaik mimmose kauhutarina, noist ulkomaaelävist tual Inhotul, ko vaa sihteeri jaksais...mut ei se tair innostuu ny. 


Yksinäinen veneressu lähes täyn vettä.

Ylläripylläri!

 Onks muute teil kellää noi vainoharhast äippää ko meil? Tommost, et' alkaa heti kuvittelee kaikennäköst, ko joku asia o vähä erilail ko enne? Se o joskus rasittava!

T: Elli Elviira Eloveena

2 kommenttia:

  1. Kuule Elli Karamelli, täällä asuu yks melkoisen harhainen nainen, toi mun Palvelijatar. Sehän on näkevinään vaikka mitä kummajaisia meidän pienen metsikön lyhyelläkin lenkillä. Enää en viitsi kuunnella sen höpinöitä, mutta pentuna aina vähän jännitin mitä tapahtuu.
    Kyllä kaiken pitää olla kuten ennenkin, ei mitään yllätyksiä meille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, sielläkin! Onpa meit sit ainaki kaks. Toi meen äippä kyl keksii tosiaan kaikemmaailma skenaarioit aika hätäsee, nii et' iskä sitä sit toppuuttelee. Tai velipojat, jos ne sattuu oleen tääl meil. Mukavat yllätykset kyl kelpaa, mut huanoi ei kannat yrittääkkä tän päi. -Elli-

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.