tiistai 18. syyskuuta 2018

110. 31626600 sekuntia



Heippa,

Luuraako siellä ruuduntakana enää ketään? Tää on 110. teksti tässä blogissa ja edellisestä kirjoituksesta on kulunut 31626600 sekuntia eli  n.1 vuosi ja 1 päivä. Ei oo ollu tarkoitus olla noin pitkään poissa, toki ollaan melko säännöllisesti käyty kurkkimassa teidän muiden, etenkin mäykkyjen, blogeja. En tiedä jääkö tää kirjoitus taas ainoaksi tänä vuonna, mutta täällä me edelleen ollaan, samassa paikassa kuin ennenkin 😳

Jostain kumman syystä on Ellinkin vyötärönympärys alkanut hieman taas pyöristymään liikaa. Niinpä  *Artun* ja *Sylvin* (+Ilo) innoittamana Elli ryhtyi viimein innokkaana jumppaamaan, jospa saisi muutaman gramman pudotettua uumaltaan. Lienisköhän juhannuksen jälkeen alkaneet juoksut ja senjälkeinen lenkkeilyhaluttomuus vaikuttaneet asiaan, nuo kun liittyy Ellillä aina yhteen. Ja nythän voi jo vedota sateeseenkin - eihän silloin voi lähteä lenkille, eihän?

Kuvaaminen yhdellä kädellä ja toisella koiran ohjaaminen oli hieman hankala yhtälö, joten kuvat ei ole niitä parhaimpia (jaa, koskas ne muka olis?). Kaiken kukkuraksi tyttelin pörrökin tuppasi roikkumaan silmillä, vaikka ne aluksi kammattiinkin pois tieltä. Siis pörrö, ei silmiä 😀.


Tulin kyllä mäyränä paikalle, kun puhe oli ruoasta!
Haistan ruokaa - mitä pitäis tehdä?
Whaat - tohonko piikkiletun päälle? Noup!
Ai näin vai?

No, käviskö tää sit edes?
No okei, okei, voinhan mä yrittää.
Hiukan toisella takatassulla.
Jaa, tätäkö sää tarkotit? Olsit sen heti sanonut!


Seison yhdellä tassulla!
Ja sitten toisella! Haa, osaanhan mä!

Ja sitten on pyrstön vuoro - ai ei näin vai? No miten sitten?

Ahaa, olisit heti sanonu, et pitää seisoa!

Vaihdetaanpas välillä lajia:

Penkinalituspuserrus on tämän liikkeen nimi. Alias ryömintä.

Apua, mä jäin jumiin!
Hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven.
Penkki nurinperin ja 10 punnerrusta poikkipuuta päin!

No ni, äippä - nyt o sun vuaros, teeppä perässä!


PS. Piti vielä sanoman, että suurensuuret syntymäpäiväonnittelut ihan kaikille blogikamuille, meiltä on nuo onnittelut jääneet väliin, niin onnitellaan nyt sitten näin. Olette nimittäin jokainen ehtineet kartuttaa vuoden lisää tätä ihanaa elämää!

T: Elli Elviira Eloveena