Onpa vaikeaa alkaa kirjoittamaan näin pitkän ajan jälkeen. Edellinen postaus, josta on tosiaan paljon aikaa, oli nimeltään ilon päivä. Meinasin otsikoida tämän surun päiväksi, mutta siitä olisi voinut saada väärän kuvan meidän tilanteesta. Surun päivä koska huomasimme valtakunnanfilosofi Iivarin poistuneen joukostamme. Havaitsin, että muutama muukin puuttuu jo joukostamme, mm. Lucy-neiti ja Myrsky. Niin surullista, vetää mielen apeaksi. Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka jo olette menettäneet rakkaan lemmikkinne. Meilläkin se tulee olemaan edessä, sillä Elli täytti viime syksynä jo 13 vuotta eikä siitä enää nuorene. Jäänee luultavasti meidän neljänneksi ja viimeiseksi koiraksemme.
Yli vuosi sitten, viime keväänä jo luulin että joudumme jättämään hyvästit Ellille. Tai oikeastaan se taisi alkaa jo marras-joulukuussa 2022. Huomasin Ellin pissan olevan aika tummaa ja lopulta se oli mielestäni jo punaista. Lääkärireissuhan siitä tuli ja myöhemmin monta lisää. Muistan pyytäneeni labratestiä haiman osalta, kun muistin että joskus sillä olis ollut vähän kohollaan ne arvot. No nyt ne oli aikas koholla ja alettiin haimaruokavalio, sekä Kiveton- ja kortisonikuurit. No se auttoi joksikin aikaa, mutta pissavaiva uusi vielä pari kertaa. Oltiin helmi-maaliskuun vaiheilla viime keväänä, kun Ellin vointi romahti. Vein sen tiputukseen, ja lääkäri soitti, että saako ottaa ison verenkuvan, kun aiemmin oli otettu vain pieni. Annoin luvan ja samalla otettiin virtsarakosta neulanäyte. Labratulokset tulivat ja niissä oli sekä haima-, että maksaa-arvot korkealla. Vaihdettiin maksaa tukevaan ruokavalioon ja saatiin taas pitkä kortisonikuuri joka loppui vasta viime syksynä. Elli sai aluksi myös lääkkeen joka piti antaa kuuden tunnin välein, eli nousin sitä yölläkin antamaan. Muistelen, että lääkkeenanto oli hankalaa, ja minun piti murskata lääke, seottaa se pieneen määrään märkäruokaa, imaista se ruiskuun ja pakkosyöttää se Ellille. Pahimmillaan Ellin maksa-arvot olivat n. 2700 luokkaa kun raja-arvo taisi olla joko 150 tai 250 luokkaa. Haima-arvot huiteli jossain 1500-1700 kieppeillä pahimmillaan. Pikkuhiljaa ruoka rupes taas maistumaan. Se murskattava lääke jäi aika pian pois, olisko ollu 1-2 vko:a. Ja pikkuhiljaa Ellin kunto koheni. Kontrolleissa käytiin 2-3 kertaa välillä, ja vaikka arvot olivat huomattavasti pienentyneet, niin ei kuitenkaan ihan hyvätkään vielä. Lääkäri arveli tämän johtuvan kortisonista, ja syksyllä sitten päätettiin kokeilla pärjäiskö Elli ilman kortisonia. Aluks pienennettiin annosta, sitten annettiin joka toinen päivä kunnes lopetettiin vallan. Ei tullut mitään oireita, ja n. 1 kk viimeisestä pilleristä oltiin kontrollissa, niin nyt arvot olivat lääkärin mielestä hyvät. Jotakin sydänongelmaa, olisko rytmihäiriötä, todettiin myös näillä käynneillä, mutta ne ei kuulemma vielä ainakaan aiheuttaneet mitään toimenpiteitä.
Tällä hetkellä meillä on kaikki suhtkoht kunnossa, mutta huomaan, ettei Elli enää useinkaan oikein halua lähteä lenkille. Eli tahti on jo aika väsynyt. Mutta niinä kertoina kun saan sen lähtemään oikein kokolenkille, se yleensä saa pienen virtapiikin kotiin palattuamme. Silloin voidaan hetken huisputtaa vaikka ugulia, tai ...hmm...nylkyttää tyynyä (joo, Elli on kyllä leikattu).
Viimesyksyisen Smaak-ruokakohun myötä en voinut välttyä ajatukselta olisiko sillä ruoalla voinut olla yhteyttä Ellin sairauteen. Nimittäin löysin kätköistäni avatun smaak-pussin josta oli otettu vain vähän, sillä siirryimme silloin sitten näihin "lääkäriruokiin". Aluksihan siinä oli näitä muita pusseja syyllisenä, mutta sitten jossain artikkelissa näin, että jonkun koira oli sairastunut juurikin tuosta samanvärisessä (vihreä) pussissa olleesta ruoasta, numerokin täsmäsi. En tiedä sitten, voi olla että oli Ellin ihan oma juttukin, en olisi sitä mitenkään pystynyt todistamaan. Ja silloin aikanaan kun Elli tuli kipeäksi, ei tullut mieleenkään, että joku ruoka voisi noin pahasti sairastuttaa toisen!
