sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

114. Ilon päivä

Terve, pitkästä aikaa

Saatiinpa sitten eräänä kauniina päivänä kauankaivatut Arttu ja Mai meille kylään. Ei oltu moneen vuoteen nähtykään, ja silti tuntui yhtä tutulta kuin eilen oltaisi nähty. Edellispäivänä olin siivonnut pirttiä siltä varalta, että säätieteilijä olisi erehtynyt ja lähettänyt yllemme karmean sadepilven, ja joutuisimme olemaan sisällä. Mutta ei, sää oli mitä parhain ja ehdein siirtää puutarhapöytää pariinkin otteeseen varjopaikkaan, vaikka olihan meillä toki aurinkovarjokin. Tuulikin onneksi sopivasti, niin ei olleet itikatkaan liiemmälti riesana. Lämmintä kyllä piisasi siitä huolimatta. 

Voi hyvänen aika, mitä se nyt...ei meille mitään olis tarvinnut tuoda.
Ihan itte olisitte riittänyt. Mutta kaunis on "horsma" ja nappulat herkullisia.


Vielä aamupäivälläkin riitti puuhaa, ja yllätyin kun Mai lähetti tekstarin lähdöstään. Joko se kello nyt oli niin paljon? Tuli kiiru käydä suihkussa ja tehdä vielä loppusilaus, joka hiukan jäi kesken. Olin just pakkaamassa tarjoiluja, kun Mai soitti olevansa lähellä ja menin tienpäähän heitä vastaan. Että sori kun jouduin vielä epäkohteliaasti ramppaamaan sisällä, tarjoilut jäi lämpimälle pöydälle, vaikka niiden piti olla kylmäarkussa valmiina puutarhapöydän ääressä. Käsidesin ja maskit ja kumihanskatkin olin jo aiemmin varmuudeksi kantanut ulos, jos hän haluaisi niitä käyttää, mutta totesimme ulkona käsidesin riittäväksi. Ja seuraavana aamuna luin lehdestä, että täältä on maskisuositus poistettu tietyin edellytyksin.

Elli: Morjens, Arttu
Arttu: Morjens Ellin emäntä,
ollaanks kavereita ku sulla näkyy olevan noita namejakin.

Arttu oli yhtä ihana kuin muistinkin, oikea suklaakuono. Kuvaustilanne oli hiukan haastava, kun piti varoa, ettei Arttu vaan hypi, kun mulla oli kädessä namia ja yritin saada molempia pysymään paikoillaan. Mahtoivatkohan nuo muistaa toisensa. Mitään ärhentelyjä ei ollut ja pienen aikaa toisiaan ihmeteltyään, Elli joka oli tutulla omalla pihalla rauhoittui. Arttua varmaan hieman kismitti, kun joutui liinaan kiini, mutta parempi niin, ettei tarvitse pelätä karkaavan, meidän talon ohitse kun saattaa kulkea koirakoita, eikä joka kohdassa ole aitaakaan.


Arttu: Mitä sää mamma sanoit? Yhtään en oo hyppiny, en edes yrittäny.


Elli: mää täsä vähän paikkaan noita Artun jälkiä.


Sydämmellinen peräpää ;)
Mitenkä nuo (mäyrä)koirien peräpäät onkin aina noin söpöjä :D


Piiitkä poika tuo Arttu. (Kuva: Mai)



Mää täsä vaan jälkitarkistelen, että ehtikö se Sir Arthur tännekkin jälkensä jättämään.



Tästä ainakin pitää paikata!

Myöhemmin kun Arttu ja Mai olivat lähteneet, Elli kävi vielä tarkastamassa tilanteen ja teki tarvittavat paikkaukset Artun jättämiin tuoksujälkiin. 


Kiitos, Arttu ja Mai, kun kävitte, ja tervetuloa uudelleen. Kiitos nameista ja kauniista kukkasesta. 

10 kommenttia:

  1. Voihan sentään, meidän vuoksi ei kannata tehdä suursiivousta eikä stressata tarjoiluista (jotka oli muuten erittäin herkulliset, suolaisesta makeaan), sillä meidän huushollissa ei nykyään stressata mistään niin arkisista. Hyvä jos vieraat saa sitä vitsailtua näkkäriä ;)
    Oli kyllä kiva taas nähdä Elli emäntineen. Artun ja Ellin kohtaaminen oli juurikin niin hötkyilemätön kuin olisivat iänikuiset naapurit, jotka eivät enää joka aamu jaksa edes moikata =D Liikuttavan huolellista kirjeenvaihtoa nakit harrastivat nurmikolla, ehkä se on helpompaa kuin puhuminen ;)
    Kiitos ja kumarrus, vastavierailua odottelemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivouksista on tietyissä tilanteissa tarpeen stressata, sillä yleensä meillä on kaamea sekasotku. Ja harvemmin on sitä kastamistakaan tarjolla, sillä se tuppaa menemään hetkessä talonväen kitusiin, joten ei kannata ostaa edes vierasvaraa. Kyllä oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa, tervetuloa vaan toistekin, ja kyllä mekin sitten sopivassa kohtaa tulemme vastavierailulle. Tosiaan Arttu ja Elli olivat kuin nuo mainitsemasi naapurit. No, alun nuuskuttelun jälkeen :)
      Heh, mitäs jos mekin olisimme harrastaneet moista kirjeenvaihtoa ;DDD Olisi siinä ollut naapureilla ihmettelemistä ;D

      Poista
  2. Olipa ihana tapaaminen! Elli on vieraanvarainen ja tomera emäntä, kun paikkailee lopuksi vieraan hajumerkitkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin mukavaa, kun pitkästä aikaa nähtiin. Juu, ja vaikkei kuvista taidakkaan näkyä, niin kyllä Elli Artulle vettä tarjosi, ettei tarvinnut kuivin suin istua. Hajumerkit on kyllä yleensä pakko paikata, oli omalla tai vieraalla pihalla ;)

      Poista
  3. Varmasti oli hauska tapaaminen! Elli ja Arttu molemmat niin leppoisan oloisia kaveruksia, kuin olisivat jokapäiväiset tutut. Noin se yleensä sujuu, kun on kyse uroksen ja nartun kohtaamisesta. Kahden uroksen kanssakin saattaa onnistua hyvin, varsinkin jos ovat tunteneet toisensa pennusta alkaen. Párekilla saattaa olla äijävaihde päällä, kun aikuinen tuntematon uros ilmaantuu lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli niin kiva nähdä, ja saatiinpa vielä päivityskin aikaiseksi tänne blogiin ;) Elli tulee yleensä koiran kuin koiran kanssa toimeen, mutta leikkiviä koiria se ei oikein ymmärrä. Jos esim. pojan Venla-koira leikkii Ellin / omilla leluilla, menee Elli väliin komentamaan. Venla tosin on melko kovaääninen leikkijä. Itse Elli leikkii mieluummin ihmisen kuin toisen koiran kanssa.

      Poista
  4. Ihana juttu! Olipa kivaa tommonen koirakkoviarailu, ja ku viaraana oli viäl Sir Arthur. Ou jee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sanokaapa muuta! Ja meillä kaikilla oli nii-in muu-kaa-vaa...Sir Arthur on kyllä niin uljas poika, sopusasti kerjättiin nameja Arthurin kanssa :)
      -Elli-

      Poista
  5. Kylläpä siellä on ollut kiva tapaaminen! Mukava kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa. Ellikin on harmaantunut naamaltaan ihanasti :) Minkä ikäinen Elli nyt on?
    Hyvää kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Mä oon jotenkin laiskistunut näiden blogieni päivityksissä. Vaikka monesti olen jotain kaavaillut ja kuviakin ottanut, niin ei vaan saa aikaiseksi tänne mitään. No, eilen sentään kässäblogiin tuli pitkästä aikaa päivitys. Ellin päässä on ollut jo 2-3 vuotiaasta lähtien sellainen pehmeä, harmaa laikku joka on suurentunut vuosien varrella. Sitä on hankala trimmata, ja niinpä olen alkanut suosiolla vetämään sen koneella, mikä puolestaan aiheuttaa juurikin tuon harmaantumisen ja pehmeän karvan. Selkäpuolelta enää olen trimmannut, vatsapuoli, tassut ja pää menee koneella. Mieli tekis jo vetää kokonaan koneella, mutta pelkään että koko koira menee kertaheitolla harmaaksi. Onhan se nyt toki jo ikänsäkin puolesta alkanut harmaantua, ikää on 10, syksyllä Elli täyttää 11 v.
      Hyvää kesää myös sinne teille!

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.