...Nimittäin tää paluu tänne blogimaailmaan, kun on näin pitkään ollut poissa. Ei meinaa millään saada bloggausta aikaan vaikka kuinka yrittäisi. Ei tullut edes sitä juhannussatuakaan, vaikka ML pyysi. Yritin toki sitäkin miettiä, mutta juhannuksen alusaika oli kyllä sen verran kiirusta, etten sitten kuitenkaan ehtinyt siihenkään paneutua riittävällä teholla. Teidän blogejanne olen kuitenkin melko säännöllisesti kuikkinut, ja joskus heittänyt kommentillakin, kun aika on ollut otollinen kirjoitteluun.
 |
| Sikeä uni! |
 |
| Heh, joku oli nukahtanut kesken korvanrapsutuksen ;D |
Mitään ihmeempää meille ei oo tapahtunut tänä aikana kun olemme poissa olleet. Kuvia tosin on aika vähänlaisesti tullut otettua tätä Ellin blogia ajatellen, mutta ehkä tuolta kansioista jotain vielä löytyy.
Tallinnassa kävimme viikkoa ennen juhannusta, ja tietenkin Elli sai taas tuliaisen, kuinkas muuten. Ihan seko meinas tulla kun tytsi yöllä näki meidät, pikku porukin siinä pääsi: yyh yyh yyh, se inisi. Eikä tiennyt miten päin olla. Pikku ressukka ;) Silloin on hyvä olla kun porukka on kasassa. Päivittäiset poissaolohetket kuten töissä, kursseilla, kaupassa jne., Elli kestää paremmin kuin tuollaiset useamman päivän (3 vrk) poissaolot.
 |
| Urho Ugulin väsyttämä neitokainen. |
Tallinnan matkaajille tiedoksi, että aivan D-terminaalin vieressä on upea ruokapaikka, ilmeisesti myös olutpanimo, jonne matkanvetäjämme oli varannut meille aamiaisen. Se oli runsas, mutta toisin kuin Suomessa, siellä EI täytetty tyhjentyneitä tarjoiluastioita, mikä oli kyllä vääryys jos joku olisi halunnut lisää hakea. Myöhemmin, illalla, kävimme vielä syömässä siellä. Itse pidin annoksestani, mutta isäntä vähän purnasi, kun ei saanut lohkopottuja, vaikka listalla niitä oli. Meille sanottiin että saamme vain muusia lisukkeeksi, kun meitä on niin paljon (olimme siis lähes koko bussilastillinen siellä). Myöhemmin katsoimme, että kyllä osa porukasta oli niitä lohkopottujakin saanut, miksei siis mieheni? No sitten tuohon upea -sanaan. Syy, miksi sanon sitä upeaksi tarjoilupuolesta huolimatta, on nuo ulkoiset puitteet. Yritin sisälläkin ottaa kuvia pikku pokkarillani, mutta salama ja valaistus ei oikein kunnon kuviin riittänyt. Siis ulkoapäinhän se on vähän vaatimattoman näköinen, mutta sisätilat onkin sitten ihan näkemisen arvoinen juttu. Ne jyhkeät pöydät ja tuolit, tynnyrinpohjat seinällä, jättimäinen puinen oluttuoppi ulko-oven yläpuolella...ja tilaakin on riittävästi. Jos alhaalla loppuu kesken, niin yläkerrassa jatkuu. Lisäksi siellä on ilmeisesti myös toisinaan elävää musiikkia. Olisi ilmeisesti nytkin ollut illalla, mutta me ehdeimme lähteä hotellille sulattelemaan murkinaa, Viru-hotellihan oli ihan kävelymatkan päässä. Onkohan kukaan teistä lukijoista vieraillut tuolla? Jos oot niin mitä pidit paikasta?
Muoks. Pitääpä vielä lisätä linkki ko. ravintelin sivuille, kun sellaisetkin tuossa löysin. Siellä on tosiaan parempia kuviakin, kuin nuo mun ottamat. Ilmeisesti tuossa talossa tai ainakin samassa korttelissa on muutakin toimintaa kuin Kochi Aidad Trahter. Kantsii käydä kurkkaamassa *
täällä* ja sieltä klikata panimoravintola, niin olet siellä missä mekin olimme :)
 |
| Tääkö se on, se nimi.... |
 |
| ....vai tää? |
 |
| D-terminaali näkyy ihan sinne ruokapaikan pihalle. |
 |
Jättimäinen tynnyrinpohja. Saattaapi se nimi olla tuossakin.
Kochi tarkoittanee kahvia? |
 |
Näkymä yläkerrasta. Aamiaisella olimme tuolla parven alla, mutta
illalla istuimme juuri tuossa etualalla näkyvässä pitkässä pöydässä. |
Sitten vielä Elliin, eli blogin päätähteen. Olemme Ellin kanssa pari kertaa käyneet uimassa. Ekakerralla käytiin Inhotulla, jossa vesi oli jo kesäkuun alussa tosi lämmintä. Toinen kerta oli hiljattain tuolla paikkakunnan jokirannassa, josta löytyy vanha uimaranta, jota ei enää hoideta, mutta joka pohjaltaan on huomattavasti parempi kuin paikkakunnan virallinen uimaranta. Nykyään siellä ei oo enää koirankieltomerkkejä, joten koiria voi siellä uittaa.Tällä kertaa muistin ottaa Ellille pelastusliivit mukaan ja laitoin ne rannalla tytsille. Se laittaminen ei oo kivaa, mutta voi sitä riemua, kun se tuli pojan ja mun perässä yhä uudelleen ja uudelleen uimaan. Toinen piti vuorollaan flexistä kiinni ja toinen oli pidemmällä ottamassa koissua vastaan. Syliin se aina pyrki ja sitten ohjattiin se maihin. Että se nautti, ja tuntui että ne pelastusliivit antoi sille turvaa, että se uskalsi tulla. Käännöksiäkin se jo teki, vaikkakaan en sitä ilman hihnaa silti uskaltanut sinne päästää. Aivan mahtava fiilis jäi tästä uintikerrasta, mutta kuinka paljon se vaatii uimaharjotuksia, kun olen lukenut siitä vesihännästä. Siis ettei sitä tulisi. Ellilläkin häntä vispasi aika paljon uidessa. Harmitus vaan, ettei ollut kameraa mukana. Elli seisoi pojan selän päälläkin, kun hän lojui siinä rantavesissä ;D Ja tassut kävi tyhjää kun sen nosti vedestä suoraan syliin ;DDD
 |
Pistetään nyt edes viime vuoden kuva Yyterin koissurannalta,
kun ei tuoreempaakaan uintikuvaa ole ;) |
Ja kun nuo viralliset juhannustoivotukset nyt jäi toivottelematta, niin pistetäänpäs tähän loppuun vielä:
MUKAVAA, SOPIVAN LÄMMINTÄ JA RENTOA KESÄÄ KAIKILLE!
