Huoneesta olis tullut sininen, jollei joskus aikoinaan ostamamme maalipurkki olisi käynyt vanhaksi ja paakkuiseksi. Ehkä siitä riittävällä ohennuksella ja sekoituksella olis vielä ihan kelvollista saanut, mutta hylättiin sitten idea. Olis se ihan hyvän sininen sävy ollut, mutta itse tahdoin enemmän jotain punaisen sävyistä. Valkoista en halunnut, kun sitä on jo tässä talossa ihan riittävästi, ja harmaahan oli se vanha väri - tylsä! 'Vanha roosa' oli mielessä, en ihan tasan tarkkaan tiennyt millainen se olisi, mutta värikartasta löysin mieleisen 'Runo'-nimisen värin. Tuo linkin kuvassa oleva väri on kaukana todellisuudesta, ainakin omalla näytöllä, sillä se näyttää enempi lilalta, mitä se ei suinkaan ole. Aluksi väri näytti seinällä ehkä liiankin räikeältä, mutta kuivuttaan kunnolla oikea väri tuli näkyviin. Huonekalujen löydettyä paikkansa, väri tuntuu just sopivalta tähän huoneeseen, mutta varmaan on monen mielestä kuitenkin räikeä. Mutta pääasia, että itse viihdyn täällä helmieni parissa. Tuossa omassakin kuvassa on hiukan väärä värisävy, että taitaa olla oma näyttö kun näyttää väärin (toi valkoinen oikealla on ovi):
Terveyskin on vähän prakannut, eikä ehkä siksikään ole niin huvittanut päivityksiä tehdä. Eräänä päivänä kärsein hirmuisia vatsapoltteita, jotka ei ihan niin vaan menneet ohi, ja oli pakko lähteä lääkäriin apua saamaan. Piikki pyllyyn ja lähete ultraan, jossa löytyi parikin eri vaivaa, ja niinhän siinä kävi että leikkauspöytä kutsuu ensi kuussa ekan kerran. Olisin mielelläni yhdistänyt nämä leikkaukset, mutta se ei kai ole ainakaan nyt mahdollista. Itse asiassa toi toinen leikkaus nyt ei ihan niin varmaa ole, kun en ole lääkäriä vielä nähnyt. Mutta - siihen asti - kärsitään!
Joku kaatoi tietenkin lelulaatikkonsa juuri imuroidulle mattolle.
Lupasin hommata siihen vaalean matton kontrastiksi tummalla lattialle. Mutta niin vaan kävi, että musta karvalankamatto löysi tiensä siihen. Olen joskus nuorena saanut tuon matton tädiltäni. Se on yhtä aikaa ihana ja kamala. Ihanan pehmeä ja lämin, mukava makoillakin ;) Mutta kamala tomu- ja roskapesäke. Tuulettelin, tamppasin ja harjasin sitä, ennenkuin toin sen sisälle, ja se vaatii päivittäisen imuroinnin, - siis ihan kamala! Saas nähdä kauanko jaksan katsella sitä.
Loppuun Elli vielä muistuttaa eräästä syksyisen tärkeästä seikasta, nimittäin
MUISTAKAA NÄKYÄ PIMEÄLLÄ!
Nyt vielä Pidipompidia päivittämään, josko sitten ehtisin vähän kommentoimaankin teidän kamujen blogeja.
Ihana roosa huone :) Kyllä Ellin nyt kelpaa lajitella sun helmiä ;))
VastaaPoistaKurjaa, että sait vatsavaivoja, jotka vaativat oikein leikkuria. Toivotaan, että vaivat jäävät sitten sinne ja saat taas huoahtaa helpotuksesta.
Onnea rempan valmistumisesta =)
No eikö? Kunpa vaan olis saanut sen oikean sävyn vielä kuvaan...
PoistaJuu, oikein hyvä lajitteluapuri onkin ;))
Ei oo kivaa vatsavaivaisena, kohtauksen jälkeenkin on vatsasta nipistellyt, mutta onneks ei enää niin pahasti. Ainakin kerran aiemminkin on vastaava kohtaus ollut, kipu vaan yltyy ja yltyy, eikä tiedä miten päin olisi. Ei oo hyvä istuallaan, ei makuullaan, ei kävellessä. Yritän välttää sitä nyt mahdollisimman paljon, kun tiedän mitä pitää vältellä - rasvaisia ruokia ja herkkuja! Hyvästi suklaa! :(
Kiitos, on tosiaan mukavaa kun se on jo valmis!
Ensinnäkin: onnea remontin valmistumisesta, hienolta näyttää!
VastaaPoistaToiseksi: Kurjaa tuo vatsavaivaisuus. Läheisellä oli samankuuloista ongelmaa ja leikkauspöytä kutsui häntäkin, mutta sieltä löytyikin apu. Toivottavasti sullekin löytyy apu ja hyvä olo! Onneksi on muitakin herkkuja kuin suklaa, niitä terveellisiäkin!:)
Kolmanneksi: hyvä muistutus tuo heijastinjuttu. Vaihdoin Mirkullekin jo heijastinhihnan, mutta vielä pitäisi ripustaa heijastin omaan takkiin. Jotenkin kummasti tulee aina ensin huolehdittua mäyräkoiran turvallisuudesta ja hyvinvoinnista...;)
Kiitos, tykkään kyllä itsekin.
PoistaEi ollut kivaa, ei. Ensin hoidetaan kakkosvaiva, sitten myöhemmin ykkösvaiva, mikäli lääkäri tulee samaan tulokseen kuin minäkin. Ruokavalio auttaa, kunhan muistaa pysyä siinä. Suklaan suursyömärinä olen yllättynyt kuinka vähän olen sitä loppujen lopuksi kaivannut. Mutta muuten kaipaan kyllä herkkuja, ja vähän niitä voi syödäkin, mutta kohtuus kaikessa ja se on vaikeaa. Niitä terveellisiä tässä nyt opetellaan syömään...vähän laihanlaisesti, mutta kuitenkin.
Heijastimen tarvii niin lenkitettävä kuin lenkittäjäkin, riippumatta siitä kumpi lenkittää kumpaa ;) Itsellä on heijastinliivi, mutta siitä huolimatta olis hyvä taas kiinnittää heijastin kaikkien takkien taskunsuihin. Olen näet joskus huomannut unohtaneeni liivin kotiin, tai sitten on tullut pimeä kesken kaiken. Vaihtoehtona mulla on sellainen käsivarteen laitettava vilkkuva nauha, joka varmasti näkyy pitkälle.
Tuommoinen heijastinliivi on tärkeä, vaikka koira olisi aina kiinni. Sekä minulla, että Ossilla on heijastinliivi, kun syksyllä tuolla illalla kuljemme. Sit on kanssa otsalamppu. Hyvin heijastaa, ainaskin salamasta! Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaMäyris sulautuu niin hyvin asfalttiin, että vois olla hyvä pitää sillä päivälläkin tuota liiviä. Itsekin käytän heijastinliiviä pimeällä, ja tuo otsalamppu on mitä mainioin keksintö, täälläkin käytössä. Isäntä joskus näki meidät lenkillä auton valokiilassa ja sanoi, että loistetaan kuin joulukuuset :) Ossille suukkosia Elliltä!
PoistaHus pois kivut ja säryt, pikaista paranemista!
VastaaPoistaRemontti näyttää onnistuneelta, kovasti kaunista jälkeä. Ja heijastimet kunniaan. Párekilla on hiejastinnauhaa valjaissa, sademanttelissa ja haalareissa. Taluttimessakin. Taluttajalta näyttää unohtuneen hihaheijastin kaappiin. Kiitos hyvin tarpeellisesta muistutuksesta!!!
Terveisiä ja rapsutuksia.
Kiitos, kiitos, toivotuksista! Tällä hetkellä ei onneks juurikaan polttele, mutta aika tarkkana saa olla mitä suuhunsa laittaa.
PoistaKiitos myöskin kehuista. Ei noista kuvista nyt niin hirveästi pysty päättelemään, miltä näyttää, mutta vähän osviittaa niistä kyllä on ;)
Ellille vaatetus on kauhistus, mutta onneks sentään tuo heijastinliivi on helppo sujauttaa päälle. Haalarit - Eiei! Villapaita - justjajust! Heijastinliivi - no olkoon nyt sitten, kun sen kerran laitoit! :) Ja juu, taluttaja muistaa kans heijastimet laittaa takinhelmaan / housunpunttiin tms. paikkaan. Kuka hoitaa koiraasi, jos jäät auton alle ja loukkaannut vakavasti / menehdyt? Että paree pistää vaan se näkyvyysvempula käsivarteen tai peräti heijastinliivi ylle, se näkyy melkoisen hyvin auton valokiilassa.
Tosin oman havaintoni mukaan esim. pyöräilijä on liiveineen sen verran korkealla, ettei auton valokiila välttämättä aina heti tavoita liiviheijastusta. Siksi on hyvä vaikka housunpunttiin laittaa lisukkeeksi heijastava remeli.
Isäntä kehuu meitä käveleviksi joulukuusiksi, jos sattuu näkemään meidät auton valokiilassa ;)
Sulla tais ottaa sapesta? Mulla nipsastiin viime kesänä sappi kokonaan pois. Hyvä puoli rasvattomassa ruokavaliosta on, että väkisten laihtuu. :D
VastaaPoistaTsemppiä!
Just tuli ilmotus, että olen jonossa tähän toiseenkin leikkaukseen. Vähänkös sapettaa ;D Luulin ensin käyväni poliklinikalla ja myöhemmin leikataan, mutta tämä leikkaus onkin kait heti suoraan. Soittelin sitten heti perään, josko onnistuis samaan aikaan tään tiedossa olevan kanssa. Ei kuulemma onnistu,kun on erilainen leikkaus. Olen jonossa n. 23.-26., en muista enää kumpi, mutta parin kuukauden jono kuitenkin kait. Ahmimishäiriöinen ei kai laihdu ikinä, se keksii muita keinoja...;(
PoistaKiitos tsempeistä!
Mukavaa, että saitte rempan valmiiksi ja että olet ollut oikein tyytyväinen väriin! :) Se on ihan sama, mitä muut ajattelevat, pääasia, että itse viihtyy! :) Ja vähemmän mukavaa, että olet ollut kipuinen :/ Kovasti tsemppiä lähtee täältä, rutistusten mukana, leikkaukseen! Toivottavasti kaikki tulee kuntoon, kertaheitolla, ja voit nautti elämästä terveempänä!
VastaaPoistaKyllä, olen tyytyväinen sekä väriin, että valmistuiseen. Ei oo kivaa kun paikat on viikkotolkulla rempallaan. Ja tuo väri on kyllä niin minua :)
PoistaKipuisena ei oo kyllä kivaa, onneks tuollaisia pahoja kipukohtauksia ei oo tullut viime kerran jälkeen. Ikävä kyllä joudun kahdesti leikkauspöydälle. Kuten tuossa jo Nettimartalle sanoin, niin toisestakin leikkauksesta tuli jo ilmoitus. Eikä kuulemma onnistu yhdistää niitä kun ovat kuitenkin erilaisia leikkauksia. Kiitos tsempeistä. Toivon, että tähystysleikkaus riittäisi molemmissa, ja tosiaan kaikki vaivat jäisi leikkauspöydälle.
Minäkin lähettelen emännälle tervehdyttäviä terveisiä! <3 Leikkuriin ei ole tietenkään kivaa joutua, mutta tietysti, jos sillä pääsee kivuista, niin täytyyhän sinne sitten mennä. Pidän ihan hulluna peukkuja, että kakki menee hyvin.
VastaaPoistaMieheltä poistettiin viisi vuotta sitten sappirakko tähystämällä ja hän toipui siitä kyllä onneki tosi nopeasti ja hyvin. Ja karmeat kivut loppuivat siihen. Eikä puuttuvasta sappirakosta ole ainakaan toistaiseksi ollut mitään vaivaa.
Tosi havainnolliset nuo heijastinliivikuvat! Kiitos muistutuksesta! Terkkuja ja jaksuja sinne sekä Nellille paaaljon suukkoja! <3
Kiitos, kiitos! Onhan toi olotila nyt ihan kohtuullinen, kun ei niitä pahoja kohtauksia ole enempää tullut. Vähän pelottaa, kun on kaksi eri leikkausta ehkä melko pienelläkin välillä.
PoistaHienoa, että miehesi toipui niin hyvin ja nopsasti, samaa toivon itsellenikin. Varmaan silti leikkauksen jälkeenkin kannattaa katsoa, mitä syö, eikös niitä kiviä voi tulla sinne jonnekin tiehyeisiinkin, jotka ottaa sen sapen tehtävät hoitaakseen? Pahus, sapettaa tommonen ;D
Salama heijastaa kivasti tuosta liivistä, siitä pystyy kyllä päättelemään, miltä se näyttää auton valokiilassa. Vaikka oon varmaan aiemminkin muistutellut, niin eiköhän uudet muistutukset ole näin syksyisin paikallaan :) Kiitos terkuista ja suukoista (taisi Ellin nimeen tulla yksi kirjain liikaa ;) ) ja samanlaisia takaisin sinne teidän tytöille! <3