keskiviikko 12. joulukuuta 2012

25. Tahaton tauko

Tervehdys kaverit! Meillä on nyt ollut vähän taukoa tässä bloggailussa, kun emäntäihminen on ollut niin saamaton. Aina kun istahdan koneelle, tutkailen ja mahdollisesti kommentoinkin muiden blogit ensin. Sitten vasta on oman blogin vuoro. Ja kun se tulee, niin ei enää jaksakaan miettiä mitään kirjoitettavaa. Ellistä ei taida edes olla uusia kuvia otettuna ja omassa blogissa kuvaton postatus on aika kauhistus. Siksipä ajattelin ilahduttaa teitä muutamalla Ellin vauvakuvalla. Ellihän on syntynyt 15.10.2010 ja ekan kerran kävimme katsomassa sitä sen ollessa viikon vanha. Meille Elli muutti itkuisen matkan jälkeen 8.12.2010 eli muutamaa päivää päälle kaksi vuotta sitten.
 
Niille, jotka ovat vierailleet vasta bloggerin aikana sivuillamme tiedoksi, että aloin bloggailemaan 7.11.2010 tuolla *Vuodatuksen* puolella. Pidin aluksi pienen aikaa blogia yksityisenä, mutta melko pian muutin sen julkiseksi. Viime kesänä Vuodatuksen syötyä kuvamateriaalin, siirryin Nettimartan innoittamana tänne bloggerin puolelle. Muutamia kuvia olen sinne palauttanutkin. Mutta tässä tosiaankin noita alkuaikojen kuvia. Tai oottehan te ne nyt nähneet :)
 
Tämä oli Vuodatuksen blogin ensimmäinen kuva ja ensimmäisen bloggauksen otsikkona oli *Koirankarvoja*

Tämäkin kuva taisi silloin olla ekassa postatuksessa. Pieni söpöliini.

Tää taitaa olla ennenjulkaisematon. Kaikissa noissa kuvissa Elli on siis kasvattajan käsillä.
Katsokaa nyt tuota minikorvaa, ei oo varmaan peukalonpäätä isompi, ja sekin jo nurinpäin, kuten yleensä.

Elli sisaruksineen
 
Myöhemmin, Ellin kotiuduttua meille, se viihtyi paljon sylissä.
Tässä "päivitetään" blogia ;) Korvakin oli jo kasvanut ;D

Pieni virhearviointi. Kapu-beaglellemme ostettiin aina iso säkillinen ruokaa, ettei tarvi aina olla kaupasta hakemassa.
Arvelimme, että Ellikin tarvii kunnon satsin murkinaa pentuajakseen, sehän kelpaisi 1-vuotiaaksi asti. Juu, tää ei ollutkaan sellainen hotko, kuin edeltäjänsä. Taidettiin syöttää Puppy Boosteria sille reilusti yli vuoden vanhaksi. Ja lisänähän meillä oli pentuneuta, joka taisi mennä paremmin kaupaksi.

No, joskushan sitä on herkkujakin tarjolla.

Kutomahommat Elli otti jo pienenä hyvin haltuunsa.

Talvi oli huippukylmä, eikä pienen pennun kanssa ollut paljon asiaa pihalle. Vasta lopputalvesta sää lauhtui sen verran, että saattoi olla pidempia aikoja ulkona ja silloinhan lumileikit maittoi.

Tää on huippuasento, Elli viihtyy tirsamaassa näin vielä tänäkin päivänä.

Ja näitä kuvia on paljon.
 *Annamarin* ja *Nettimartan(vieritä sivua alas) tavoin virittelin jo silloin, Ellin ekana jouluna joulutunnelmaa kuviin. Mukaan saatiin olkipossu, jonka tarkoitus oli kuvata Ellin kokoa siihen verrattuna (kutakuinkin samankokoisia olivat), sekä muutama joulupallo. Vaaleanpunainen lakanakin löytyi taustaksi, hehee, ei kovin onnistunut idea. Joulunpunaista tai kultaahan sen olisi pitänyt olla.



Muistaako kukaan kun tämän kuvan myötä toivottelimme teille hyvää joulua 2010?
Hehhee, olikohan tässä riittävästi kidutusta hauvavauvakuumeeseen?

16 kommenttia:

  1. Ihanaa nähdä Ellin vauvakuvia. Enhän minä teitä jostain syystä ole löytänyt vuodatuksen puolella, joten kiva nähdä nyt näitä "menetettyjä" kuvia. Kuinka ihmeessä te osasitte valita noista pötkylöistä? Aika samannäköisiä, toiset vähän tummempia ja toiset vähän vaaleampia söpöliinejä. Meillä oli kolme mistä valita, kaikki uroksia ja valkoisen läikkänsä ansiosta meille Ossi päätyi:) Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä näin teidät siellä ollessa, mutta silloin teillä oli sellaiset asetukset etten Vuodatuslaisena päässyt kommentoimaan, enkä sitten myöhemmin enää tohtinut, ennenkuin sinä kommentoit blogissamme täällä. Kiva että löysit meidät.

      Pötkylä löytyi sillä perusteella, että se oli kaikista tummin ja siten meidän silmiin kaunein. Todettiin vaan yhdestä suusta, että tää se on, tää on meidän. Hih, teillä läikkä, meillä väritys, kuka milläkin perusteella lemmikkinsä valitsee :)

      Poista
  2. Ny on ihan pakko sanoo, että tää oli hiRRRmuisen mukaansatempaava postaus. Me pojat tykättiin. Elli on ollu nätti heti piänestä pitäen. Ihan liikkis. Luultavasti meijän äippä saa tästä kimmokkeen ja nakkaa eetteriin meijän pentukuvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva, että tykkäsitte. Elli oli ja on yhä edelleen meidän mutulutunen. Ihan meinaa tulla tippa linssiin, kun katsoo tuota ekaa vauvakuvaa, niin liikuttavan pieni ja avuton, oikea nökkönöörä (kuten kasvattaja sitä sanoi). Hihii, kohta nähdäänkin sitten teidän nahkanapulikuvia ;)

      Poista
  3. Voi APUA miten suloisia kuvia!! <3<3<3 Mun pentukuume ei ainakaan parane näiden katsomisesta.. ;D

    Joulukuvat hymyilyttää mua. ;D Miten me kumpainenkin osataan keksiä "taustakankaaksi" noin jouluisia värejä!?!? :D:D Tosin, teidän kuvissa on ihana tunnelma ja tuo possu antaa kyllä tosi hyvin perspektiiviä siihen, kuinka mahdottoman pieni Elli-vauva siinä vierellä on. <3

    Mukavaa viikkoa sinne ja Elille suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin? Tsih-hih, ei näiden oo tarkotuskaan parantaa pentukuumetta ;DDD

      Joulukuvat - no punainen kuin punainen ;) Pakkohan siinä oli jotain punaista olla, eikä ollut kuin tuo vaaleanpunainen lakana ;D))) Kuvateksteissä taisi lukea jotain joulusioista :) Taisi muuten olla niin, että Elli oli aavistuksen pidempi vartaloltaan, mutta bossu vastaavasti oli bulleampi.

      Poista
  4. Ihana postaus, pentukuvat kelpaa koska vaan. Ja oikeassa olet, kyllä tässä on kidutuksen meininkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No noin mäkin ajattelin. On niin mukavaa kun joku laittaa blogiinsa vauvakuvia, siitähän tuo aihe oikeastaan tähän tulikin. Tsih, hyvä että tuli kidutusta ;)

      Poista
  5. Oi miten ihana postaus! Suloinen vauva-Elli! Ihan vähän tämmöinen nostattaa pentukuumetta, varsinkin tuollainen vaaleanpunainen kalju massu! Paavo nykkyy myös mielellään selällään. Joku yö otan siitä kuvan, kun se nukkuu vieressäni (oho, milloinkohan mäyräkoira on alkanut nukkua vieressämme), kun se pötköttää selällään, pää peiton alla ja takatassut tyynyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eh, kiitos kehuista! Eikö ookkin söpö massu? Meillä on sellainen pojan keksimä sanonta, että söpöys on kirous. Siis aina kun se nukkuu noin selällään, niin aina sitä joku tulee rapsuttamaan ja lepertelemään. Eli ei saa edes nukkua rauhassa = söpöys on kirous.

      Haa, Paavo on siis päässyt viereen nukkumaan, se on siis kietonut teidät pikkurillitassunsa ympäri ;) Elli menee pää edellä peiton alle, jos joskus harvoin viereen pääsee. Ja sitten mä pelkään, ettei se saa happea, enkä pysty itse kunnolla nukkumaan.

      Poista
  6. Juu Elli, mun matte pyys kuittaamaan että oli tarpeeks ja vähän liikaakin kidutusta pentukuvilla - voi mahoton että ootkin ollu sulonen pötkylä, ja oot sitä kyllä vieläkin! :-)t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai liikaa vai, no äippä saa sitte ottaa muutaman kuvan pois, ettei sun mattes vaan kituunnu liikaa ;DDD
      Enkö ollukki vaan sulonen? Jaa että vieläkin - eikös ne oo pentuja, ko on sulosii? Isot tytöt on...öö ööö, mitähän ne ny olis? Jotain.

      Poista
  7. Voin kertoa: oli tarpeeksi ja hieman liikaakin pentukuvia tähän hauvavauvakuumeeseen! :D Miksi pitää olla mäyriäisen lapsen niin älyttömän suloinen, miksi?! Ja minkä takia on ihmisen mieli näin ovela: sitä unohtaa tiettyjä asioita ja sitten taas aika kultaa toisenlaiset muistot: ja taas halutaan pienten tassujen tepsutusta kotiin ;)

    Hyvä Joulupukki,
    olen ollut kiltti: älä tuo lisää pentuja kiskomaan hännästäni ja nyhtämään korvistani.
    t. Alphonse, laumanjohtaja, koiraruhtinas

    Hyvä Joulupukki,
    saattaisin hyvinkin haluta lisää mäyräkoiria sulostuttamaan elämääni.
    t. Maria, mäyräkoiraintoilija

    HYvä joulupuki,
    tuo ruokaa. hirviä ja muuta hyvää!!!
    s. aslan, 1 v.

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kyllä mun sitten varmaan täytyy ottaa ainakin puolet kuvista pois ;DDD Nyt kysyit väärältä henkilöltä, sillä minä yhdyn kysymykseesi: miksi, oi miksi on mäyrävauva niiiin suloinen. Huokaus, niin suloinen.

      Hehhee, ihmismieli vaan on niin ovela. Se unohtaa, jotta voi taas toistaa sen minkä unohti ;) Opiskeluaikoina joskus kauan sitten, löysin kortin jossa luki: Mitä enemmän opiskelen, sitä enemmän tiedän. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän unohdan. Mitä enemmän unohdan, sitä vähemmän tiedän. Miksi siis opiskella?

      Vitsit, teillä kaikilla oli niin mainiot joululahjatoiveet :) Me Ellin kanssa yhdytään niihin.

      Poista
  8. Suloinen pikku 'marsu'! Meidän mäykkyjen vauvakuono näyttää kaikilla samanlaiselta, oltiin sitten isoja, minejä tai kaniinikokoisia.
    Joulupukille sanoisin, että mieluummin ottaisin tosi kestävän vinkulelun kuin jonkun pennun tänne vaarantamaan ykkösasemaani Palveluskunnan sydämissä. Palvelijatar toivoo joulupukin ottavan parikymmentä vuotta sen harteilta, jotta voisi ottaa mäykkyvauvan. Onneksi sellaisesta lahjasta ei ole pelkoa, joten saan jatkaa ainokaisena olemista rauhassa ; )
    Mukavaa joulunaikaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marsu ;D onneks ei sentään mursu ;) Tosi on, meidän vauvakuonot on söpöjä koosta ja karvanlaadusta riippumatta.

      Ainokaisena olemisessa on kyllä puolensa, mutta niin varmasti sisko- tai velikaverissakin. Enpä usko kaveria kaipaavani, mutta äippä aina välillä haaveksii. Tiedä sitten kuinka tosissaan sentään. Kyllä sais meidänkin äipältä ottaa muutama erinäinen ikävuosi ja muu kertymä pois, jotta jaksaisi vilkasta hauvavauvaa. Onnea siis meidän ainokaisena oloillemme! ;)
      Mukavaa joulunaikaa myös teille.

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.