maanantai 15. lokakuuta 2012

20. Syntymäpäivän satu

Tänään on mun toinen syntymäpäiväni, mä täytän siis kokonaista kaksi (2) vuotta! Sen kunniaksi me päätettiin äipän kans keksiä teille uusi satu. Siellä on taas mukana meen tuttuja ja blogituttuja koiria. Äläkä huolestu, vaikkei juuri sinun nimeäsi näy tekstissä, kyllä säkin siellä mukana olit ;) Kuvituskuvina kuvia iskän, äiskän ja mun eräästä syksyisestä reissusta Inhotulle.






INHOTTUJÄRVEN HIRVIÖ

Ja mähän en sit se hirviö oo. Se on tuolla toisella rannalla.
Elli oli kavereineen lähtenyt Inhottujärvelle leireilemään viikoksi. Mukaan olivat lähteneet kaikki vanhat tutut tosielämästä ja blogistaniasta, sekä muutama muukin kaveri. Arttu ja Basse, Myrsky ja Tuisku, Alfie ja Aslan sekä Paavo ja Papu olivat pystyttämässä isoa joukkuetelttaa. Elli, Rimmi ja Kukka sekä Peppi ja Rilla olivat nuotiopaikalla valmistelemassa ruokia ja loppuporukka oli kuka missäkin. Suurin osa oli komennettu etsimään metsästä puita nuotiolle, jotta ruoka saataisiin valmiiksi. Olli, Ossi ja Bono olivat rannalla onkimassa, samoin Naurava nakki, Mauri-setä, Kaunis Nelli ja Mirkku. Komian kalasaaliin he olivatkin saaneet ja sitähän tuo naisväki nyt sitten perkasi. Viimein kaikki oli valmista ja kalasaaliin paisto saattoi alkaa. Jokainen laittoi itselleen kalan tikun nokkaan ja paisteli sitä kirpeässä syysillassa. Myös prinsessa Minni ja draamakuningatar Doris, vaikka kuninkaallisia olivatkin. Kukapa tästä joukosta ei olisi kuninkaallinen? - Nam, miten hyvää tämä on, sanoi Olli, joka oli hiljattain kärsinyt pahasta ripaskasta. - Toivottavasti tämä pysyy sisälläni. - Me paistetaan teille vielä omppupiirakkaa sanoivat Peppi ja Rilla. Yhdessä tytöt muiden kanssa nopeasti tekivät läjän omppupiirakoita, niin että siitä varmasti riittäisi kaikille. Nam miten herkullista se olikaan ja kaikki katosi parempiin suihin viimeistä murua myöden.



Ruoan jälkeen leikittiin ja pelattiin pelejä ja pidettiin muutenkin hauskaa. Illalla kun oli jo pimeää, alkoi porukka viimein jo mennä yöpuulle telttaan, kukin omiin makuupusseihinsa. Pikkuhiljaa alkoi kuulua tasaista hyrinää teltasta, kun kaikki vaipuivat vähitellen uneen. Grroauh! kuului yhtäkkiä järveltä. - Mikä se oli, Elli pomppasi pystyyn, muutama muukin heräsi säikähtäneenä. GGrrroauuh, GGGrrrrooaauuuuh!! Se oli todella selkäpiitä karmiva ääni. Alfie, joka oli porukan rohkein lähti Aslan perässään katsomaan laiturille. Mitään ei yön pimeydessä kuitenkaan näkynyt. Pikkuhiljaa muutkin tulivat perässä rantaan. Myrsky ja Tuisku katselivat järvelle, ja siellä he yhtäkkiä näkivät kuunvalossa SEN, järven toisella puolella. Se oli hirveän iso ja se oli kolmipäinen. Hui kauhistus, mikä se oikein oli? Sitten se katosi. Mitään ei enää kuulunut eikä näkynyt. - Mennääs takaisin nukkumaan, Ehdotti Olli. Hän ei kovin hyvin nähnyt pimeässä. -Minua pelottaa, sanoi Elli. - Älä huoli, minä voin ottaa sinut kainalooni, sanoi Myrsky. Ja niin Elli meni Myrskyn ja Tuiskun väliin. Unta hän ei kuitenkaan heti saanut.



Juuri kun Elli oli uudelleen nukahtamassa, se kuului taas. GGGRRrrooaaauuuhh!!! GGGRRrrooaauuhh!!! Nyt kaikki pomppasivat ylös kertaheitolla. - Mikä se oli, mikä se oli, supattelivat pienimmät peloissaan. - Nyt kyllä otetaan tästä selvää, sanoi Ossi. - Kuka lähtee mukaan. Mennään lintutornille tähystämään, niin nähdään paremmin. Siellä se taas selvästi näkyi vastarannalla kolmipäinen hirviö karjumassa. Kaikki painautuivat toisiaan vasten. Hetken kuluttua Alfie sanoi: - ei tämä näin voi mennä. Me olemme tulleet tänne leireilemään ja nauttimaan luonnosta. Ei meitä mitkään kolmipäiset hirviöt kyllä säikyttele. Lähdetään ME säikäyttämään se, niin oppiipahan olemaan ihmi...koiriksi. Kaikki olivat samaa mieltä. Yhtenä joukkona he lähtivät kapuamaan lintutornista alas. He palasivat leiripaikalle ja löysivät rannasta veneen, joka tosin oli täyttynyt sadevedestä. Vene tyhjennettiin vedestä ja lastattiin rohkeimmilla koirilla niin täyteen kuin suinkin. Sitten lähdettiin soutamaan ääntä kohden, joka tosin nyt oli laantunut miedommaksi, aivan kuin itkuksi. Viimein oltiin vastarannalla ja lähestyttiin varovasti hirviötä. Yhtäkkiä hirviö kuuli heidän tulonsa ja nousi ylös. Siinä samassa he huomasivat vasemmalla puolella ystävänsä Karhun ja tajusivat, että kolmipäinen hirviö olikin karhun varjokuva. Karhu istui kivellä rannan lähellä ja heilutteli päätään puolelta toiselle, siksi sen varjokuva kaukaa katsottuna näytti kuunvalossa kolmipäiseltä hirviöltä.



-Hei Karhu-herra, mikä sulla on hätänä? huuteli Elli, joka oli rohkaistunut, huomatessaan vanhan tuttunsa. - Vatsaani koskee ja ripaska lentää, vastasi karhu vähän äreästi. Se oli hyvin ymmärrettävää, sillä hän oli mitä todennäköisimmin sairastunut samaan vatsatautiin, kuin Olli, joka sanoikin: - kuule, mulla oli justiinsa sama vaiva, ja voin kertoa, että kurjaa oli. Suorastaan gaameeta. Mulla on kyllä vielä lääkkeet mukana, voin antaa niitä sullekkin. Hän lykkäsi muutaman pillerin karhun kämmenelle. - Mitäs nää tähän auttaa, kun en murentakaan saa alas, tuskaili karhu. - No ota, ota nyt vaan, kyllä se sitten auttaa kun otat sen. Ei se siinä tassussa helpota yhtään oloa, mutta jos nielaiset sen, niin kohta on parempi olla. - No jos mää nyt sitten, sanoi karhu ja nielaisi pillerin. Loput hän laittoi taskuunsa. - Otat yhden aamulla, yhden päivällä ja yhden illalla, niin johan oot kohta kunnossa, opasti Olli vielä. - Nyt, häipykää, minä yritän vähän nukkua, sanoi karhu. Koirat antoivat karhun parannella itseään rauhassa ja lähtivät vähin äänin palaamaan leiripaikalle.




Aamulla koiraporukka heräili herkulliseen ruoantuoksuun. Karhu oli pillereiden avulla parantunut tuotapikaa. Parannuttuaan sillä oli hirveä nälkä ja se oli tehnyt itselleen metsästäjänkeittoa ja päättänyt tuoda loput heille muillekin. Kiitokseksi paranemisestaan. - Nam, hyvää! Kukas metsästäjä tässä on hengestään päässyt? kyseli Elli pilke silmäkulmassaan. - Höh, ei kukaan, siinä vaan on metsän antimia, kuten sieniä ja marjoja, sanoi karhu - ja sisiliskoja ja kärpäsiä ja hämähäkkejä, hän lisäsi vielä hymyillen nähtyään pilkkeen Ellin silmissä. Kiitos sanoi Elli syötyään ja kävi rutistamassa karhua. Muut tekivät saman tempun ja loppuloma vietettiinkin sitten mukavasti karhun kanssa leikkien ja laulaen.



T: Elli Elviira Eloveena

20 kommenttia:

  1. Voi Elli ihanainen, me toivotamme sinulle Ossi-mossin kanssa oikein hyvää synttäriä!! Vitsit, että oli magee satu ja kaikki sun blogikamut olivat taasen mukana ja tekivät oman osasensa hommista! Hianoo. Karhunkin massu tuli kuntoon. Vietähän oikein kiva synttäripäivä ja ollaan kuulolla!! Terveisii kovasti täältä Kirkkonummelta M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Ossi-mossi ja M-L! Ja kiitos satukehuista. Me vietettiin mun synttäreitä ihan vaan perhepiirissä jo viikonloppuna. Sain kurnuttavan pehmomassakan eli sammakon ja suoritin sille heti kirurgisen operatsioonin ;) Isoveli oli ostanut possunkorvia, nams, mums. Äippä just siirsi noi meen vanhatkin sadut tuolta Vuodatuksen puolelta tänne Bloggeriin. Niillä on oma sivu.

      Poista
  2. Onneaonneaonnea Elli! Ja kiitos ihanasta tarinasta!:)

    VastaaPoista
  3. Hirmuisen isot onnittelut Elli-ihanaiselle meiltä kaikilta! <3 Tytöt lähettää ekstra paljon hännän vispausta! <3

    Ja kiitos taas aivan ihanasta sadusta! <3 Suu hymyssä sen luin ja ajattelin samalla, kuinka ihana tää meitin (mäyrä)koirayhteisö täällä blogistaniassa on! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vaan, ihan hirmeesti! Elli lähettää tytöille vastahännänvispaukset ;) <3

      Olepa hyvä vaan. Tällä kertaa oli niin vaikea keksiä aihetta, että meinas jäädä tekemättä. Paikka oli valmiina, kun oli noi syyskuussa napsitut kuvat kamerassa, mutta mitä aiheeksi? Meinasin jo jotain metsästysikkomusta alkaa kirjoittelemaan, mutta kääntyikin sitten (onneksi?) tuohon vatsavaivaiseen karhuun. Totta, ihana (mäyrä)koirayhteisö.

      Poista
  4. Ihanainen tarina, jännitäväkin suorastaan! Hyvää syntymäpäivää Elli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kehuista ja onnitteluista! Lipsutukset sulle :)

      Poista
  5. Onnea Suosikkityttö! Ja taas oli niin hiRRRveen mukava ja mukaansa tempaava satu, että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja satukehuista! Vai suosikkityttö (o^_^o) Toi hymiö tarkottaa kai että punastuu :)

      Poista
  6. Hei Elli!

    Ihan Hirmusti ONNEA! Sä olet kyl upea tyttö, wau. Ja niin hurja seikkailukin oli, ihan hirvitti ku äiti sitä luki ja hui mikä yllätys, minäkin olin siellä!!! Mitenköhän mä saan unta ens yönä ku ajattelen vaan sitä hurjaa karjuntaa....hrrrr....vaikka ihanastihan se päättyi ja karhukin oli kiltti :) Hauskaa syksyä sulle; ihana hyppiä lehtikasoissa ulkona, vaikka en mä kyl yhtään tykkää että on märkää. Nuuhkut ja lipaisut nenänpäähän t. prinsessa Minni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti hirmuisista onnitteluista! Hirvittikö ihan oikeesti? Onneks sadulla oli kuitenkin onnellinen loppu, niinkuin kuuluu tietty ollakin. Totta kai sä olit mukana, olithan sä jo edellisessä, juhannussadussakin mukana. Se jäi Vuodatuksen puolelle, mut' äippä siirsi sen just tänään tänne. Juhannus- samoin kuin vielä aiempi joulusatukin löytyvät nykyään välilehdeltä sadut (tuossa sivun yläreunassa). Ovat kyllä vielä Vuodatuksenkin puolella kuvineen kaikkineen.

      Mukavaa syksyä ja hyvää terveyttä sulle, Minnuskaiseni. En tykkää mäkään märästä maasta, vielä vähemmän vesisateesta. Nuuhkut ja lipsut myös sulle. Ja kauniita ja rohkeita unia :)

      Poista
  7. Paljon onnea Elli! Kaksi vuotta, wau! Tarina oli oikein vauhdikas. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Kyllä, kokonaista kaksi vuotta jo ;)
      Vauhtia piisas, ainakin karhulla joka joutui "tanssimaan" ripaskaa ;DDD

      Poista
  8. Onnea Elli ja kiitokset ihanasta sadusta. Kaikki julkaistut sadut on ollut tosi herttasia ja kyllä on Nelli otettu kun on päässyt ihan mainituksi.

    Nellin emäntää aina naurattaa kun mainitaan Kaunis Nelli ja Mirkku - kun Nellin emännän nimi on Mirja ja sitä on vuosikausia kutsuttu nimellä Mirkku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan ja ole hyvä :) Kiitos kehuista ja Nelli oli kyllä noissa aiemmissakin saduissa mainittuna mukana, juhannussadusta vaan taisi unohtua kaunis-sana Nellin nimen edestä pois.

      Kappas mikä yhteensattuma, sulla on sitten "nimi"kaima mäyrismaailmassa :) Mun kummitädin nimi on myös Mirja, mutta en muista häntä Mirkuksi kutsutun. Sen sijaan paria työkaveria aikoinaan kutsuttiin Mirkuiksi.

      Poista
  9. Elli, superihanaa synttäriä! (vaikka se oliki jo eilen...)
    Kompattiin mamman kanssa internetin syövereistä hauskoja ohjeita, tässä synttärien kunniaks niitä sulle ja kaikille muillekkin! :))

    - Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
    - Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kuonollasi.
    - Laumasi tullessa kotiin, riennä tervehtimään heitä.
    - Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista.
    - Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
    - Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
    - Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
    - Syö halukkaasti ja innostuneesti.
    - Ole uskollinen.
    - Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
    - Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
    - Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
    - Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
    - Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
    - Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
    -Kun olet onnellinen, hyppele ympäriinsä ja anna hännän heiluttaa koko koiraa.
    - Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, kiitti, Bono ja Ansku!
      Tos oli kyl paljo asijaa ja aikas montaa mää oon kyl tiarostamattani käyttäny tähänki asti.

      Toi syämine vaa ei ain onnistu, ei varsinkaa juaksuje jälkee. Mut ny taas, niitte elokuiste juaksuje jälleest, o sapuskaki onneks ruvennu maittamaa. Halukkaasti ja jopa innostuneesti.

      Huoh, noi pitkät kävelylenkit ei oikee innostais. Ennemmi mää käperry filtimutkaa, ku lähte lenkil. Menköö joku muu. Ja pitkäl kans.
      No jos nyt joskus oon sattunu vähä vahinkos murahtamaa, ni ei siit ny kantsi kauheet metelii nostaa. Mut purru en oo kettää - ainakaa viäl.
      Mut noi muut kaikki o just niinko pittääki, mä oon niin sammaa miält su kansas. Ilman muuta, häntä heiluttaa KOKO koiraa! ;)

      Poista
  10. Myöhästyneet synttärionnittelut meiltä myös, kaks vuotta on hiano ikä koiraneidin elämässä! Kiva kun määkin olin päässyt satuun mukaan, oli meinaan sen verta jännä seikkailu, että olis ollu kurja jäädä reissusta pois! Toivottavasti sait paljon hienoi lahjoi, ja oli kiva synttäripäivä! T. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, Mauri-setä, ja Laura kans, kiitos, kiitos!!! Mä oon lukenu sun hauskoja juttujas ja paljo sulla onkin ollut asiaa. Niin monta kertaa oon ajatellu sulle kirjottaa, mut aina on rohkeus pettäny. Kattotaa josko nyt saisin jotain aikaseks, ku sä kirjoitit ekaks mulle. Sen vertta me sit oltii rohkeit äipän kans, et' uskallettii sutki saduttaa mukaan. Ja olikin tosi kiva kun olit mukana, ei olis reissu ollu mitään ilman sua, nih!

      Pöh, yhden pehmosammakon sain synttärilahjaks ja senkin operoin samantien. Varsinainen synttäripäivä ei ollut muita kummosempi, no ehkä sain enempi rapsutuksia. Mut edeltävänä viikonloppuna oli kyl kivaa, kun velipoikakin saapu synttäreille. Niin, sehän toi mulle possunkorvia synttärilahjaks. Äippä vaan ei päästä mua piilottaan niitä ulos pehmenemään, pahus. Piilotan niitä sitten silitysvaatelaatikkon tai soffannurkkaan. Ei pehmene, ei!

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.