18. Peuranpaistia ihanaa

Läskiä lotinaa,

peuranpaistia ihanaa,

Ellikin joskus popsia saa.

Elikkäs isäntä otti pakkasesta peuraa ja laittoi siitä meille ateriaa. Elli päivysti vieressä ja sai herkkupaloja sekä lopulta oikein luuaterian. Sitä lähdettiin kiiruusti olohuoneen puolelle syömään. Pelkäsin soffan ja maton puolesta ja nostin divaanin päälle Ellin oman patjan. Sen missä se vain harvoin viihtyy. Komensin Ellin patjalle syömään lurpsuaan. Se hyppäsi siihen, mutta murisi minulle. Minä hölmistyneenä, että mitäs peliä tuo on ja menin lähemmäs jolloin Elli murisi uudelleen. Tartuin niskavilloihin kiinni ja otin luun Ellin suusta. Aiokko vielä murista mulle, kysyin. Päästin tytyn irti ja annoin luun takaisin. Ei murissut ja sain ottaa luun uudelleen käteeni. Kaikki Ok. Se on semmonen juttu, että jos isäntäväki sille luun antaa, niin heille ei sitten murista! Piste. Ilmeisesti tuo peuranpaisti oli sitten niin herkullista, ettei sitä saisi kukaan pidellä, saati tulla likikään. Muutaman kerran kuitenkin harjoiteltiin sitä antamista, eli otin luun vielä käteen, pidin sitä hetken ja annoin takaisin kehujen kera. Hienosti sujui, eikä murinaa enää kuulunut. Hyvä tyttö!

Mikäs se tää on?

Tsiisus, ku hyvää! Nams, nams, slurps, slurps!

Tää on mun!

Lurpsuunsa keskittynyt.

Ei meinaa bylly pysyä divaanilla.

Sen verran oli iso paisti, että pieni poruhan siitä tuli, mihin jemmaisi jämät. Juu, mun matonkudeloora oli oikein hyvä piilopaikka ;) Toisena päivänä ei tainnut olla enää muruakaan jäljellä.

17. Parissa paikassa kyläilemässä

SUKULAKUA KATSOMASSA

Olimme tässä taannoin vastavierailulla Artun, Bassen ja Main luona. Ihan aluksi koska olimme Artun ja Bassen reviirillä lähdimme koiranväsytyslenkille ;) Reittimme kulki juurikin sitä tietä pitkin, josta Mai on aiemmin postannut *täällä*. Vaikka olimme Ellin kanssa juuri vähän ennen lähtöämme lenkkeilleet, oli silti mukava lähteä lenkille, kun oli juttuseuraa. Sitä ei yleensä kotona ole. Sisällä sitten joimme teetä nisun kera, njam. Ja katselimme Main tekemiä ihania, upeita koruja sekä tutkeimme korukirjoja. Tuliaisiksi veimme Maille *tämän* korun. Arttu ja Basse saivat pari palloa (jotka taitavat jo olla entisiä ;)).

Ihmisväen höpötellessä omiaan, koirat tekivät tuttavuutta. Lenkki ilmeisesti oli hyväksi, sillä melko rauhalliseen malliin kyläily alkuun sujui. Myöhemmin Elli alkoi murahtelemaan Artulle, kun se punki ilmeisesti liian "iholle". Olisin komentanut Elliä, mutta Mai sanoi, että anna murista vaan, oppii Arttukin olemaan lähentelemättä liikaa. Pari kertaa Arttu(?) kuitenkin joutui jäähylle kevythäkkiinsä, kun oli liian innokas. Ellinhän sinne olisi pitänyt joutua, kun kylässä murisee. Tosin se murina oli vaan semmosta jänishousun murinaa, että "älä nyt viitti tuppaantua", mutta kuitenkin ikävää oman koiran kohdalla. Bassen kanssa Elli tuli vallan mainiosti toimeen, eikä Arttukaan paha ollut, jos ei puskenut liikaa iholle.

Meillä vierähti koko ilta siellä, niin oli mukavaa. Koiratkin alkoivat jo väsähtää. Artun silmät lupsuivat Main sylissä ja Elli oli nukahtanut lattialle. Taisi Basseakin jo vähän väsyttää. Alkoi jo hämärtää kun viimein ymmärsimme lähteä kotiinpäin. Ainoat, epäonnistuneet kuvatkin (3) huomasin ottaa vasta lähdön hetkellä. Kaksi kuvaa oli ihan tärähtänyttä, yhdestä sain hiukan säätämällä vähän paremman. Tosin teknisesti surkea otos on sekin, mutta laitan sen nyt tähän, että on edes yksi kuva visiitistä. Kuvassa ei Elliä näy, sillä se oli jo ovella lähtöä odottamassa ;) Kiitos Mai, Arttu ja Basse, kun saimme tulla teille kylään.

Ihana sukulakukaksikko <3

PIKKURUISIA KOIRANPENTUJA

Ja heti seuraavana päivänä kävin sitten katsomassa ystäväni pienenpieniä koiranpentuja. Elliä en tälle reissulle mukaan ottanut, ettei emo stressaantuisi liikaa. Minussakin olisi jo varmasti tarpeeksi, ulkopuolinen ihminen sentään. Pennut olivat n. viikon-kahden ikäisiä käydessäni silloin. Tässä pari kuvaa pennuista ja emosta:

Ihana vaaleanpunainen vadelmatassu!

Oli mukava taas nähdä ja kiitos kun sain tulla katsomaan pentuja, oli ne kyllä sulosia ja pieniäpieniäpieniä!

16. Sylikoira

Ellihän nukahtaa aika helposti kun sitä rapsuttaa masusta. Tässä se on nukahtanut pojun kinttuihin. Melko väsynyttä sakkia!

Tässä on hyvä nukkua!

Sensuuri iski!

Tää on paras nukkuma-asento, selällään ja sylissä!

15. Tyynyprinsessa

Ellin juoksujen aikaan, jotka siis olivat ja menivät jo, kasasin tyynyjä ja muuta rojua paremmalle tuolille ja soffalle, ettei Elli kiipeäisi niihin. Aluksi se vitisi yöllä, että "tarttis päästä", mutta tyytyi sitten osaansa ja nukkui jatkossa divaanisoffalla. Eräänä aamuna kuitenkin herättyäni havaitsin erään nukkumasta kielletyllä paikalla. Tyynyt olivat ilmeisesti valahtaneet hieman paikoiltaan ja neiti oli päässyt hyppäämään tuolille, parin tyynyn päälle. En testannut herneellä, oliko neiti aito prinsessa ;) Ihme, ettei tyynyihin ollut tullut veripilkkuja. Vähän pelkäsin tuon valkoisen ristipistotyynyn puolesta, joka kuvassa on kääntynyt Ellin peffan päälle nurinpäin. En muuten meinannut saada tytyä tuolloin millään hereille ja aamulenkille. Niin oli makoisa nukkumapaikka.

Onks pakko taas kuvata?

Äippä, viittikkö sammuttaa valot? Salamavalot kans!

Siis mä en nyt millään jaksais...

14. Eräs Leevi

Satuinpa vilasemaan Iltalehden sivuja ja sieltähän löytyi tällainen koirankuvatus, joka siis voitti lomakuvakisan. Arvaappa mikä rotu kyseessä ;) Eikös olekin hieno kuva.

*Täältä* löydät Leevin ja muutkin kuvakisaan osallistuneet, mikäli kiinnostaa.

13. Basse kylässä osa 2

Vielä kuvia Ellin ja Bassen viime torstain ulkotouhuiluista. Bassen  lähtiessä kohti opiskelupaikkaansa jäi Elli katsomaan kaihoisasti pojun perään. "Minne se kaveri meni?". Taisi siinä pienimuotoinen itkukin päästä. Hetken päästä Elli huomasi vinkuvonku-jäniksensä ja toi sen mulle. Otin jäniksen ja heitin sen. Elli lähti hakemaan ja toi sen mulle. Ihan niinkuin Basse olisi opettanut sen noutamaan tavaroita. Bassehan haki aina palloa kun vaan joku sitä viitsi sille heittää. Heitin vielä muutaman kerran kunnes tyty kyllästyi ja jäi istumaan jäniksen viereen sinne minne sen olin viimeiseksi nakannut. Lyhyeen loppui Bassen matkiminen.

-Kuule Basse, mitä sä oikein teet?

 

-Älä yhtään yritä, tiedät varsin hyvin mitä teen, Teet tätä itsekin.

 

-Täh? Eikö siis kiinnostakaan?

-No blääh sitte sulle!

-Entäs pallo? Voisko joku heittää sitä mulle? Pleeaaase?

Tässähän ei sitten yhtään manipuloitu koiria pysymään aloillaan vierekkäin! ;DDD

-Mamma, tuo "mies" mua tuijottaa!
Mamma, ei niin kai tehdä saa...

 

-Hys nyt hiljaa, meitä kuvataan.
-Joo, ei kattota päinkään! Korkeintaan näytetään kieltä.

-Blääh!
-Mun äippä on papparazzi
-Joo, niin munki!

 

Kaihoisasti uljasta urosta kaipaamaan jäivät...

Mui, mukava. Tuu toistekin! <3

12. Basse kylässä osa 1

Ihana Basse oli opintomatkalla ja poikkesi samalla Elliä katsomaan. Bassella on tänään muistaakseni viimeinen opiskelupäivä ja meitä jännittää saako Basse diplomin. ;) Kyllä varmaan, on se sen ansainnut. Olihan Bassella toki emäntä mukanaan ja emäntien höpötellessä tekivä koirat jälleen tuttavuutta, muistivatkohan toisensa? Välillä oli ilmiselvästi havaittavissa Ellin sulamista Bassen suklaasilmien alla. Tyty oli yllättävänkin kiinnostunut kaverista, eikä juossut pitkin "nurkkia" niinkuin viimeksi.

Tulisilmä - tuliluonne? - No ei!

Heitä jo, heitä jo!

 

Kattos Elli-mussukka, tälläi haetaan pallo. Nouda!

Ai oonks mä filmaattinen?

Sul on Elli kiva vinkuvonku-jänis.



-Tuus ottaa mut kiinni.
-Siis ootsä varma, et sä uskallat ottaa sen? Se on mun!
-Uskallan, et sä sillä kummiskaa mitään tee. Lällätilää!

 

Osa 2 ajastettu ilmestymään sunnuntai-aamulla :)

11. Hauvavauva-vieras

Pikkuinen Essi-tyttönen naapurista, muutaman talon päästä meistä, tuli eräänä päivänä katsomaan Elliä. Elli oli ihan ihmeissään, että mikä tuo on. Aluksi Essiä pelotti ihan hirmuisesti, mutta pian se jo tunsi olonsa kotoisaksi ja yritti leikkiä Ellin kanssa. Elli puolestaan ei ymmärtänyt ollenkaan pienokaisen päälle, vaan katseli yrmeissään, miksi kaikki olivat tuon vilkkaan vintiön kimpussa ja kilvan rapsuttelivat ja leikittivät sitä. Essi on rodultaan Beagle, siis sama kuin Kapu aikoinaan. Heidän aiemmat koiransakin ovat olleet Beagleja. Ja ikäähän tyttösellä oli vierailuhetkellä rapiat yhdeksän viikkoa. Voi miten pieni se oli vielä, pienempi kuin Elli, mutta ketarat (=tassut) oli niin pitkät suhteessa verrattuna Elli-töppötassuun. Ei kulu kauaakaan, kun se kasvaa Ellin ohi. Nyt jo on kuulemma ruokahalu melkoinen, eli tyypillinen Beagle ;)

Aluksi pelotti ihan hirveästi tuo jättiläiskoira,
ja tyty meni ihan mukkelismakkelis :)

Rohkeuden kasvaessa, olisi Elliä tahdottu leikkimään.

"Toi on siis niin....kauhukakara!"

Essillä vauhtia piisas, niin ettei siput meinanneet perässä pysyä.

Onpas hieno pallo.

Ääk. Siinä on piikkejä!

Pikkuinen <3

10. Kallossa

Maanantaina ystävättäreni viestitti, että nähtäiskö Kallossa. No totta kai olin heti juonessa mukana, ei muuta kuin vaatteita vaihtamaan, Elli autoon ja menox sanoi Annie Lenox. Eli Rimmiä, Kukkaa ja Papua oltiin menossa katsomaan. Vähänks oli hyttysiä Kallon kallioisemmalla puolella ja siirryimme suosiolla aallonmurtajan viereen, hiekkarannalle. Siellä oli muutamia kivenlohkareita ja levitin niiden päälle makuualustan, jolla sitten istuimme siinä molemmat. Sää suosi, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Mukava oli siinä istuskella ja höpöttää ja antaa koirien tutustua taas pitkästä aikaa toisiinsa. Hyvin niillä meni ja jopa Ellikin tuntui viihtyvän ja tahtovan tutustumaan toisiin koiriin. Se kun on yleensä nurkkiin menevää sorttia.

Elli menikin heti suoraa päätä uimaan kun pääsimme asettumaan aloillemme. Olin vähän yllättynyt, kun yleensä sinne saa itsekin mennä kahlailemaan ja se tulee sitten perässä. Ja nyt se meni monta kertaa!

Näin mä uin.

Ja tässä tuun uimasta. Tassupohjaa.

Rimmikin olis halunnut kokeilla uimista. Kun kerran Ellikin.

Uinnin jälkeen piti pyöriä ja möyriä sannassa. Näkyyks noi hiekanjyvät tässä kuvassa?

Rimmi ja Elli tutustelee.

Hienot neidit eivät laske byllyään hiekalle ;)

Huokausten huokaus.
Ei taaskaan mitään tekemistä, kunnei pääse edes mitään mielenkiintoista kaivamaan.
Kaikki kiva kielletään. Epistä!

Joko mentäis?

9. Blogiväsymystä

Vitsit, kun on nyt ollut tosi työlästä tää blogipäivitys. Ellistä ei oo edes juuri kuvan kuvaa otettu vähään aikaan ja blogi on jäänyt pienelle tauolle. Hyvähän se on silti vähän akkuja ladata ja olla hetki pois koneen ääreltä. Tosin oon monta kertaa istahtanut koneen äärelle ja yrittänyt miettiä, mitä kirjoittaisin. Tänäänkin jo pariin otteeseen, vaan luisuin ihan muille urille - helmikauppoihin ;)

Mikäs ötökkä se tämä tämmöinen on?
(vastaus löytyy postatuksen lopusta)

Joku on nyt liian väsynyt syödäkseen seisaaltaan.
Huomaa takatassujen asento. Elli siis istui molemmat takuset harallaan!
Hassu koira

Ellin juoksut jatkuvat edelleen. Ja kyllä, ne kaikki oireet putkahtivat esiin muutaman päivän sisällä juoksujen alkamisesta. Ja pari ylimääräistäkin, kaupan päälle. Nuolemista (silti löytyy veritippoja), tihentynyt pissimistarve, ruokahalun puute (joka kylläkin alkaa jo palailemaan). Leluja ei Elli ole päässyt nylkyttämään, kun kaikki vähänkin paksummat lelut on korjattu pois, mutta tyynyjä oon joutunut tämän tästä korjaamaan Ellin ulottumattomiin, kun tyty määrätietoisin askelin tepsuttaa niitä kohti. Elliltähän jäi jo ekoissa juoksuissa tuo toisen takakoiven nosto päälle. Ei ihan joka kerta, mutta usein kuitenkin. Nyt tällä kertaa uutuutena on ollut viime viikon lopulta lähtien kaamea vitinä (tosin jo hieman vähentynyt), sekä hehhehhee ruopiminen pissin jälkeen. ;DDD Vähänkö nauratti, kun ekan kerran näin. Siinä meidän pieni tytteli hieman aluksi hieman nolona ruoputteli nurtsia ojanpientareella. Myöhemmin sitä alettiin tekemään rinta rottingilla : "Katsokaa kaikki kulmakunnan poikakoirat, mulla on juoksut! Kaivaten Elli!

Joko tiedät, mihin tarkoitukseen tää ötökkä on?