lauantai 30. huhtikuuta 2016

96. Kiitos

Kiitos kovasti kaikille edellisen postatuksen tsemppaajille, arvostan teitä suuresti. Lueskelen niitä kommenttejanne lohdutukseksi vielä monta kertaa.

Mutta kyllä se taitaa niin olla, ettei paljon passais paranemisista täällä huudella, se tuo huonoa karmaa (ei sillä että mää nyt mitenkään kauheen taikauskoinen olen). Kun yhdellä hetkellä mennään askel parempaan suuntaan, niin kohta otetaankin kaksi askelta takaperin. Pari päivää oon taas Ellille joutunut antamaan kipulääkettä, eilenillalla se kyllä oli sitten jo hiukan virkeämpi, mutta aika näyttää miten meidän käy. Mä en nyt uskalla tämän enempää tästä asiasta puhua, ilmoittelen sitten kyllä jossain vaiheessa, kun on jotain ilmoitettavaa.

Kiitos kaikille!

12 kommenttia:

  1. Voi kuinka ikävää. Jotenkin on jäänyt huomaamatta teidän edellinen päivitys. Tiedän tunteen, koska olen käynyt Ossin kanssa saman läpi. Mitä vähemmän Elli liikkuu, sitä paremmin se selkärangan nivel luutuu. Koska Elli pystyy kävelemään ja eläinlääkäri on kanssa sitä mieltä, että tuo "koppihoito" on ok, niin silloin vaan sitä liikkumattomuutta. Ihan muutamia neuvoja:
    Kaikki kynnykset ja portaat nostetaan, tue Elli vaikka villakaulaliinalla vähän sellaiseksi liikkumattomaksi paketiksi. Oikeasti ei lainkaan portaita. Kipulääkettä vain tarvittaessa. Tämä on sellainen naapurin eläinlääkärin neuvo. Tuskallinen neuvo, koska silloin, kun se liikkuminen sattuu, viisas koira ei liiku. Niissä kipulääkehöyryissä se raukka luulee olevansa terveempi kuin onkaan ja voi rynnii sen selkänsä vielä pahemmaksi. Jos Elli tykkää öljyistä, niin anna sille paljon jotain sellaista öljyä, joka löysentää ulostetta, niin silloin sen ei tarvitse köyristää selkäänsä ja pinnistää.

    Ossi meinasi kanssa tulla hulluksi tuossa kopissa, joten me emme käyttäneet sitä. Itse vahdin vaan päivät sen vieressä, ettei se juurikaan liikkunut. No olen kotona, joten tämä oli aika helppoa. Se liikkumattomuus tarkoitta noin kuukauden lenkkitaukoa. Sen ajan emme käyneet lenkeillä ollenkaan, vaan Ossi todella lepäsi ja kyllä sen sitten alkoi huomata, kun selkä tervehtyi ja pikku hiljaa aloitimme lenkityksen. Se selän rikkoutuminen oli juuri siinä tyypillisessä iässä eli hieman alle viisivuotiaana. Jaksamisia teille ja toivotta vasti Ellin selkä saadaan kuntoon. Nyt on tosi surkea aika, mutta hyvällä onnella Ellistä tulee vielämoneksi vuodeksi iloinen oma itsensä. Rauhallisia leikkejä en valitettavasti tiedä lainkaan. Ossia ei myöskään juuri leikitetty, koska sen mielestä ainoita leikkejä on veto ja repimisleikit ja sitten kepin ja pallon heittely. Ei hyviä akuuttipotilaalle. Paranemista teidän Ellille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, onko Ossillakin ollut selkä kipee, en ole ollenkaan tiennyt sitä. Sille ei ole tainnut jäädä mitään vaivoja siitä? Kyllä ell antoi luvan olla rajatussa tilassa, mutta mahdollisimman rauhallisesti, eli täytyisi pitää mahdollisimman paikoillaan. Mieluummin tietysti koppihoito, mutta just tänäänkin kun pidin sitä siellä siivouksen ajan, se sai kauhean ulina-läähätyskohtauksen. Nukahti sitten maton päälle lattialle, kun pääsi pois sieltä. Mä itse tai jos mulla on jotain menoa, niin joku muu on yleensä vahtinut Elliä. Jollei ole ketään paikalla, niin pakkohan se on sinne häkkiin laittaa. Portaat olen kyllä nostanutkin. Jostain luinkin tuosta kaulaliinatuennasta, mutta sen voi kuulemma tehdä väärinkin. Eli osaatko neuvoa miten se laitetaan ja kuinka paljon sitä pitää tukea. Välillä on hiukan haparointia askeleissa. Elli ehti juuri 5 ja puolvuotiaaksi kun tää tuli. Eli just siinä iässä kun on yleisintä. Elli tykkää kans tuosta vetoleikistä ja lelua pitää "huispata" eli heilutella samalla, eli se on meillä nyt kielletty. Kepeistä ja palloista Elli ei edes välitä. Tuo pieni haparointi kyllä tosissaan pelottaa, mutta toivotaan että se on ohimenevää. Voihan se olla että lihakset rupeaa olemaan vähän heikkoina kun ei olla lenkille päästy aikoihin. Ulkona Elli kyllä tekee tarpeensa, mutta se ei aina jaksa kyykätä kakkalla riittävän kauan, vaan loput kikkareet putoilee sitten matkalla. Ei se silti minusta mitenkää erityisen kovalla ole. Mulla on sille tuota Fullolifen iho ja turkkiöljyä tällä hetkellä, mutta oon vallan unohtanut antaa sitä sille, kiitos muistutuksesta. Kävittekö muuten ikinä missään fysikaalisessa kuntoutuksessa tai koirauimalassa? Näitä oon vähän harkinnut Ellille, kunhan tuo pahin vaihe taas menisi ohi. Tänään en muuten ole vielä antanut lääkettä, toivottavasti ei tarvikkaan.
      Kiitos tsempistä ja paranemistoivotuksista.

      Poista
    2. Sitä kaulaliinalla tukemista en oikein osaa neuvoa, mutta yritetään. Ensinnäkin sen tulee olla aika pitkä ja solmiit sen selän puolelle, niin, että se pysyy. Sen voi sitoa vaikka erillisellä kapealla liinalla, niin minä tein, kun kaulaliinan pituus ei riittänyt. Aloin kieputtaa sitä reilusti ennen kuin kylkilaari alkaa nousta, jotta se selkä pysyy suorana ja sitten vain ennen takajalkoja kiinni, siis siten, että se tukee koko takaselkää pysymään taipumattomana. Sitten mäyris on hyva nostaa suorana siten, että työntää käden takajalkojen kautta, siis niiden välistä etujalkoja kohti ja toinen käsi etujalkojen kautta takajalkoja kohti ja koira siinä välissä pää kohti jompaa kumpaa kyynärpäätä. Siis olen niin surkea selittäjä, että toivottavasti ymmärsit edes jotakin. Se kaulaliina juttu on vähän kuin vauvan kapalointi... En varmaan pitänyt Ossista blogia silloin, kun sen selkä paukahti. Ei sille mitään varsinaisia vaivoja jäänyt, mutta kaksi krt sillä pn ollut vähäsen selkä kipeä. Toisen kerran sitä rytyytti se poismuuttanut snautseri ja toisen kerran se hyppäsi alas sohvalta huonosti. Muuten se on voinut hyvin. Uskon, että Ellikin tokenee, mutta saa sitä selkää vähäsen varoa sitten lopun ikää. Tai sitten se minun varominen on korvien välissä. AI niin, me emme käyneet missään uimisissa, kun Ossi on pennusta asti inhonnut syvästi vettä, kun se tippui ihan justiinsa meille tultuaan isoon ojaan ja tuli vain todistettua, että koirat osaavat uida syntymästään. Paranemisia teille M-L ja Ossi.

      Poista
    3. Sen liinan pitää siis olla villakaulaliina, että se hiukan joustaa ja on pehmeä, kaiketi. Mä ryöstän pojalta huivin, kudoin sille joskus sellaisen parimetrisen huivin, pitäis riittää. Pujotan sen takatassujen etupuolelle (siis mahan alle) ja solmu selänpuolelle? Huivi ei ole kovin leveä, pitäiskö sen ulettua alapuolelta koko vatsan alueella vai riittääkö tosiaan tuo peräpää? Siellä se kipupiste on.

      Etupuolen käsi mulla onkin ollut oikeassa paikassa, mutta takaa olen ottanut ihan siitä beban alta kiinni ja varovaisesti nostanut. Ei oo mun nostoistani kiljahtanut kertaakaan. Oon mä muuten saattanut välillä noinkin nostaa kun olet maininnut, että sieltä takajalkojen välistä.

      Mitä sä muuten teet silloin kun epäilet sillä olevan selkäkipuja, lepäilet (siis Ossi) vaan vähän aikaa ilman lenkkeilyjä, vai turvaudutteko kipulääkkeisiin? Tuosta snautserista ootkin tainnut joskus kertoa, sohvalta tuloa en nyt muista. Mä kyllä uskoisin, että Elli nauttii uimisesta, onhan se kesäisin käynyt vähintään liottamassa vatsakarvansa, mutta kyllä se uikin tarpeen vaatiessa.
      Kiitos taas toivotuksista, ja tietty vinkeistä kans.

      Poista
    4. No minä arvasin, ettei mun selityksestä saa oikein selvää. Kieputat sitä huivia koko koiran ympäri, niin kuin käyttäisit sideharsoa ja aloitat jostain puolestavälistä Elliä. Sen huivin loppupään voit työntää kiepsusten alle ja jos se ei tunnu pysyvän niin sitten sidot kiinni toisella Kiinalle. Se nosto-ote oli tarkoitettu toinen käsi etujalkojen välistä ja toinen käsi takajalkojwn välistä ja vaikka omista sormista kiinni ja sitten nosto yhtäaikaa molemmilla käsillä. Ei kyllä toimi kovin isoilla koirilla. Onneksi mäyris ei olekaan iso koira... Vielä kerran Ellille paranemista! M-L ja Ossi

      Poista
    5. Ahaa, nyt mä ymmärsin paremmin ton kieputtamisen. Ja tuon nosto-otteen mä kyllä mielestäni ymmärsin heti. Olis kyllä varmaan hankalaa isomman koiran kanssa. Elli on pienin koira mikä meillä on koskaan ollut. Yritämme parantua, kiitos vinkeistä!

      Poista
  2. Voi ;( Kovasti teille toivotaan jaksamista ja Ellille paranemista!
    Aurinkoista ja lämmintä vappua!
    Ellille paljon paranemishaleja ja rapsutuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, samaa toivotaan itsekin!
      Aurinkoa ja lämpöä sinne teillekin, käynpä sitten rapsuttelemassa ja halimassa taas Elliä, kunhan se tuosta heräilee, just nukkuu auringonpläikässä.

      Poista
    2. Marja-Leena sanoi kaikki kotihoidon viisaat sanat, olen täydellisesti samaa mieltä, vaikka ilman kokemusta.

      Tuli mieleen, mahtaako Elli ollakaan niin stressaantunut kopista silloin, kun kukaan ei ole kotona? Saisitko nauhoitettua sen yksinoloa hetken, niin voisit rauhallisin mielin käydä itse kävelyllä/kylässä/kaupassa, kun Elli lepää kopissa?

      Koiran aktivointi ja virikkeistäminen on vaikeaa, kun ei voi liikkua. Mutta mieleen tulee nenätyö :) Laita jotain herkkua vaikka piltti-purkkiin, tai sulje kouraasi herkku. Pidä purkkia/herkkua kädessä koko ajan. Anna Ellin haistella ja tutkia kuonolla, yrittää ottaa herkkua. Samalla voi rauhallisesti tehdä pientä tottelevaisuusharjoitusta: "anna olla", "katso", "koske", "ole hyvä!"

      Rauhallista vappua, paranemista ja hyvää vointia Ellille.

      Poista
    3. Juu, ja hänellä tosiaan on kokemusta, vaikken sitä olekkaan aiemmin tiennyt.

      Mä siinä edellisessä kirjoituksessa taisin mainita, että laitoin sen kaupassakäynnin ajaks häkkiin. Se itki ja vinkui koko ajan kun tein lähtöä, vaikkei sillä ollutkaan muhun katsekontaktia. Jätin telkun päälle, jotta olis vähän ääntä pirtissä poissaollessani. Kun tulin takaisin, niin tyty nukkui aika sikeesti, ei herännyt edes tulooni. Rauhassa sain purkaa kassit ja syödä pientä välipalaa. Jossain vaiheessa se sitten heräsi ja sama poru ja läähätys alkoi taas.
      Pitäiskin varmaan pistää ens kerralla nauhotus päälle, niin näkis kuinka kauan se jaksaa uikuttaa.

      Toi oli tosi hyvä vinkki, toi on varmaan just niin rauhallista kun tässä tilanteessa voi olla. Kiitos vinkistä!

      Kiitos toivotuksista ja hyvää vappua sinnekin!

      Poista
  3. Kaulaliina on hyvä konsti myös takaosan kannatteluun liikkuessa. esim. tarpeilla käydessä. Liina mahan alta ja molemmista päistä kannatellaan ettei takatassuille tule niin paljon painoa. Keventää selän kuormitusta. Akupunktiota suosittelen lämpimästi! Siitä on ihan todistetusti apua näissä(kin) tapauksissa. Paranemista ja rapsutuksia Ellille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Marja-Leenan kanssa olikin tuosta liinasta juttua. Ai se käy noinkin ettei tarvi kietoa mitään, liina mahan alta vaan. Joku tukiliivi vois kans olla hyvä, mutta sellaisia ei taida koirille olla. Akupunktiota mietitään edelleen. Kiitos rapsuista ja terkuista!

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.