lauantai 28. marraskuuta 2015

89. Papanarata

Äippä on ruvennu tekeen mulle aina sillointällöin papanarataa, että mää saisin jotain puuhasteltavaa. Se tarkottaa sitä, että silloin mää saan itte ettii ruakani. Mua kyllä vähän harmittaa, kun se pistää aina oven kiinni ja mut sinne väärälle pualelle, ni en sit yhtään tiä mihin se olis voinu niitä piilottaa. Vaikka ne yleensä aina onki samoilla paikoilla kuin edelliselläkin kerralla.

Punaset ympyrät näyttää, missä on papana ja nuolet, missä on tai on ollut papana joka ei kuvassa näy. Kuvatekstit äipän.

Oma petipaikka on tarkastettava, myös pedin alla voi joskus olla papana,
tai kuten kuvassa näkyy, lattialla lojuvan mapin päällä on papana.

Äipän vaateläjä saattaa sisältää papanoita. 

Edessä mattolla on papana ja nuolen kohdalla on matto hieman rytyssä, siellä alla on papana.
Joskus käännän hieman maton kulmaa ja laitan sinne mutkan alle papanan, samalle kohtaa myös matton alle. Jonnekin voi kätkeä useammankin papanan.

Peitossa on mutka, sinne ja peiton alle vaan papanoita.
Samoin tyynyn alle. Elli on hiukan huono haistamaan,
joten en yleensä tuuppaa niitä kovin pitkälle minkään alle,
vaan papanat voi jossain paikoissa olla ihan näkösälläkin.

Soffan käsinoja on hyvä paikka, samoin tyynyjen väli.

Soffalla on suojapeite ihan Elliä varten. Istuessa suoja painuu aina soffan koloihin ja väleihin.
Näitä käytän sitten piilotuksessa hyväksi. Selkänojan päällekin pistän papanoita.

Tuo on tosi haastava paikka tuo papana, joka on tuolla tuolin selkänojan päällä.
Elli ei hanki ikinä muistaa sitä. Yleensä teen peitteeseen pienen vekin, että papana pysyy paikoillaan. Sen sijaan tuo käsipuulla oleva papana on ainakin tässä kuvassa havaittu.

Kirjahyllyyn ja pöydille en piilota, kun en halua Ellin niille kiipeilevän,
mutta kuvassa Elli kyllä yrittää varmistaa asiaa.
Nyttemmin se on jo havainnut, ettei niillä ole mitään,
ja toki olen kieltänyt pöydälle kiipeilyn.

Hih, jostain syystä noita papanoita oli tosi vaikea havaita.

Tuolla pikkusoffan toisessa päässä olevien tyynyjen päälle ja allekin yleensä tungen papanoita.
Käsipuulla oleva papana on vielä havaitsematta, vaikka sitä juuri äsken lattiatasolta nuusattiinkin.

Soffan jalkojen juuret on oivallisia paikkoja. Ja välillä Eltsu menee sellaista vauhtia, ettei ehdi edes selvästi näkyvää papanaa huomaamaan, vaikka menee moneen otteeseen ohi.

Tuokin on yleensä hankala paikka tuo penkinpäälinen, vaikka papana olisi ihan reunassa, on sitä silti lattiatasolta hankala huomata.

Vaan löytyihän se viimeinenkin papana viimein.
Ja tuossa penkin jalan päälläkin (+vieressä) on välillä ollut papana.
-Elli: Hih, tää on äippä, kivaa, piilota lisää :)
-Äippä: Huomenna sitten vasta on uuden papanasatsin aika.

T: Elli Elviira Eloveena

18 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar29. marraskuuta 2015 klo 3.47

    Loistava leikki! Párek kyllä helposti haistaa piilotetun lelun, mutta joskus on niin täynnä intoa, ettei malta keskittyä ja pörhältää piilon ohitse. Pennusta asti ollaan piilotusta harrastettu ja nyt aikuisena on hajuaisti niin hyvä, että korjattavana olevat pehmotkin haistetaan monen vaatteen alta muovipussista, vaikka vaihtelen paikkaa yhtenään.
    Olipa hauska ja hieno tuo papanarata ja Ellielihän on aina ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kiva ja Elli tykkää. Kyllä me joskus aiemmin tätäkin harrastettiin, mutta olin jossain vaiheessa tystiin unohtanut tään. Poikani sitten joskus muistutti asiasta ja antoi vähän vinkkejä minne kaikkialle voi piilotella. Aluksi Ellikin meni täyttä höyryä eteenpäin eikä ehtinyt näkemään selkeästi näkösällä olevia papanoita, saattoi mennä yli montakin kertaa. Mutta nyt jo malttaa mennä hiukan rauhallisemmin ja muistikin on pikkusen parantunut. Silti vielä pitää vihjasta radan päätteeksi, että jossain on vielä joku unohtunut papana.

      Parekilla onkin sitten hyvin kehittynyt tuo hajuaisti, kun pennusta asti on oppinut haistelemaan herkkupaloja, hyvä! Pentuaikoina vedin jopa pientä jälkeä Ellille jollain jauhelihan klöntillä, mutta tosiaan unohdin jossain vaiheessa tuon piilottelun. Uskoisin silti että aika moni tuota harrastaa koirallaan joko säännöllisesti tai ainakin sillointällöin. Elli kiittää kehuista <3

      Poista
  2. Voe...tuo on mukavata! Meelläe harrastettaan tuota:) Äet miettii aena piä punasena uusija paekkoja. Ku kään aena ensmäesinä ne entiset läpi. Ja sittä vasta alan haestella ja ehtijä:)
    Hienosti löösit kaekki. Suapi siinä nokka tarkkana olla. Vuan sulla onnii tuommonen nätti nenä ja seon varmaa tarkkahhii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä kivaa. Varsinkin nyt kun mulla on meneillään tuo juoksujen jälkeinen aika, milloin kaikki tuntuu tylsältä ja harmaalta, eikä mikään oikein huvita. Papanarata huvittaa.
      Aaa, sä ootkin sitten mestaristekijä näissä hommissa, hienoa! Tarkka poika kun tsekkaat vanhat paikat ensin. Mä rupeen nyt vasta hoksaamaan niitä vanhoja paikkoja. Silti sieltä löytyy välillä papanoita, mitkä oon jo mielestäni tarkastanut. Outoa. Mun nenu ei vissiin oo kyllä kovin hyvä (äipän määritelmä), että kyllä mä joskus jotain vihjailuja tarvin. Täytyski vissiin joskus pistää oikeen kunnon kuonokuva, kun sillon nenupäivänä unehtu. Kiitos kuitenkin nenukehuista.

      Poista
  3. Moikka! Meiiläkin harrastetaan piilotusleikkiä, se on kivaa :)
    oletkos käynyt parturissa, kun näytät niin sileältä?
    Mukavaa adventtisunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi! Kiva kun niin monet sitä piilottelua harrastaa, tykkään kun on vaihtelua tylsiin päiviin. Juu, parturissa kävin n. kuukausi sitten, joskus lokakuun lopulla. Ja tosiaan, karva tuntuu niin sileän pehmoiselta, ettei karkkariksi tunnistaisi jollei tietäisi. Niin oot kun siluri (=sileäkarvainen), sanoo äippä aina trimmin jälkeen.
      Mukavaa adventtia sinne teillekin <3

      Poista
  4. Elli, miten sä maltat noin rauhassa etsiä =D
    Täällä on on myös yksi porhaltaja, joka imuroi viiden metrin säteeltä kaikki namit lattialta ja kiertää sitten varmuuden vuoksi kämpän muutaman kerran uudelleen. Ettei mitään jää huomaamatta.
    Mitä Elli tykkää sellasesta pallosta, mistä tippuu nameja, kun sitä pyörittää?
    Mukavia kätköilyjä Ellille, jouluna on sitten varmasti teidän porukalla oikein iiiiiiiiisooot namipiilotukset, mitäpä sitä aattona muutakaan tekisi ;) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keh heh, ootsä varma, että rauhassa...?
      No itse asiassa osaan mä jo paljon rauhallisemmin niitä etsiä kuin alussa. Moneen kertaan on paikat kierrettävä, koska joku papana saattaa löytyä uusintatutkimuksella paremmin. - Elli -

      Ellillä on Kapun vanha "jumppapallo" käytössä, muistaisin joskus esitelleenikin sen, joko täällä tai vanhassa blogissa. Siinä missä Kapu aikoinaan meni pallon kanssa täyttä höyryä eteenpäin ja oli saanut lähes kaikki papanat parissa minuutissa, Elli tökkäilee palloa, mutta tällä tyylillä papanat ei kovin helposti tipu pienestä reiästä. Niinpä pallonpyöritys kestää huomattavasti kauemmin ja jää useimmiten kesken. Eli aina jää jonkinverran papanoita pallon sisälle.
      Sitten meillä on toinen, joka on ikäänkuin kaksi palloa yhdistettynä. Siinä on isohko reikä ja siitä Elli saa helpommin kaikki papanat haalittua. Ehkä vähän liiankin helppo.

      Kiitos kätköilytoivotuksista, samaa Artulle! Katsotaan, katsotaan, mitä joulu tuo tullessaan...Niin, mitäpä sitä muuta tekisi ;) ;)

      Poista
  5. Tommonen ettimisleikki on kyl tosi kivaa. Meilkin harrastetaan sitä. Reippaasti löysit kaikki papanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva, teillä sama homma! Joo, mä oon kuulkaas pojat reipas plikka! ;)

      Poista
  6. Tuollainen papanarata on oiva keksintö! Jos on vielä oma piha ja kesäinen sää, niin voi heitellä papanat pihalle kuin kanoille konsanaan. Niin me teimme silloin aikoinamme, kun kahden lappiksen kanssa maalla eleltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, Elli kyllä etsii mielellään papanoita. Alkuaikojen päätön innostus on jo vaihtunut rauhallisempaan etsintään. Elli on vähän huono pihalla etsimään, muistaisin joskus kokeilleeni. Mutta ulkona on joskus ollut "partaäijäpurkki", siis joku sellainen turkkilainen jogurttipurkki, missä on sanka. Sinne on laitettu muutama papana ja sitä se sitten ylpeänä kantaa sangasta suussaan. Se osaa sen avata niin, että kaataa purkin kyljelleen ja etutassuillaan painaa purkin kyljestä. Kun kansi ei yleensä sillä aukea, niin lisäksi käytetään hampaita. Muutaman käyttökerran jälkeen purkki on yleensä entinen ;) Lappikset on ihanii, meidän äitilläkin on sellainen, ekkös sää suomenlapinkoiraa tarkjoita?

      Poista
  7. Hauska leikki, jota meillä ei enää harrasteta. Ossi ei hakenut ensimmäistäkään pipanaa, vaikka oli ollut päivän syömättä. Eikä kyse ollut siitä, etteikö se olisi ymmärtänyt jujua. Ei vaan viitsinyt. Pari krt ollaan kokeiltu ja lopputulos on ollut, että matte siivoaa pipanat pois... Ossilla on vissiin vankka fiksaatio ruokakippoon, koska se ei syö ikinä ees lattialle tippuneita piupanoita:) Terkut Ossilasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli on sen verran ahne, että se kyllä hakee papanat. Ossi onkin sitten melkonen rautahermo kun ei viitsi papanaoita etsiä, ei onnistuisi Elliltä. Sillä on vuosi vuodelta tuo ahneus vaan kasvanut. Elli tuppaa olemaan ruoanlaitossakin mukana ja olettaa saavansa osansa. Joskus saattaa jotain tippua ja tyty on haukkana paikalla. Ihan joka ainut kerta joudun komentamaan sen viereiseen huoneeseen kun itse ollaan syömässä. Joskus ei kertakomento riitä, kun se unohtaa. Ei kyllä ole minun vika, vaan erään muun perheenjäsenen, arvannet varmaan...
      Yleensä juoksujenjälkeinen aika on jossain vaiheessa aiheuttanut syömättömyyttä, mutta tällä kertaa on kyllä kaikki maittanut. Terkkuja myös Ossilan suuntaan!

      Poista
  8. Piiloleikki on paras! Meistä Roni turvautuu räjähtävään nopeuteen ja poimii kaikki näkösällä olevat ja Lucy keskittyy tarkkaan kirsutyöskentelyyn, jolloin kaikki kinkkisemmissäkin piiloissa olevat herkut löytyvät. Saman tapaisia piiloja on näemmä sinulla kuin meilläkin. Ja varmaan mukavaa, kun saa itsekseen kaikessa rauhassa etsiskellä ilman kilpailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lucy ja Roni! Kiva kun piipahditte. Missäs te olette piileskelleet kun en ole teitä täällä blogistaniassa aiemmin huomannut ;)

      No niin on! Alussa mäkin yritin olla nopee, kuten Roni. Äippä väitti että olen "hotko", höpöhöpö, se ettiminen on vaan niin hauskaa. Nykyään olen kyllä huomannut, ettei niitä papanoita kukaan nenuni edestä vie, joten olen hiukan himmannut tahtia. Näin papanat löytyy paremmin, kun on aikaa etsiä niitä. Ei minulla tosin Lucyn kaltaista tarkkaa kirsua ole, ja viimeiset napurat löytyy toisinaan piilottajan suosiollisella avustuksella. Tai viimeistään siivouspäivänä ne rapisee imuriin ;) Juu, rauhassa saan etsiskellä, mutta toisaalta teillä on kuitenkin ainakin jonkinnäköistä seuraa toisistanne, kun muu porukka on pois. Äippä lisäs teidät tonne meen lipslips-listalle. -Elli-

      Poista
    2. Me on aluksi vaan varovasti käyty kurkkimassa toisten blogeja ja kerätty rohkeutta osallistua keskusteluun. Mutta mukavia koiriahan täällä "blogistaniassa" tuntuu olevan. :)

      Poista
    3. No, noinhan mekin tehtiin silloin aluksi! Ja toisinaan nyt taas, kun tuntuu, ettei äippä ehdi ja viitsi päivittää tätä mun plokii riittävän usein. Eikä se hanki saada noita kommentteja kirjalliseen muatoon, vaikka sen päässä ajatukset risteilee ja rasteilee, muka. Sen ainoo aivosolu taitaa olla nuppineulanpään kokoinen herneenmurunen ;) Mut tääl on kyl tosiaan mukavii kamui. Tervetuloo vaan joukkoon! - Elli -

      Poista

Kiitos kommentista!
Kommenttisi näkyy hieman viiveellä, sillä takistan ne ennen julkaisua.