82. Lurpsikka

Männä Juhannuksena mä sain makosan lurpsikan, kattokaa vaikka:

Äippä vei lurpsun mun omalle petille ja yritin sitä siinä sitten nakertaa.

Ei hyvä, mattolla on parempi.

Äippä tuumas että mattot on kyllä justiinsa pesty....
- että siirryt nyt vaan omalle punkalles ja lurpsutat siinä!

Ei siinä sitte mikään auttanu ku se mulkoilikin nii tuimasti,
eikä antanu enää yhtään nakertaa mattolla.

Ai että oli kyl makosa lurpsikka! Syöty, namsmums!

58. No tulihan se siält ku vähä potkii

Kyl siin kamut nii kävi, et joskus toi valittaminenki kantsii. Nimittäis mu isompi isoveljeni oli nähny ton mu erellise valitukseni ja sanos, et' mul oli ollu vähä kiukkune ilme siin toises kuvas. Mul mikää kiukkune ilme ollu, vähä pettyny vaa. Mut ny o kuulkaa mennehet anteeks annettu, emmää ennää ol kiukkune. Eniwei, sillo se isompi isoveli oli huamannu, et jaa, kas, Elviiral o synttärit, syystäki motkottaa, mun tarttee ostaa sil kyl mäyrämmittane lurpsu vähintäski anteekspyynnöks. Ja vähä muutaki hyvyskää. Lelkkuu ei sekää tuanu, mut ei sen ny nii ol välikskää. Mums nams, KIITOS iha mahrottomasti isompi isoveli, sanokko viäl äipäl, et mul saa kyl enempiki antaa niit herkkundaalei, ei niit mihkää piiloo kantsi pistää. Poruha siin muute tulee.

Mäyrämmittane lurpsu 

Tystö alkakoon

Ihka ensteks mä makustelin kyl pikkulurpsun.

Jonku näist mää oti.

Pusut, halit, passusset (=taputukset)

Siin kyl saatto käyr sillai, et mää torkahri isovelje sylkkyy ;)

Ja niinkos kuvist huamaatte, ni mu ylitteni meni taas kerra leikkuupuimuri ;) Vaik äippä sanoki, ettei tänä syksyn trimmat. Mut ko se kuuli, et mu piänempi isoveli oli lährös mun ja sen vanha tarhakaverin (mu trimmerini) ja Nillan ja Nellin kans lenkil. Ni se sano sil veljel hiukka kurillas, et' käske ny se flika trimmat Elliskä, eli mut. Voi kauheeta, jos mää sen olsi tiänny, ni mää olsi jättäny sen lenki välist. Mää e oikee välit nois trimmaamisist, ko se tuntuu nii ikävält. Mut kyl mää ny sit taas näytä iha fiinilt. Ainaki pual vuat, sanoo äippä. Vähä kylmä vaa tuppaa tuleen, enkä mää ain pysty peitteleen sitä äipält. Ja sit se kaivaa heti sen pinkin villatröijy mu päälleni ja se jos mikä o inhottavaa.Damn! Tänä aamul oli 9,4 astet pakkasta, hyrrr!!!!

Mut aurinkoist maanantaiehtopäivää teil kamut!

T: Elli Elviira (onnellinen) Eloveena

42. Isoveli - isoluu

Täs joku aika sitte mu isoveli toi mul taas isolurpsu tuliaisiks. Noinniiku, ku se ei ollu vähhää aikaa käyny mua morjestamas. Oli mukamas ollu liika kiirus. Mää kyl oo sit pitäny miälenosotuksii moise vääryyde johrost. Niinkuet emmää an sil ennää kunno tervetulolipsutuksii, enkä rehaa enää yhtpaljo sen kans. Siitäs sai, kunnei tullu mua joka päivä morjestamaa, niinko kunno isovelje kuuluiski. Mut kyl mää siit silti tykkää, se tarttee vaa opettaa taas tavoil!  Vai mitä kamut?

No, voimmää sul ny yhre pusu antaa. Mokomaki!

Ehkä tää ny sit vähä korvaa asijaa.

Tos eres o mu ereltäjäni, Kapun, vanha jumppapallo.
Nysse o mu. Siihe äippä pistää ain mu napurat.

Ko sais ny kunno ottee täst.

19. Pori Murre, vai mikä se oli?!



Tiättekste, ku toi peuranpaisti pääs loppumaa, ni isoveli riäns hätii ja toi mul taas tämmäse isoluu. Ei se ehkä yht makosaa ol ku peuranpaisti, mut kyl se asijas ajjaa. Jossei mul ol muut puuhaa, ni mää tyästä sitä. Nii tarkota vaa, et jossemmää ol koisimas eli tuutimas eli tirsamaas. Tai jotai. Ni mää oo lurpsu kimpus.

 



 

 

Ja jottei ny kakki luulis et mää valla oo vaa kuarsannu, ni mää pane tähä al viäl pari lenkurakuvaa. Toine o siält louholt, mis me ain välis ollaa käyty. Se o mukavaa, ko mää saa juast iha vappaanas siäl äispä ja ispä kintuis. Mää mihinkää mee, vaik ne kui yrittäis usuttaa, et me ny kattoo mikä siäl o. Emmää, hui kauhistus, siäl vois ol vaik hirvee hirvi. Mitä mää sit tee, jos mää semmoseehe törmää, ossaaks kukkaa sannoo? No ajasit sen poijes, sanos varmaa joku. Millai mää se pois ajasi, kunnemmää muutenkaa uskal mittää?! No haukkusit sen pataluhaks, sanos toine. No joo, kyl mää se varmaa haukkuu ossaisi, mut sithä se kävis päälle ku yleine syyttäjä. Et mitä varte sää mua tollai haukut, mokomaki jänishousu! Joo, mun pualest saa hirveet ol iha rauhas, kunha jättää munki rauhaa.

 

 

Nii, ja tää toine kuvan kuvatus o sit otettu mee yhrelt aamulenkilt, iha vaa muistutuksen, et tälläil pimmeel aikaa kantsii käyttää jottai heijastavvaa tuatet. Ei muute, mut ettei ne autoilijat ajasis mee pääl, me ku ollaa nii piänii, ettei niitte silmä tahro muute erottaa meit tualt maapinna tasalt. Ja tairetaa me muutonki sulautuu toho maastoo ;) Nii ja äippä pyys sannoo, et emännil ja isännil kans. Meinaa ne heijastavat päälle! Ja lapsukaisil ehrottomasti kans!

 

 

Ja toi viimene kuvatus o sit iha muuto vaa. Äippä kuvas ko harakat oli pihas ettimäs sapuskaa. Eiks ookki monta somaa tipuu (lue: paistia) samas ryppääs. Maistuis varmaa sullekki ;)

Turvallista alkanutta viikkoa!

T: Elli Elviira Eloveena

18. Peuranpaistia ihanaa

Läskiä lotinaa,

peuranpaistia ihanaa,

Ellikin joskus popsia saa.

Elikkäs isäntä otti pakkasesta peuraa ja laittoi siitä meille ateriaa. Elli päivysti vieressä ja sai herkkupaloja sekä lopulta oikein luuaterian. Sitä lähdettiin kiiruusti olohuoneen puolelle syömään. Pelkäsin soffan ja maton puolesta ja nostin divaanin päälle Ellin oman patjan. Sen missä se vain harvoin viihtyy. Komensin Ellin patjalle syömään lurpsuaan. Se hyppäsi siihen, mutta murisi minulle. Minä hölmistyneenä, että mitäs peliä tuo on ja menin lähemmäs jolloin Elli murisi uudelleen. Tartuin niskavilloihin kiinni ja otin luun Ellin suusta. Aiokko vielä murista mulle, kysyin. Päästin tytyn irti ja annoin luun takaisin. Ei murissut ja sain ottaa luun uudelleen käteeni. Kaikki Ok. Se on semmonen juttu, että jos isäntäväki sille luun antaa, niin heille ei sitten murista! Piste. Ilmeisesti tuo peuranpaisti oli sitten niin herkullista, ettei sitä saisi kukaan pidellä, saati tulla likikään. Muutaman kerran kuitenkin harjoiteltiin sitä antamista, eli otin luun vielä käteen, pidin sitä hetken ja annoin takaisin kehujen kera. Hienosti sujui, eikä murinaa enää kuulunut. Hyvä tyttö!

Mikäs se tää on?

Tsiisus, ku hyvää! Nams, nams, slurps, slurps!

Tää on mun!

Lurpsuunsa keskittynyt.

Ei meinaa bylly pysyä divaanilla.

Sen verran oli iso paisti, että pieni poruhan siitä tuli, mihin jemmaisi jämät. Juu, mun matonkudeloora oli oikein hyvä piilopaikka ;) Toisena päivänä ei tainnut olla enää muruakaan jäljellä.