111. Terve vuan!

 Terve vuan, kamut. Niinku metsaman, jota iskä aina juutuupista kattelee, sanois. Pitkästä aikaa. Ku eihä toi yks hanki saar mittää aikaseks, meinaa tän ploki pualel.

Joo-o, sen piremmittä puheitta, mennääs suaraa asiaa, elikkäs mitä mulle kuuluu. No kyl mää ny kunnos ole, vaik on täs matka varrel kaikemmoist ollu. Viimemmäks silmä, mut siit sit myähemmi, jos äippä muistaa ja saa aikaseks. 

Mut tiätteks, et aikalail vuasi ja kuukausi sitte mua klimpsottii mu elämäni ensimmäise kerra. Leikattii pari nisukkii, ku niihi oli kasvanu jottai kasvei, mitä lie ollu mut ei kukkasii kummiskaa. Se eka elli sano, et' niit olis kolme, mut se leikkaava ei löytäny ku kaks. Se yks oli vissii nii pikkune, et ei se ensimmäinenkää leguri iha varma siit sillo ollu. Jouruttii menee toisel, ku sil  ekal ei ollu mahrollisuut leikat. Ja siin samal mu resinfioitii - eiku stereo...sterilisoitii taimitäseoli. Kohtuki lähti veks, siäl oli kuulemma sarvis jottai nestet, entiä mitä se oli, mut tuski mittää juatavaa kummiskaa. Emmää eres tiänny, et' mul olis sarvet, mut niivaa oli - ei ol enää.

Toipumine oli aika rankkaa, muistelee äippä. Mää en meinannu millää toeta, ja äippä joutu härisäs soittaa usseemmanki puhelu sin ellilää. Ku emmää meinannu pääst millää asioilleni, vaik mää sai iha kyyritykse sin pihanurtsil asti. Mut oli vissii sevvert vahvat tropit, et taisimmää ol aika mömmöisäni. Mut sitko kipulääkkeitte antamine loppu, ni mää rupesi virkoomaa ja kyl mää sit siit parani pikkuhiljaa. Äippä heitti patjan lattial ja nukku pitkälti toist viikkoo siin mu kansani. Ko kaikki kiipeemiset ja hyppelemiset oli mult kiälletty. Ja äippä oli blokannu kaikki soffat ja toolit ja sänkyt sillee, ettemmää päässy niihi hyppimää. Mikä harmitti mua suuresti, mut eritoten iskää, ku se ei päässy niivaa soffal vahtaa töllöö. Ain piti siirtää jottai. Ja sekös harmitti.

Mul juaksut oli kuulemma vuas vuarelt ain vaa vaikeemmat ja siks se re..sterilointi tehtii. Valeraskauksii tuli joka kerta, ain vaa pahempii ja pahempii. Ei sitä piipityst olis kestäny eno-Erkkikää. Sano äippä. Ja pelkäs et mul tulee kohtutulehrus. Siks se sit tehtii ja ny mu juaksut o sit juastu. Mut kyl mää joskus lenkil saata salaa ottaa pari juaksuaskelt, ko äippä ei nää. Mut enimmäkses mää kyl vetkuttele, ainaski alkumatka. Jos vaik kummiski käännyttäis takasi kotii. Mut sitko mää huamaa, ettei vetkuttelut auta, ni kyl mää sit hiukka paranna vauhtii. Sillai et' saaraa se vartti lenkki eres tunnis tehtyy.

Täsä me ollaa lährös just sin klimpsomisee. 

Mää ole autuaa tiätämätö tulevast.

Häkkihä siit sit heilahti kotiitultuas. 

Vaik iha turhaa, emmää ol täs maailmas - mää ole mömmöläs.

Melko rajunnäköne masulookki mul, vai mitä?

Täsä o turvotus jo aikalail laskenu. 

Nykyste niit arpii ei enää juurikaa näy. Ainakaa karvapeittee alt.

Tää o otettu ny männä kesän. 

Äippä yritti saar mua likemmäs noit kukkasii, mut mää oli sitä miält, et' voitas jatkaa matkaa.

      T: Elli Elviira Eloveena Umpilampi

100. Vieläks me ehditään...

...nimittäin toivottamaan teille hyvää joulua!?

Jospa sitä viimeinkin saisi kirjoitettua tänne blogiin jotain. Ei oo oikein huvittanut kirjoitella kun koneesta on osa näppäimistä heikossa hapessa ja aina täytyisi tarkistaa onko kaikki kirjaimet tulostuneet, vai lukeeko tekstissä pelkkää siansaksaa. Tärkeimmät eli t ja r - kirjaimet tulostuu tosi huonosti, pari muutakin näppäintä on viallisia.

Mitä meidän kesään/syksyyn kuuluu?

Elli tosiaan on kuntoutunut kohtuullisesti viimekeväisestä selkävaivastaan, pieni tassuvika tosin jäi. Eläinlääkärin ehdotelua sopimattomia (eutanasiaa), en enää vienyt Elliä lääkäriin, koska sillä kuitenkin oli paljon hyviä, kivuttomia päiviä silloin kesällä. Päätin tosin, että emme enää ikinä lenkkeile, vaan Elli saa vietää päivät omassa pihassa. Elli tosin itse oli toista mieltä. Pikkuhiljaa se alkoi hivutautua yhä useammin tielle päin, ja ihan pieniä kävelyjä tehtiin tuossa kotitiellä.

Ei olis ollu pakko laittaa sadetakkii - lähetään jo!

Ainakin näyn lokakuun hämyssä (salama vääristää värejä).

Nonni, nyt sisälle syömään, kaamee nälkä!

Viimein syksyllä isäntä oli sitä mieltä, että Elli alkais kyllä jo olemaan lenkkikunnossa. Niinpä sitten pikkuhiljaa alettiin tehdä metsälenkkejä ja kas vain, Elli tuntui viihtyvän ja jaksavan. Kotiympyröissäkin ollaan nyt tehty ns. leikkikentän lenkkiä, jossa on ainakin puolet soratietä. Muut tiet kun tuppaa olemaan täysin päällystettyjä. Jos Ellillä on huono päivä, jätetään lenkit väliin ja mennään vaan kotipihan pissatuksilla. Ellin huonot päivät osuvat edelleen sadepäiville, eli ihan samoin kuin ennenkin, Elliä ei sateella hevin lenkille saa.

Virallinen matkalaisten matkalaukun tarkastaja työssään!

Huispataanko?

Jaa, mitäs uutta: niin silloin viime keväänä aloin antaa Ellille Piimaa C:ä ja Joint-nivelöljyä. Itsellä on sellainen tuntuma, että nää olis auttanut Elliä, sillä silloin kesällä viimeisiä kertoja lääkärille soittaessani hän ihmetteli kun kerroin että Elli on aika pirtsakka, mutta että tassuvaiva ei jumpasta huolimatta paranunut (olisi kuulemma pitänyt). Nykyäänhän Elli painaltaa menemään pää kolmantena jalkana. Varsinkin kun tullaan ulkoa sisälle, se hakee heti lelun ja sitä pitää huisputtaa/jaakata. Toivon todellakin, ettei tää kirjoitus nyt enteile Ellille pahaa, kun keväällä/kesällä tuntui, että aina kun kehui, niin jo mentiin takapakkia.

Elli saa aamuisin ennen ruokaa maitohappobakteereja (masuvaivoihin jo kauan aikaa), Piimaa-C:tä ja nivelöljyä. Sekoitan ne kaikki yhteen, pienen vesitilkan kanssa. Näin Elli saa hiukan pakkonesteytystä samalla. Elli lipoo sen mielellään.

Piimaa-C on nykyään NivelPii

Itselläkin on vähän paikat prakanneet (en silti halua ainakaan vielä eutanasiaa). Ennen juhannusta tuli polvi niin kipeäksi, etten meinannut saada juhannussiivoa loppuun. Ensin ajattelin, että kipu menee ohi muutamassa minuutissa, sitten tunneissa. No kai se edes menee ohi parissa päivässä? Ei mennyt, kävelysauvaa apuna käyttäen meni pari-kolme viikkoa. Meidän terv.keskus oli kiinni kesän mutta sitten kun oli jo hiukan parempi sain raahattua itseni lääkäriin Poriin. Lähete röntgeniin ja toteamus, että alkavaa nivelrikkoa on molemmissakin polvissa, vaikka toinen vain oireili.

Äippä, tuu nostamaan!

Hmm, kenes siput ne siellä näkyy ;)

No olishan se pitänyt arvata - nisäkäs!

Pyöräily ja uinti sopivat nivelvaivaisille. Uinti ei ole vähään aikaan innostanut, mutta sitten aloin pyöräilemään. En aluksi meinannut uskaltaa, kun pelkäsin  miten pääsen pyörän päälle ja pois satuttamatta itseäni. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin, kun polven kipu hellitti No nyt en taas enää oikein uskaltaudu liukkauden pelossa pyörän selkään, mutta ensi keväänä siten taas. Välillä polvi kyllä oireilee enemmän tai vähemmän, mutta niin kipeä se ei ole ollut kuin viime kesänä. Kopkop. Haaveilen kuntopyörästä, mutta isäntä ei luvannut ainakaan vielä ostaa...

Kesällä tein Ellille vanhoista patjanpalasista pedin. Ennenkuin ehdein yläreunaa kiinni ompelemaan, Elli valloitti punkan. 

Sainhan sen viimein valmiiksi, voi kuinka mukava siellä olikaan nukkua. Nykyään taas mieluummin nukutaan sohvalla/kintuissa. Uutuudenviehätys meni jo.

En tiedä sopiko tää nyt ihan joulukirjoitukseksi, mutta menköön. Jostakin voi vielä puuttua kirjaimia, mutta yrittäkää nyt saada selvää, jos joku jaksaa tään lukea.

Toivotamme vielä hyvää joulunjatkoa kaikille lukijoillemme!

Elli ja Ellieli

PS. Tämmönen kävi tänään tuossa meidän ojanpuolen pihapuussa, lintulaudan lähellä, miten ihmeessä se tänne eksyi? Ikinä en oo luonnossa tällaista ennen nähnyt, eläintarhassa kyllä. 

Varpuspöllö kyttäämässä meidän lintulaudan lähellä. Oli se pieni lintu.
Pikkulinnut jätät rauhaan, mutta hiiret ja myyrät saat viedä nurkista!

*Luontoportin* sivuilta löytyi vähän parempi kuva varpuspöllöstä.

98. Näin...

...mä jumppaan:

Takatassun nosto, isoveli kannattelee masun alta, vaikka ihan noin paljon ei olis tarve.
Äippä pyysi sitä vähän kuvausassisgentiks, eikä hoksannut ennenkuin kuvasta.
Papana toimii houkuttimena.

Tässä vuorostaan etunen ylhäällä. Molemmissa kuvissa taitaa näkyä erehdyttävästi toisen puolen tassu. Papana toimii houkutimena tässäkin kuvassa.  

Mun pitää käydä kaikki tassut  kolme kertaa päivässä näin läpi. Joka kerta tehdään viisi viiden sekunnin toistoa joka tassulla. Äippä tosiaan ei kannattele masun alta, vaan pitää kättä siellä ihan vaan varmistukseks. Selkä pitäis olla mahd. suorassa.

Sitten onkin jo levon vuoro:

Rankkaa puuhaa toi jumppaaminen

T: Elli Elviira Eloveena

96. Kiitos

Kiitos kovasti kaikille edellisen postatuksen tsemppaajille, arvostan teitä suuresti. Lueskelen niitä kommenttejanne lohdutukseksi vielä monta kertaa.

Mutta kyllä se taitaa niin olla, ettei paljon passais paranemisista täällä huudella, se tuo huonoa karmaa (ei sillä että mää nyt mitenkään kauheen taikauskoinen olen). Kun yhdellä hetkellä mennään askel parempaan suuntaan, niin kohta otetaankin kaksi askelta takaperin. Pari päivää oon taas Ellille joutunut antamaan kipulääkettä, eilenillalla se kyllä oli sitten jo hiukan virkeämpi, mutta aika näyttää miten meidän käy. Mä en nyt uskalla tämän enempää tästä asiasta puhua, ilmoittelen sitten kyllä jossain vaiheessa, kun on jotain ilmoitettavaa.

Kiitos kaikille!

95. Itku pitkästä ilosta - nyt jo hiukan helpottaa

Eipä olis pitänyt kehuskella voitokkuudella, kuten edellisessä postatuksessa teimme. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mitäs täällä sitten on tapahtunut? Elliltä on ilmeisesti välilevy turskahtanut ja se on ollut tositosikipee. Meillä on ollut välillä hyviä hetkiä ja sitten on taas menty takapakkia. Pahimmoillaan ollaan jouduttu ajattelemaan sitä viimeistä hetkeä, monta kertaa oon ollu poru kurkussa - no myönnetään, vesihanat on ollut apposenauki. Sitten taas on näitä parempia päiviä. Viime viikolla saimme kolmannen kerran uutta lääkettä ja tää tuntui vihdoin tepsivän kipuihin. Tuntui, että n. vartti siitä kun olin ekan kerran (viime ke) antanut tätä lääkettä, Ellin olemus alkoi muuttua ja tytyyn tulla vähän virtaa, jouduin jopa toppuuttelemaan sitä! Toisen kerran annoin lääkettä torstaina, perjantaina ell:lle soittaessani hän sanoi, ettei sitä tarvi antaa kuin tarvittaessa. No Elli pärjäsi pe-la ilman lääkettä, sunnuntaina iltapäivällä se alkoi vaikuttaa kivuliaalta ja illalla annoin sille taas pillerin. Sen pillerin voimin ollaan nyt menty tähän päivään asti. Hienoa!

Elli haluaa olla siellä missä muutkin.
Tai ainakin aurinko.

Kaikki lenkkeily on meiltä nyt kielletty, mutta kun vien sitä pihalle asioille, niin se tarvii oman aikansa ja teputtelemisensa ennenkuin tarpeet tulee tehtyä. Kauniilla ilmalla Ellistä oikein näkee, että se haluaisi olla ulkona ja se tuntuu välillä pitkittävän ennenkuin tekee tarpeensa. Tänä aamuna jouduin oikein toppuuttelemaan sitä, kun laitoin sille hihnan kaulaan, ja se luuli pääsevänsä lenkille. Yks aamu näin pupujussin meidän tienpäässä, ja mielestäni Elli katseli sitä, siksi olen nyt laittanut sille aamuisin hihnan, vaikka se paremmin tekee asiansa pihassa ilman hihnaa. Ettei tulis hinkua lähteä perään.

Sellin ovi heilahti, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa!

Häkki. Se on Ellille kauhistus. Se itkee, läähättää ja tärisee häkissä. Kyllä se siellä nukkunutkin on; oli pakko jättää typy hetkeksi yksin, ja laitoin sen häkkiin, lähtiessäni jätin telkun päälle. Kun tulin takaisin oli ulina lakannut ja typy täydessä unessa, ei herännyt edes tulooni, ja sain rauhassa purkaa kauppakassini. Kunnes se sitten jossain vaiheessa tajusi, että olin tullut ja poru alkoi taas. Enimmäkseen Elli nukkuu olkkarin lattialle laitetun vanhan sijauspatjan tai oman petinsä päällä. Siinä pitää olla peite mytättynä, on vissiin mukavampi nukkua niin.
Itse olen ollut lähes koko ajan Ellin kanssa samassa huoneessa yötäpäivää, tai ainakin lähietäisyydellä, että olen sitä heti komentamassa jos se heittäytyy kovin eloisaksi. Illalla heitän patjani lattialle, aamuyöllä viimeistään herään kun Elli änkeää viereen. Aamulla nakkaan patjan ja muut vermeet takaisin paikoilleen. Soffa ja kaikki muutkin sellaiset paikat, minne Elli on tavannut hyppiä, on nyt blokattu siltä pois. Ne on täynnä tyynyjä tms. esteitä, joten pirttimme on nyt "hieman" sekaisin. Ja niin on isäntäkin, joka joutuu tuuppimaan pöytää pois soffan edestä ja siirtelemään tyynyjä ja muita tavaroita pois tieltä, jos mielii soffalle istua ;)

Voiko selkävaivainen koira nukkua näin???
Unissaan kipsahti selälleen, eikä oo ainoa kerta!

Elli alkaisi olemaan trimmauskunnossa, mutta en tiedä koska voimme trimmata, on se kuitenkin sen verran rankka laji. Mahtaakohan sen karva mennä pilalle, kun ei ajoissa päästä trimmille, saas nähdä. Sen verran tää on vienyt voimia, etten ole jaksanut kauheasti teidän blogeihin kurkkia, ja vielä vähemmän kommentoida. Omatkin blogit on jääneet vallan retuperälle, ei oo oikein huvittanut, kun koko ajan oon ollut sydän syrjällään. Kunpa nyt vaan ei enää tulis mitään takapakkeja. Pelkään!

Photopomppaaja iski, kun kuvasin retusoitua takkiani.

Jos jollakin olis jotain vinkkejä, miten mäyräkoiran mielen vois pitää virkeänä sillälailla rauhallisesti, niin otetaan kyllä kiitollisena vastaan. Elli nimittäin parempina hetkinään haluaisi jo leikkiä, ja ne huispautusleikit on kyllä nyt kiellettyjä. Kongiin olen jo välillä tunkenut ruokaa, siinä vierähtää tovi, ja muutaman papanankin filtinmutkaan piilottanut. Mutta mikä vois olla sellainen rauhallinen leikki, mikä ei rasittaisi sen selkää, onko semmoista edes?

Aurinkoa on saatava, keinolla millä hyvänsä.

Vankikarkuri ;) 

Edelleen väärällä puolella häkkiä.

Pitäkää meille peukkuja, että Elli tervehtyy, jookos!