Joskus me otetaa kaffeet ja teet termarii, ja makkarat ja sinapit reppuu ja lähretää retkeilee piäneks aikaa johonki notskipaikal. Jossei joku tiär mitä notski tarkottaa, ni se tarkottaa nuatioo. Tai emmää mittää ot, mut mee porukat ottaa. Ko emmää jua kaffet se paremmi ko teetkää. Mut makkaraa mää kyl syä ja vettäki otetaa mua varte mukkaa. Kumma juttu, mut kui mul yleens annetaa vaa papanii ja muut saa sitä makkaraa. Mää saa korkeintas pari kuaremuruu ja ne papanat. Kyl mää jättäsi papanat valla kottii, ko kertta reissuu lähretää. Ja söisi sitä kurmeemakkaraa. Wiljamii vai mitä Tellii se ny oli. Piste. Mut muute nää reissut o iha parhaut. Kuvat o otettu viime tammikuu alus. Mut eipä paljo lunta näy. Järvi o pikkase jääs, mut muista ko äippä huus mul ain ko mää olsi menny ton jäil. Oli muka heikot. No saatoimmää vähä kastel tassujani tos rannas, ko emmää meinannu millää uskoo. Nii miälenkiintosii hajui tuli siält jäiltpäi. Eikä sin saanu men - no höh, sanos meikäläine.
 |
| Kyl mää täsäki kuvas oon. Vasemmas reunas, noitte kivie eres. |
 |
Jonkumoine keittokatos taimikälie.
|
 |
Mää täsä tarkasta sitä justiinsa.
Juu, kyl tän tulla voi.
Ja täs o sit se notskipaikka.
|
T: Elli Elviira Eloveena
