64. Hyvää uutta vuotta!

Heh, mikä otsikko, ollaanhan sentään jo tammikuun lopussa. Mistä on kuitenkin lyhyt aikahyppy takaisinpäin, marraskuun loppupuoliskolle, kun piipahdimme taas Tallinnassa. Tällä kertaa emme menneetkään vakikuskimme kyydissä vaan erään paikallislehden lukijamatkalle. Tässä kuvia reissulta ja tallinnan joulumarkkinoilta:

Bussissa jo saatiin heijastimet ja parkkikiekot lukijalahjana ja
hotellihuoneessa odotti vielä yksi yllätys - suklaarasia. Nam!

Tällaisia kojuja oli myyjiä varten sinne tuotu.

Paljon oli samaa tavaraa eri kojuissa

Väkeä ei vielä tässä vaiheessa ainakaan kauheasti ollut.
Hyvin mahtui liikkumaan.

Mm. komeita päähineitä oli kaupan.
Huomatkaa tuo oikeanpuoleinen viikinkimalli ;)

Katajainen kansa olis tahtonut suolasalkkarin,
vaan ei päässyt yksimielisyyteen mallista.

Mää niin olisin tahtonut tään, vaan oli jonkun mielestä turhan kallis.
Olis sitten Ellin kanssa vertailtu "kuin kaksi marjaa" ;)

Hauska roskis. Tuosta pikkukuvasta pitäis nähdä,
mistä se oli tehty. Eli kävyistä. Tää menis "to do" -listalle

Täs on mun uus käsveska. Siis toi isompi punainen.
Tosin se jäi vielä toistaseks tuonne rapakon toiselle puolelle.
Eihän se maksanutkaan kuin tonni - puoltoista.
(sorry toi salamanheijastuma lasista)

Ihanainen pingukuoro lauleskeli näyteikkunalla.
Ei se tosin ulkopuolelle kuulunut,
mutta saatoin kuvitella heidän laulavan kauneimpia joululauluja ;)

Tuliaiset: hahtuvalankaa joulutorin liepeiltä, teetä ja Olde Hansan manteleita joista ehdein toisen pussin syömäänkin heti kotiuduttua ja kärsein siitä koko viikon odottaessani leikkauspäivää. Cernit-massat oli tarjouksessa jossain putiikissa puolta halvemmalla kuin Suomessa. Ja riipus, joka tulee johonkin helmityöhöni somistukseksi.

Lisäks vielä tällainen kolmiuolotteinen muki. Mäyriäisen kuono siis ulkonee mukista.

Sitten vielä blogin päätähteen:

Typykkä etsii määrätietoisesti leluaan.
Lieniskö kyseessä Urho Uguli, se se yleensä aina on.
Sekin raasu tulee pian tiensä päähän, aika riekaleilla on jo.
Isoveli, jos näät tään, ja matka vie Ikeaan, tua mulle uus Uguli, pliis! T: pikkusiskosi Elli

Tytsy suostui sentään poseeraamaan hetken, kun kehotin pysymään paikallaan.
Tuosta se yleensä kaataa lelulooran, ja ihan tahallaan vieläpä.
On sitten helpompi hakea haluamansa.
Siivotkoot äippä ylimääräiset ;)

63. Joulutervehdys

Toisessa blogissani (*klick*) ehdittiin jo kaivata joulusadun perään. Olenkin tässä jo muutaman päivän yrittänyt miettiä satua vaan kun ei nyt tule yhtään aihetta mieleen, jota viitsisi alkaa työstään. Toinen syy löytyykin sitten tuolta toisesta blogista liittyen saamaani (ihanaan) joululahjaan ;) Hankala kirjoittaa, kun osa kirjaimista ei hanki millään tulla ulos. Niinpä pidemmittä puheitta Elli suorittaa joulukuvaelman:

Äippää, apua, mulle on kasvanu hirvensarvet!

Siis ne on poronsarvet, eikä oo ollenkaan kasvanu kiinni sun piänee pääknuppiis!

-No fiuuu, helptuksen huakasu!

-Kokeillaas jotakin muuta sitten

-?????

Siis voi ei, ei tätä taas!

Onks pakko vaikkei taho?

Mie en ainakaan taho!!

Usotsie, en, en, EN!!!

Senkin papparatsi, ota sit äkkii kuvas!

Nyt kyllä riittää jo toi kuvantaminen!
Palkkioni, pliis!

Mää ja mun perhe toivotetaa teil kaikil plokikamuil oikee mukavaa ja sähäkkää ja antosaa jouluu, sekä tiätty entist parempaa uutta vuotta!

T: Elli Elviira Eloveena
ja
muu porukka

62. Eipä sapeta enää

Tää syksy on jotenkin ollut rankka. Lokakuussa oli se eka leikkaus ja nyt sitten toinen. Väliin mahtui reissu Tallinnaan, virtsarakon tulehdus ja rankempana tieto tätini kuolemasta ja hautajaiset viime lauantaina juuri ennen tätä toista leikkausta. Kevennyksenä oli pieni työkeikka marraskuussa (4vko) Konttuuriin, sainkin sieltä paljon voimia raskaimmilla hetkillä, kiitos heille kaikille siitä.

Eilen tehdyssä leikkauksessa lähti siis sappirakko, eipä pitäisi sapettaa enää ;) Neljä pientä reikää tuli, eli tähystyksellä mentiin, eikä pelkäämääni avohaavaa tullut. Iltapäivällä poika tuli hakemaan mut sitten kotiin ja jäikin vielä joksikin aikaa, vaikka toinenkin poika oli kotona. Isäntä tuli kotiin hieman aiemmin iltavuorosta, että yksin en joutunut hetkeäkään olemaan. Se oli ehto, että päästettiin kotiin, yksin ei olisi päästetty.
Tänään aamupäivällä olin vielä suhtvirkeä, mutta  iltapäivällä olen ollut aika väsynyt. Vedin hyvät päikkärit, mutta oon ollut hereilläkin jo hyvän tovin, silti vielä väsyttää. No se on varmaan ihan ymmärrettävää tuon leikkauksen jälkeen. Eiköhän se olo siitä pikkuhiljaa kohene. Voipi olla että ensi yönä valvon, kun tuli niin paljon nukuttua päivällä ;)

Ellillä oli muuten juoksut alkaneet taas sillä aikaa kun olimme Tallinnassa eli n. 25.11. Laitoin tuon päivän ihan vaan itselle muistiin. Oon noita juoksuja jo jonkin aikaa odottanut alkavaksi, no siinä ne nyt on. Lyyli oli meillä tässä marraskuun alkupäivinä, kun äitini oli Tallinnassa oman kässäryhmänsä kanssa. Taitaa heillä olla perinne, että keväisin ja syksyisin käydään siellä ;) Tässä pari kuvaa Lyylin vierailusta:

Elli nukkuu

Lyyliä ei nukuta.

Sulassa sovussa mahtui samalle patjalle :)

Viikon luontokuva: Auringonlasku

61. Lährettii kattoo heppoja

Kuvat lokakuun loppupuoliskolta. Ellin turkki oli juuri silloin nypitty ja lähdimme katsomaan heposia. Matka taittui pääosin, asfalttiteistä ja metsäautoteistä. Mutta pieni petsäpolkukin osui tällä kertaa valitsemallemme reitille. Enkä vois sanoa, että tyty olis arvostanut kun puin sille taas villiksen päälle. Mutkun sillä tuntui olevan vilu...

Kukas kumma tähän on viästinsä jättäny?

Herve!

Pieni mäyläkoila - suuri metsä!

En katso kameraan. Piste.

Kato ko mä ruaputan!

Heposia heppahulluille (me ei kyllä olla, ku vähän pelätäänki niitä)

"Onks pakko ängetä mut tohon samaan kuvaan noitten hirmusten petojen kans?"

60. Loppukesän kuvia

Viime postatuksen vastakohdaksi: lenkkeilyä. Yritin kesällä kuvata tuota Ellin kyykkäys-tassunnostoa ;) Ja ruovintaa 'mailin' jättämisen jälkeen ;D

Viikon luontokuvaksi valikoitui mansikka-amppelin alapuolelle viritetty hämähäkin seitti:

59. Jotain

Emäntä on taas kuukaudenpäivät jossain tekemässä jotain. Ja huomasi, että päivitykset taas tuppaa jäädä vähiin. Ei jaksa aina illalla avata konetta, tai jos jaksaa, ei jaksa kirjoitella mitään. Siispä pidemmittä puheitta muutama kuva:

Ramasee, peti tee!

Kirkas valo häikii!

Taitaa olla viisaampi pistää pää peiton alle!

Ja loppuun vielä viikon luontokuva: