Edellisviikonloppuna saimme vihdoin tämän kamarin rempan valmiiksi, tai ainakin lähes. Enää ei puutu kuin ikkuna- ja ovilistat, sitten olis täydellistä. Koko viime viikon kannoin ja järjestelin tavaroita paikoilleen. Miten ihmeessä jotkut pystyvät muuttamaan parissa viikossa, ja vielä ihan asuttavaan kuntoon? Mulla menis varmaan puoli vuotta koko pirtin käsittävässä muutossa. Nyt ei ollut sentään kuin yksi huone. Siinä se rempan alku ja juuri on, eli komero:
Huoneesta olis tullut sininen, jollei joskus aikoinaan ostamamme maalipurkki olisi käynyt vanhaksi ja paakkuiseksi. Ehkä siitä riittävällä ohennuksella ja sekoituksella olis vielä ihan kelvollista saanut, mutta hylättiin sitten idea. Olis se ihan hyvän sininen sävy ollut, mutta itse tahdoin enemmän jotain punaisen sävyistä. Valkoista en halunnut, kun sitä on jo tässä talossa ihan riittävästi, ja harmaahan oli se vanha väri - tylsä! 'Vanha roosa' oli mielessä, en ihan tasan tarkkaan tiennyt millainen se olisi, mutta värikartasta löysin mieleisen '
Runo'-nimisen värin. Tuo linkin kuvassa oleva väri on kaukana todellisuudesta, ainakin omalla näytöllä, sillä se näyttää enempi lilalta, mitä se ei suinkaan ole. Aluksi väri näytti seinällä ehkä liiankin räikeältä, mutta kuivuttaan kunnolla oikea väri tuli näkyviin. Huonekalujen löydettyä paikkansa, väri tuntuu just sopivalta tähän huoneeseen, mutta varmaan on monen mielestä kuitenkin räikeä. Mutta pääasia, että itse viihdyn täällä helmieni parissa. Tuossa omassakin kuvassa on hiukan väärä värisävy, että taitaa olla oma näyttö kun näyttää väärin (toi valkoinen oikealla on ovi):
Terveyskin on vähän prakannut, eikä ehkä siksikään ole niin huvittanut päivityksiä tehdä. Eräänä päivänä kärsein hirmuisia vatsapoltteita, jotka ei ihan niin vaan menneet ohi, ja oli pakko lähteä lääkäriin apua saamaan. Piikki pyllyyn ja lähete ultraan, jossa löytyi parikin eri vaivaa, ja niinhän siinä kävi että leikkauspöytä kutsuu ensi kuussa ekan kerran. Olisin mielelläni yhdistänyt nämä leikkaukset, mutta se ei kai ole ainakaan nyt mahdollista. Itse asiassa toi toinen leikkaus nyt ei ihan niin varmaa ole, kun en ole lääkäriä vielä nähnyt. Mutta - siihen asti - kärsitään!
Joku kaatoi tietenkin lelulaatikkonsa juuri imuroidulle mattolle.
Lupasin hommata siihen vaalean matton kontrastiksi tummalla lattialle. Mutta niin vaan kävi, että musta karvalankamatto löysi tiensä siihen. Olen joskus nuorena saanut tuon matton tädiltäni. Se on yhtä aikaa ihana ja kamala. Ihanan pehmeä ja lämin, mukava makoillakin ;) Mutta kamala tomu- ja roskapesäke. Tuulettelin, tamppasin ja harjasin sitä, ennenkuin toin sen sisälle, ja se vaatii päivittäisen imuroinnin, - siis ihan kamala! Saas nähdä kauanko jaksan katsella sitä.
Loppuun Elli vielä muistuttaa eräästä syksyisen tärkeästä seikasta, nimittäin
MUISTAKAA NÄKYÄ PIMEÄLLÄ!
Nyt vielä Pidipompidia päivittämään, josko sitten ehtisin vähän kommentoimaankin teidän kamujen blogeja.
